”Opiskelija opiskelee sitä, mitä arvioidaan. Opiskelijat asettavatkin tavoitteensa ja valitsevat opiskelustrategiansa arviointikäytännöistä tekemiensä tulkintojen avulla (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2009). Arviointi ohjaa opiskelua ja oppimista enemmän kuin mikään muu tekijä oppimistilanteessa (Virtanen, Postareff & Hailikari 2015). Arviointi kannattaa siten suunnitella huolella.”
Edellinen lainaus on Digiopettajan starttipaketin vaiheesta 5, joka keskittyy arvioinnin kysymyksiin. Niihin on paneuduttu myös keväällä 2021 ja 2022 järjestetyillä UEFin arviointiklinikoilla, ja aihepiiristä keskustelu jatkunee myös kahdella palauteklinikalla, 31.3. (UEFlainen, ilmoittaudu tästä) ja 5.4. (UEFlainen, ilmoittaudu tästä). Arviointihan on palautetta, ja palaute on arviointia. Vai mitä?
Arviointiklinikoilla on pohdittu sellaisiakin kysymyksiä, että miksi ylipäätään arvioimme ja arvostelemme. Ja mitä oikeastaan arvioimme. Arvioimmeko sitä, mitä luulemme arvioivamme. Entä jos… emme arvioisikaan enää ”kuten aina ennenkin on tehty” tai ”koska niin on aina ennenkin tehty”? Mitä siitä seuraisi? Näitä kysymyksiä voi olla varsin hedelmällistä pohtia opiskelijoidenkin kanssa.
Entä jos arviointiin saisi mukaan muutakin kuin lopputuotoksen?
Teksti: Designing Recess in Difficult Times/ DeBay & Laser. Keveyden merkitys nimenomaan psykologisesti kuormittavina aikoina; rento asenne, läsnäolo; kokeilemalla oppiminen; tulevaisuusorientaatio; keskeneräisyyden estetiikka ja holistinen ihmiskäsitys: saa mokata! Miten nämä saisi mukaan arviointiin?
”Jotta oppimisen arviointi toimisi myös oppimista sparraavana palautteena (assessment for learning, Atjonen 2019), ota oppimisen arviointia käyttöön oppimisprosessin aikana. Näin opiskelija itse sekä sinä opettajana saatte palautetta osaamisen kehittymisestä, kun opetus on vielä käynnissä.” (Lainaus Digiopettajan starttipaketin vaiheesta 5.)
Verkkovälitteisessä oppimisprosessissa pätevät samat lainalaisuudet kuin kaikessa muussakin oppimisessa. Etäloikkailun yksi positiivisin puoli lienee ollutkin se, että meille on sen myötä tarjoutunut tilaisuus pohtia ja ymmärtää oppimista ja kaikkea siihen liittyvää jopa syvemmin kuin ennen.
Yksi pakotetun etäajan kirkastunein tähti on varmastikin ollut se, että oppiminen edellyttää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus ja vuorovaikutteisuus voi puolestaan tapahtua ja toteutua monin tavoin, niin kirjallisesti kuin suullisesti, etänä tai lähinä, samanaikaisesti tai eriaikaisesti. Kaiken ytimessä on se, että muodolla tai kanavalla ei ole suurin merkitys, vaan aidolla ihmisten keskinäisellä kohtaamisella.
Samalla pääsemme keskustelemaan aihepiiristä kaikkien oppimisprosessiin osallistuvien kanssa. Jos oppimiskäsityksemme on se, että opettaja ei yksin vain ”vedä” kurssia tai opetusta, tästä on toki muotoiltava ja neuvoteltava yhteinen ymmärrys kaikkien kurssille osallistuvien kanssa. Näin kurssin osallistujat pääsevät myös aidommin ja kokonaisvaltaisemmin mukaan oppimisprosessin ja oman oppimisensa aktiivisiksi muotoilijoiksi.
Teksti: Verkkovälitteisessä vuorovaikutuksessa ihminen, inhimillisyys, ihmisten kohtaaminen keskiöön. Läsnäolo, myötäeläminen, ymmärrys sekä niistä viestiminen. Näin luodaan ja ylläpidetään verkkovälitteisiä mahdollisuuksia kohtaamisiin, vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen.
Digiopettajan starttipaketin vaihe 4 esittelee menetelmiä aktivoinnin ja vuorovaikutteisuuden lisäämiseen. Näitä menetelmiä voi hyödyntää niin lähi-, etä- kuin hybridiopetuksessakin.
Digiopettajan starttipaketti, vaihe 3: Digitaalisen oppimateriaalin tuottaminen
Kenen ruutupiirroksilla mennään? Tai pikemminkin: kenen ruutupiirroksia sovelletaan?
Keskeneräinen neule Star Wars -symbolein. Neuleen taustalla neuleeseen sovellettu ohje (Huom! Sovellettu!) ja teksti: ”Auta minua, Obi-Wan Kenobi, olet ainoa toivoni!”. Lähde: Gray, Tanis (2021), Star Wars: Galaksin parhaat neuleohjeet, Tammi. Suomentanut Sirkku Viitanen-Vanamo. Kuva: Susanna Kohonen.
Jos joskus tuntuukin siltä, että Obi-Wan Kenobi on ainoa toivoni digipedagogiikan ja erityisesti digitaalisen oppimateriaalin tuottamisen suhteen, silloin sanon itselleni: Vähemmän on enemmän. Less is more.
Kaikissa oppimateriaalivalinnoissa muistelen myös opiskelijaa, joka materiaalien kanssa toimii, sekä suunnitelmien mukaista oppimisprosessia (Vaihe 1), kuten myös oppimateriaalin opiskelun ja siihen liittyvien aktiviteettien edellyttämää työmäärää (Vaihe 6: Opintojen mitoitus sekä UEFin omat laskurit opintojen työmäärän mitoittamiseen).
Kuten neulomiseen, oppimateriaalin tuottamiseenkin pätee se nyrkkisääntö, että lopputulos on juuri sinun näköisesi. Malleja toki haetaan ja käytetään, mutta lopputulos on sinun. Sinä omistat sen.
Digiopettajan starttipaketti, vaihe 2: Digitaalinen oppimisympäristö
Mitä tarkoittaa oppimisympäristö? Ympäristöä, jossa voidaan oppia jotakin? Miten siellä opitaan asioita? Onko ympäristö fyysinen, digitaalinen, molempia yhtäaikaa, vai välillä fyysinen ja välillä digitaalinen?
Miten opettajana voin edistää oppimista ja sen lisäksi kohdata opiskelijoita, olla vuorovaikutuksessa, olla läsnä, oli ympäristö sitten fyysinen, digitaalinen tai molempia?
Kuinka luoda sellainen digitaalinen tila ja ympäristö, johon opiskelijan on helppo ”päästä sisään” ja hahmottaa, miten siellä toimitaan? Kuinka luoda sellainen digitaalinen oppimisympäristö, jossa jokainen osallistuja tuntee olonsa tervetulleeksi? Kuinka luoda sellainen digitaalinen oppimisympäristö, jonka kautta minulla opettajana on aikaa ja mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa?
Toisin sanoen, kuinka digipedagogisissa ratkaisuissani voisivat korostua inhimillisyys, toisista huolehtiminen ja moninaisuuden tunnustaminen, kuten asiaa pohtii Katja Sutela kirjassaan Näkyväksi tekemisen taito: Pedagoginen kohtaaminen opetuksessa?
Digiopettajan starttipaketin Digitaalinen oppimisympäristö -vaiheessa voit aloittaa verkko- ja monimuotopedagogiikkaa hyödyntävän opintojaksosi oppimisprosessin rakentamisen siihen konkreettiseen ulkomuotoonsa, missä opintojaksollesi osallistuvat sen ottavat käyttöönsä.
Itä-Suomen yliopistossa digitaalisena oppimisympäristönä käytetään pääsääntöisesti Moodlea. Siksi suositellaan, että rakennat opintojaksosi Moodle-mallipohjaa hyödyntäen (linkki vaatii UEF-kirjautumisen). Moodle-mallipohjaa on rakennettu mm. edellä esitellyistä pedagogisista näkökulmista ja kysymyksistä käsin.
Moodle-alusta voi toimia opetuksen ja opiskelun ”kotipesänä”, johon Moodlen omien työvälineiden lisäksi pystyy kytkemään ja linkittämään myös muita digitaalisia työvälineitä ja vaikkapa verkossa saatavilla olevia materiaaleja. Tekijänoikeuskysymykset pitää toki ottaa huomioon. Niihin kannattaa tutustua Digiopettajan starttipaketin osassa 3: Digitaalinen oppimateriaali.
Fasilitaattoritiimin työskentely alkoi heti, kun meidät oli tehtäviimme valittu. Onneksi fasi-kumppanit osoittautuivat sekä kivoiksi että osaaviksi ja tuntui suorastaan voimauttavalta aloittaa yhteistyö. Oppiaine- ja yksikkörajat ylittävän kehittämisyhteistyön käynnistyminen syyslukukauden päätteeksi 2020 haastoi sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti – mitä oikein teemme? Miten tämä voi toimia? Kari Korhosen sparraus oli kullanarvoista.
Olimme jo olleet mukana verkko-opetuksen kehittämisessä eri tavoin ja eri näkökulmista, joten riemuitsimme siitä, että saimme käyttää siihen myös hieman työaikaa. Alku meni lähinnä pökerryksissä olemiseen. Rauhallista hengittelyä ja vertaistukea siis tarvittiin, vaikka supervauhdikkaasti ja innolla esittäydyimme yliopiston yksiköissä ja tiedekunnissa verkkovierailuiden myötä. Vastaanotto oli myönteistä.
Samalla Outi Tikkanen jo viimeisteli meille näiden verkkosivujemme rakennetta. Kirjoitimme sisältöjä ja aloimme päivittää sivustoa viikon vinkkien ja blogitekstien sekä muutamien ajankohtaista-lisäysten osalta. Se oli konkreettista tekemistä kaiken reflektoinnin ja käsitteellistämisen rinnalla, kuten myös Yammer- ja Twitter-viestintämme aihetunnisteella #fasilitaattori.
Toimintasuunnitelmaa
Toimintamme alussa meillä ei ollut juuri muita ohjenuoria kuin yliopiston strateginen ohjelma, “Ajantasaista ja uusiutuvaa oppimista”. Sen pohjalta ja arjen työn kautta sekä reflektoinnin, taustatutkimuksen ja tiiviiden keskusteluiden pohjalta saimme keväällä 2021 täsmennetyksi toimintasuunnitelmamme.
Vapaat kädet ja yhteinen suunnittelu toisten fasilitaattorien, eri alojen kollegojen, kanssa on ollut työn parasta antia. Tämä yhteinen suunnittelu on osoittanut, miten fasilitaattoriporukassamme on paljon jaettua ja yhteistä, mutta miten meillä on erilaisista taustoista ja tieteenaloista johtuen omat kulmamme katsoa, painottaa ja alleviivata – ja miten moniäänisyydellä todella on merkitystä, sen yhteen pakettiin saamisen haasteesta huolimatta.
Yhteistyöverkostot
Yhteistyöverkostojen tunnistaminen ja luominen oli käsillä heti lukuisien palaverien kautta.
Keskeinen osa fasilitaattoritoimintaa on ollut hahmottaa, millaista erilaista osaamista ja opetusta tukevia tahoja on tarjolla yliopistossamme, ja miten nämä tahot jäsentyvät ja ovat itse kunkin opettajan tavoitettavissa ja löydettävissä. Meillä on valtava asiantuntijoiden ja tiedon määrä ulottuvillamme ja käytettävissämme! Olemme toiminnallamme mielestämme tukeneet yhteistyöverkostojen vahvistumista ja näkyväksi tekemistä sekä löydettävyyttä palvelujen käyttäjien näkökulmasta.
Konkreettinen esimerkki yhteistyöverkoston toiminnasta on tiistainen tapaamisemme koulutuspalveluiden ja e-oppimisen tukipalveluiden osaavien ihmisten kanssa Fasivartti-palaverin merkeissä. Kerromme kuulumisia omista yksiköistämme, nostamme esiin opettajien askarrutuksia ja pohdimme yhdessä, millaisia koulutuksia tarvitaan tai on pyydetty (ja sitten niitä järjestetään), mitä olemassa olevan aineiston ja osaamisen nostoja ajankohtaisesti tarvitaan, minkälaisia ohjelmisto- ja laitteistotarpeita on noussut esiin tai mitä lisenssejä on tiedusteltu.
Koulutuspalvelut ja e-oppimisen tukipalvelut vastaavasti informoivat ajankohtaisista kuulumisistaan ja jaamme tätä saamaamme tietoa edelleen omilla kanavillamme, kuten verkkosivuillamme ja Yammerissa.
Konkreettista toimintaa on ollut lisäksi erilaisten koulutustapahtumien, esimerkiksi Oppimisen ja osaamisen arviointiklinikoiden toteuttaminen keväällä 2021. Arviointiklinikat järjestetään uudelleen keväällä 2022, tervetuloa mukaan! Uutuutena tänä keväänä niiden rinnalla myös palauteklinikat.
Työpajamme Oppimisympäristöseminaariin 2021 oli ikään kuin konkreettinen puolivuotisraporttimme performanssin muodossa. Aikamme haimme tulokulmaa, kunnes keksimme hahmot: Hilma Himohybridin, Lasse Liitutaulumiehen ja Tiina Toivottoman. Toisin sanoen sovelsimme draamapedagogiikan metodeja, roolityötä ja etäännyttämistä.
Yliampuvien hahmojen kautta pääsimme keskustelemaan kipeistäkin digipedagogiikan arkihaasteista: siitä, kuinka toiset tuntuvat viilettävän eturintamassa ja puhuvat käsittämätöntä “digiä”, kun taas toiset vastustavat kaikkea digitaalista ihan periaatteesta ja kolmannet meinaavat uupua ihan kokonaan. Tussitaikurit kuvitti hahmot ja työpajojen keskustelut osuvasti.
Tussitaikureiden livekuvitus fasilitaattoreiden työpajasta numero 1.Tussitaikureiden livekuvitus fasilitaattoreiden työpajasta numero 2.
Kuvitteellisten ja kärjistettyjen opettajahahmojen kokemuksissa oli totta toinen puoli. Hahmojen rakentelussa oli ilmeistä, että monenlaisia tunteita ja kokemuksia oli itse kukin meistä myös omassa työssään ja omissa nahoissaan kokenut – yhtäältä superhyperinnostusta ja kokeilunhalua, toisaalta perinteistä ja säännöistä kiinnipitämistä, joskus väsymystä ja toivottomuuttakin. Nämä kaikki ovat epäilemättä monen yliopistolaisen työssä läsnä, erityisesti näin korona-aikana.
Esiin nousi tarve opettajan työkalupakista. Sitä kaivattiin sekä vasta taloon tulleille että niille, joille etäopetus on uutta. Tarvetta oli siis yksinkertaiselle, helposti omaksuttavalle sivustolle, jolla esiteltäisiin verkko-opetuksen välineitä ja ideoita ja ehdotettaisiin, mihin ja miksi niitä käytetään.
Aloimme kehittää tällaista pakettia eurooppalaisen DigCompEdu-viitekehyksen pohjalta. Oma suomenkielinen versiomme DigCompEdun taitotasoasteikosta piti tietysti ensin saada valmiiksi. Muiden yliopistojen ja korkeakoulujen “benchmarkkaamiseen” eli vertailuanalyysiin sekä viitekehyksen rakentamiseen kului myös paljon aikaa. Ei selvästikään olla määritelmällisesti helppojen eikä yksiselitteisten asioiden äärellä.
Ulla Ritvasen tomeran koordinointityön ansiosta paketin ensimmäistä versiota päästiin esittelemään vuodenvaihteessa 2021–22. Paketissa esitellään vasta ensimmäinen osaamistaso, Perehtyjä. Aineistoa kehitetään edelleen seuraaville osaamistasoille vuoden 2022 aikana (Syventyjä, Asiantuntija, Innovaattori). Otamme mielellämme palautetta ja ideoita vastaan.
Fasilitaattoritoiminnan tulee ajatuksemme mukaisesti perustua tutkimukseen ja edistää tutkimusperustaisuutta opetustyössä ja verkko- ja monimuotopedagogisissa valinnoissa. Käytössä oleva puolikas työaika asettaa omat rajoituksensa tutkimuksen toteuttamiseen, mutta näkymiä tutkimukseen on jo syntynyt.
DigS-tutkimusryhmän kanssa olemme suunnittelemassa ja toteuttamassa Pedagogiset minät -webinaarisarjaa. Opettajan ammatillista kehittymistä tukeva avoin webinaarisarja ja uefilaisille tarkoitetut klinikat jatkuvat kevätlukukauden 2022 .
Pedagogiset minät -webinaarisarja alkoi joulukuussa, ja aloituswebinaariin kutsuimme kolme kansainvälisesti tunnettua puhujavierasta pohtimaan kanssamme oppimista ja opettajuutta otsikolla Hybrid Pedagogical Selves, hybridipaineiden myötä. Näkökulmat, joita he toivat esiin, perustuvat kriittiseen pedagogiikkaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä tasavertaiseen ja myötätuntoiseen kokonaisvaltaiseen ihmisyyteen.
Sean Michael Morris,Lucy Rai ja Laura L. Summers käsittelivät monia haasteita, kuten opettajan ammatti-identiteetin muutosta, digisyrjäytymistä ja digihäpeää, hybridiopetuksen monitulkintaisuutta ja koettua painetta toteuttaa hybridiopetusta jollakin tietyllä tavalla, huolta opiskelijoista ja huolta yhteisöllisyyden menettämisestä. Tallenne on palasteltu ja tekstitetty – suosittelemme lämpimästi Morrisin esitelmäosuuden katsomista. Se saattaa jopa innoittaa katsomaan koko kahden tunnin setin syvällisine keskusteluineen, joka oli virkistävän voimauttavaa.
Lopuksi eli jatkoksi
Helena: On tutkimuksinkin todennettu, että kahden vuoden korona-aika on polarisoinut sekä yhteiskuntaa että työyhteisöjä digitalisaation kysymyksissä. “Hilma Himohybridit” loikkivat kehityksen etujoukoissa ja samaan aikaan “Lasse Liitutaulumiehet” eivät edes halua kuulla sanaa digi. Eriarvoistuminen koskee myös opiskelijoita.
Piia: Pahimmassa tapauksessa koetaan ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, kun tavallinen, arkiviestintä on vaihtanut muotoaan. Monille opettajille digielämän haltuunotosta on tullut varsin kovaa taistelua. Apua ei välttämättä uskalleta pyytää ja arjesta on tullut selviytymistä.
Kati: Fasilitaattoreina olemme useasti törmänneet vastakkainasetteluihin: etäopetus paha, lähiopetus hyvä. Hybridi hirvitys. Olemme kuitenkin varsin vakuuttuneita siitä, että paljon riippuu pedagogiikasta. Luokkaopetus voi olla hengetöntä ja vieraannuttavaa ja etäopetus inspiroivaa ja sitouttavaa. Hybridikin hoitunee, jos sitä saa tehdä työparityönä.
Vesa: Kokeellisena ja hands-on menetelmiin painottuvana tiedekuntani opetus on ollut pandemian aikana moneen kertaan hätää kärsimässä. Opetuksia on saatu järjestettyä lyhyelläkin varoitusajalla turvallisesti, mutta usein se on samalla vienyt huomattavasti opettajien työaikaa. Tämän vuoksi useampaan kertaan pandemian aikana olemme juosseet tulipalosta toiseen ja pyrkineet selvittämään yhden opiskeluviikon kerrallaan. Tämä puolestaan on vaikeuttanut suunnitelmallista opinto-ohjelman suunnittelutyötä.
Piia: Kun opetusratkaisuja mietitään jatkossa, tärkeää ei ole se, haluaako opettaja opettaa etänä vai luokassa, salissa tai auditoriossa, tai haluaako opiskelija opiskella etänä vai lähinä, vaan se, miten parhaiten saavutetaan osaamistavoitteet. Pedagogisen käsikirjoituksen ja sujuvan oppimisprosessin merkitys korostuu.
Kati: Parhaimmat ratkaisut tehdään siis pedagogisin perustein.
Susanna: Meillä, siis koko korkeakoulukontekstilla, on nyt käsillä eeppinen opetusmuotoilun haaste, kuten Viikon vinkissä 2/2022 lainasin Big Questions Institutea. Tähän haasteeseen voi jokainen saada apua Digiopettajan starttipaketistakin. Ennen kaikkea me kaikki saamme tukea toinen toisiltamme ja käymästämme ajatustenvaihdosta. Jatketaan sitä!
Terveisin
UEF verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit Helena Kantanen, Kati Kasanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen
Itseohjautuvuus on jotain, jota vaaditaan opiskelijoilta, mutta harvemmin konkreettisesti opetetaan. Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella havahduttiin tähän ja työstettiin koko yliopiston käyttöön työkalupankki, jonka avulla opettajat voivat auttaa opiskelijoitaan harjoittamaan itseohjautumistaan. Työkalupankki on osa yliopiston laajempaa panostusta opiskelijoiden geneeristen taitojen tukemiseen.
Työkalupankin työstäminen lähti siitä ajatuksesta, että itseohjautuvuus ei ole luonteenpiirre, joka tehokkailla yksilöillä vain sattuu olemaan. Päinvastoin. Se on arkielämästä tuttujen taitojen tietoisesta harjoittamisesta ja hallinnasta seuraava ominaisuus, joka auttaa opiskelijaa hallitsemaan opintojaan ja muutakin arkeaan. Itseohjautuvuuden kautta kertyvä hallinnan tunne voi auttaa vähentämään kuormittavuutta arjessa. Sanomattakin selvää on myös se, että itseohjautuvuus on merkittävä työelämätaito kaikilla aloilla.
Moodleen työstetty taitopankki toimii opintojaksona, jota opettaja voi opettaa haluamansa laajuisena. Se toimii myös opettajan työkalupankkina, josta hän voi integroida taitomoduuleita opintojaksoilleen, vaikkapa ryhmäytymis- ja tiimityö -moduulin ryhmätöitä sisältävälle opintojaksolleen.
Kaikkiaan itseohjautuvuutta tukevia taitoja valittiin mukaan yhdeksän ja jokainen niistä muodostaa oman moduulinsa: verkostoituminen, itsenjohtaminen ja organisointitaidot, opiskelutaidot, ketterät digitaidot, ryhmäytymis- ja tiimityötaidot, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, vuorovaikutustaidot ja hyvinvointitaidot. Jokaisessa moduulissa on infopaketti, jossa opiskelija johdatetaan aluksi tiedostamaan, mitä kyseisellä taidolla tarkoitetaan ja miksi sen harjoitteleminen on tärkeää. Lopuksi annetaan vinkkejä harjoittelemiseen ja innokkaimmille linkkejä lisäinspiraatioon.
Itseohjautuvuuden työkalupankin yhdeksän moduulia: verkostoituminen, itsenjohtaminen ja organisointitaidot, opiskelutaidot, ketterät digitaidot, ryhmäytymis- ja tiimityötaidot, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot, vuorovaikutustaidot ja hyvinvointitaidot.
Työkalupankki pilotoitiin syksyllä 2021 sekä opiskelijoilla että opettajilla ja se sai varsin innostuneen vastaanoton, joten työtä opiskelijoiden itseohjautuvuuden tukemisessa on nyt askelta sujuvampaa jatkaa!
PS: UEFlainen, tule mukaan UEFin Ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin kehittämispäivään 17.2., jossa Katja Lötjönen esittelee itseohjautuvuuden työkalupankkia. Tapahtuma on UEFin sisäinen. Ilmoittaudu 13.2. mennessä.
Big Questions Instituten Will Richardson ja Homa Tavangar muotoilevat asian näin: Meillä on tänä vuonna edessämme eeppinen haaste, oppimisprosessin suunnittelun haaste. Tämä haaste sisältää seuraavat neljä kohtaa. Ne resonoivat Digiopettajan starttipaketin kanssa, vaikka eivät ehkä sanasta sanaan olekaan käsittelyssä paketin tämänhetkisessä vaiheessa.
Merkityksellisyys (Relevance). Okei, jos itse tiedänkin, miksi joku opeteltava asia on tärkeä ja tarpeellinen, olenko varma, että olen sen riittävän selkeästi viestinyt niille, jotka osallistuvat kurssilleni? Puhunko yleisöni kieltä, niin sanotusti? Osaanko palastella asiakokonaisuudet niin, että ne eivät yhtäältä ole liian helpon tuntuisia ja toisaalta eivät liian ahdistavankin monimutkaiselta tuntuvia?
Oikeudenmukaisuus (Justice). Miten osallisuus, toimijuus, jopa akateemisten ja institutionaalisten valta-asetelmien purkaminen voisi toimia ja tapahtua kurssillani? Entä yhdenvertaisuus, toteutuuko se? Entä oppimisen tukeminen? Mitä kurssini opiskelijat saattavat kokea turhana vallankäyttönä, epäoikeudenmukaisuutena? (Susanna-fasilitaattori tässä äänessä; Suosittelen tutustumaan vaikkapa Taisteleva tutkimus -kirjaan ja Paulo Freiren ajatuksiin kriittisestä pedagogiikasta sekä siihen, miten nämä voivat näyttäytyä kurssiemme arjen valinnoissa.)
Kestävä kehitys (Sustainability). Sehän on muutakin kuin luonnonsuojelua tai ekologisia vaihtoehtoja. Se on myös kokonaisvaltaisesti ”ihmisresurssista” välittämistä – sillä jos en pidä huolta itsestäni ja heistä, joiden kanssa teen töitä; jos en osaa asettua toisen asemaan, jos olen joustamaton tai en välitä mistään tai kenestäkään… onko kaikki kunnossa?
Hyvinvointi (Wellness). Kaikki kolme edellistä johtavat hyvinvointiin, työhyvinvointiin, opiskeluhyvinvointiin. Will Richardson ja Homa Tavangar kysyvät, osaammeko korostaa ja arvostaa sellaista fyysistä, sosiaalista ja henkistä terveyttä, jota tarvitaan oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja luovuuteen. Traumainformoitu (trauma-informed) työote on ehkä se tie, joka auttaa etenemään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tästä lisää jatkossa!
Digivision webinaareja opetuksen kehittämisen tueksi
”Digivisio 2030 on kaikkien Suomen korkeakoulujen yhteinen hanke, joka avaa oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön.” Tammikuuksi 2022 on tiedossa seuraavat webinaarit:
Ma 10.1.2022 kello 13.00-16.00, teema: Digitaaliset opiskelu- ja oppimistaidot Ke 19.1.2022 kello 9.00-12.00, teema: Opiskelijoiden keskinäinen vertaistuki Pe 28.1.2022 kello 13.00-16.00, teema: Fyysiset ja digitaaliset oppimisympäristöt Kaikki työpajat pidetään samassa Zoom-osoitteessa: https://us02web.zoom.us/j/82364689896
Työpajoihin ei tarvitse ennakkoilmoittautua ja voit laittaa kutsua eteenpäin omassa korkeakoulussasi.
Tämän viikon vinkki pohjustaa 15.12.2021 klo 13-15 pidettävää Hybrid Pedagogical Selves -seminaaria, joka aloittaa Pedagogiset minät -seminaari/ -webinaarisarjan. Sarjan tavoitteena on tukea ja kannustaa opetus- ja ohjaustehtävissä toimivia yliopistolaisia.
Tässä ensimmäisessä osassa kuulemme kolmelta kokeneelta opettajalta (Sean Michael Morris, Laura L. Summers ja Lucy Rai) heidän omia kasvutarinoitaan sekä siitä, mikä heitä on auttanut ammattinsa eri vaiheissa. Samalla he pohtivat sanan ”hybridi” merkityksiä opetus- ja oppimiskonteksteissa sekä ammatti-identiteetin rakentumisessa.
Sean Michael Morris on kansainvälisen Digital Pedagogy Lab -koulutustapahtuman johtaja ja toinen perustajista. Digital Pedagogy Lab on vuodesta 2015, oman kuvauksensa mukaisesti, tarjonnut avoimen, keskustelevan ja uutta kokeilevan yhteisön koulutusalan toimijoille, kuten opettajille, opiskelijoille, kirjasto- ja tietotyöntekijöille, hallinnosta vastaaville ja koulutussuunnittelijoille. DigPedLabin kulmakivinä ovat moninaisuus, yhdenvertaisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, inkluusio, kriittinen digitaalinen pedagogiikka, sekä koulutusmaailman uuden tulevaisuuden hahmottelu.
Sean Michael Morris, Laura L. Summers ja Lucy Rai ovat innostavia ja reflektoivia puhujia ja kirjoittajia. Heillä on kymmenien vuosien kokemus etä-, hybridi- ja monimuoto-opetuksesta. Heidän ja muiden Digital Pedagogy Labin toimijoiden humaani ja kriittiseen pedagogiikkaan pohjautuva ihmis- ja oppimiskuva on inspiroiva ja voimaannuttava.
Keskiviikkona 15.12. pidettävään seminaariin/ webinaariin voi osallistua niin kampuksilla läsnäollen kuin virtuaalisesti Zoomin kautta. Puhujavieraat ovat itsekin verkkovälitteisesti mukana. Webinaari tallennetaan. Ilmoittaudu verkko-osallistujana tapahtumaan 14.12. mennessä.
Lämpimästi tervetuloa pohtimaan ihmisyyttä koneen takana!
Yliopisto-pedagogiikkaa on pohdituttanut Euroopan- ja maailmanlaajuisesti vuoden 2021 ajan: Miten saada hybridiopetus toimimaan? Voidaanko opetus laittaa yön aikana verkkoon, jos tilanne pahenee? Miten opiskelijat voivat? Miten opettajat voivat?
Online Educa Berlin (OEB2021) järjestettiin Berliinissä 1.-3.12.2021 muuttuvien turvatoimien avulla – jokainen osallistuja pääsi useamman kerran kokemaan koronatestauksen arjen.
Monessa yliopistossa opiskelijoiden hyvinvointi on polarisoitunutta: osa opiskelijoista on luovinut etä-aikana kuin kalat vedessä, mutta osa on hädin tuskin pysynyt pinnalla. Tämä näkyy sekä yksittäisten yliopistojen arjessa kuin globaalisti – eikä ihme, sillä suurella osalla maailmamme 1,6 miljardista etäoppijasta ei keväällä 2020 ollut käytettävissä minkäänlaista verkkoyhteyttä tai tietokonetta, kuten Borhene Chakroun Unescosta tapahtumassa muistutti.
Tapahtumaan osallistuneita puhutti paljon tekniikan taakse jäävä opettaja, jolla voisi esim. tulevaisuusvisonääri Perttu Pölösen mukaan olla sellaista annettavaa, mihin koneoppiminen ei koskaan pysty. Opettajan humaani läsnäolo ja kysymysten herättäminen jäikin tapahtumasta monelle kotiinviemiseksi.
