Viikon vinkki 12/22

Tutkimuksesta tukea opettajan ja asiantuntijan työhön 

Oletko joskus miettinyt, että olisipa kiva ymmärtää yliopistotyötä laajemmin ja syvällisemmin ja tietää, mitä on tutkittu. Aika ei vain yleensä riitä artikkelien etsimiseen, lukemiseen ja luetun pohtimiseen. Me opettajatkin useimmiten luemme – ja kirjoitamme – vain niitä oman substanssialamme artikkeleita. 

Yksi varsin mukava foorumi aloittaa tutkimukseen tutustuminen on Yliopistopedagogiikka-lehti, jota päätoimittaa UEFin kasvatustieteen professori Laura Hirsto. Lehdessä julkaistaan sekä vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita että kuvauksia kehittämis- ja kokeiluhankkeista. Lehti ilmestyy verkossa kahdesti vuodessa. 

Tässä pari nostoa uusimmista numeroista. 

Huhtasalo, Blomberg ja Kallio kirjoittavat digiteknologian vaikutuksesta opettajan ammatti-identiteettiin.

Identiteetillä tarkoitetaan tässä jatkuvaa identiteettityötä, jonka avulla opettaja muodostaa ja ylläpitää mielekästä ja koherenttia käsitystä itsestään ja asiantuntijuudestaan. Artikkeli esittelee kiinnostavasti opettajan asiantuntijuuden osa-alueita ja niiden muutosta: 1) substanssiosaaminen opetusalalta, tieteellinen asiantuntijuus eetoksena; 2) kontaktiopettajan eetos, lähiopetukseen perustuvat pedagogiset taidot; 3) kasvatuseetos, kutsumusopettajuus; ja tuoreimpana: 4) digitaalisen teknologian osaaminen osana kriittistä pedagogiikkaa. 

Verkko-opetus haastaa opettajien asiantuntijuuden ja ammatti-identiteetin monin tavoin. On omaa osaamista koskevaa epävarmuutta, huolta vuorovaikutuskeinojen vähentymisestä sekä tunnetta työn merkityksellisyyden hiipumisesta. Tutkijoitten mukaan digitaalisen opetusteknologian lisääntynyt käyttö johtaa ammatti-identiteetin uudelleen muokkaukseen eikä prosessi ole helppo, pikemminkin kivulias. Tässä muutoksessa opettajat tarvitsevat sekä käytännön taitoja digitaalisten teknologioiden hallitsemiseksi että positiivisia kiinnekohtia uuden identiteetin rakentamiseen. Kuulostaako tutulta? 

Määtän, Asikaisen ja Katajavuoren artikkelissa käsitellään yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelutaitoja.

Monet opiskelijat ovat stressaantuneita, ajanhallinta on haasteellista ja valmistumiset pitkittyvät. Yliopistoissa on siksi rakennettu kursseja, jotka tukevat opiskelijoiden hyvinvointia ja edistävät opiskelutaitoja. Artikkelissa esitelty kurssi oli itsenäisesti opiskeltava verkkokurssi ja opiskelijoitten psykologista joustavuutta, suunnitelmallista opiskelua, stressiä ja hyvinvointia mitattiin kurssin alussa ja lopussa. Lisäksi tutkittiin kurssin vaikutusta opiskeluun ja muutosta opiskelijoiden kokemuksissa. Tutkimus osoitti, että tällaisen kurssin avulla voidaan mainiosti edistää suurenkin opiskelijajoukon hyvinvointia ja opiskelutaitoja. 

Yliopistopedagogiikka-lehden Kehittäminen ja kokeilut -osiossa kerrotaan mm. tutkimustaitojen opettamisesta, yhteisöllisestä tiedon rakentamisesta ja opiskelijoitten myötätuntomentoroinnista. Kiinnostavaa, eikö vain! 

Vinkin tarjosi fasilitaattori-Helena 

Viikon vinkki 11/22

Opettajan pedagoginen hyvinvointi

Kokko-hanke järjestää kaikille avoimen webinaarin aiheena ”Opettajan pedagoginen hyvinvointi ja yhteisöllisyys”

Webinaari järjestetään 7.4.2022 klo 12-16 Zoomissa. Voit osallistua webinaariin, vaikket osallistuisikaan muihin hankkeen koulutuksiin.

Ilmoittaudu webinaariin 4.4. klo 16 mennessä osoitteessa: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/avoin-webinaari-opettajan-pedagoginen-hyvinvointi-ja-yhteisollisyys.

My Way

I started to take my teaching online well before the Covid-19 pandemic. As the pandemic has now eased a bit, I have found that it was the right decision. And there is no need to return to the way things were before. Rather just keep developing my own way and continue on the journey from the classroom to wherever the students are.

For professional development, I frequently think about the kind of principles I want to follow in my teaching. Here are some of the current ones. Next time they might be different – I learn more every day and I want to reflect that in my own teaching, too: The idea of continuous development.

The principles below are not in any specific order. And there is no single truth. Your way might be different from my way.

  1. If some videos are prepared, make a proper script. I make a lot of videos. First, I did not realize the importance of writing a script for the recordings. But when I watched them myself… It was awful! Once I started writing scripts, suddenly 1.5 hours of lecture material turned into 0.5 hour of material split into several short videos. I also share my final scripts with the students. Why not!
  2. Use a clear schedule and deadlines. Spread the deadlines as evenly over the course period as possible. Furthermore, give all exercises to the students at the start of the course. This helps the students to plan their own schedule. My course is not their only one!
  3. Don’t try to use all the possible tools in the course. Use just one platform where everything can be found in the same place.  Make sure that the students know where to find the course materials. If some nice app can’t be integrated into my platform, then I don’t use it.
  4. If you have an online session, always make a recording of it. There may be various reasons why someone isn’t able to attend. No need to punish them. In addition, students can then also check from the recording if something was not clear to them the first time round.
  5. Be flexible. Although deadlines are important to balance the workload, there may be various reasons why someone isn’t able to complete the work on time. Being flexible will not harm anyone.
  6. Prepare the course evaluation in the way that it supports learning. I don’t believe that a single exam at the end of a course really measures learning. That is why assignments and quizzes during the course form the largest part of the grade in my courses. My main task is not to evaluate but to help the students to learn.
  7. Be present. Make sure that the students understand that they can ask for help, whether it’s with the assignments, the lectures, or anything at all.

Pasi Vahimaa, Professor of Theoretical Optics, Department of Physics and Mathematics, UEF.

Viikon vinkki 10/2022

A moment for reflection: Patterns

180 Studio + Eckenhoff Saunders. (2020). Seed + Spark. Using Nature as a Model to Reimagine How we Learn and Live. A Collaborative Design Project. 180 Press.

”The information that comes from deep in the evolutionary past, we call genetics. The information revealed thousands of years ago, we call religion. The information passed along from hundreds of years ago, we call culture. The information passed along from decades ago, we call family, and the information offered years, months, days, or hours ago, we call education and advice.” (David Brooks, quoted on p. 224, Seed + Spark.)

We work in the field of education and advice, guidance. Education is about people, about interaction. In that sense, education is a living system that we all participate in and contribute to, all the time. Any living system is a network of patterns; patterns of relationships, patterns of human behaviour, patterns of structuring information. If indeed any living system is a network of patterns, to understand it, we need to learn to see the patterns. So what exactly are the patterns we are looking for?

”Our brains are naturally pattern seeking and sense making. The ability to recognize and formulate patterns is essential to deep understanding because patterns are essential to meaning construction.” (Stephanie Pace Marshall, quoted on p. 220, Seed + Spark)

My questions to myself today: What patterns should I learn to see in my habits, in my ways of thinking about my profession and my professional identity, in my teaching praxis, the ways in which I work and think about my work? Are these patterns something to hold on to and nurture, or something to let go? What new patterns are emerging – what new networks of patterns are emergent (that is, becoming, being formed)? How could I participate in and contribute to these emergent patterns within my community of work?

”There is always enough time for the right work.” (adrienne maree brown, 2017, Emergent Strategy, p. 41.)

Susanna K.

Viikon vinkki 9/2022

Tökkiikö Doodle, osa 2: Vaihtoehdoksi tapaaminen.net

Olemme aiemmin esitelleet kalenteriaikojen haarukoimiseen vaihtoehdoksi Microsoftin FindTimea. Jos kuitenkin käytät edelleen Doodlea ja mainokset häiritsevät, oletko kokeillut vaikkapa tapaaminen.net -sivustoa?

Teksti: ”Tapaaminen.net. Sovi tapaamisia helposti ja ilmaiseksi.”

”Sivuston tarkoituksena on tarjota käyttäjälle mahdollisuus sopia tapaamisia ilmaiseksi ja helposti. Tapaamisen luonti ei vaadi rekisteröitymistä, mutta ilmainen käyttäjätili tuo lisää ominaisuuksia ja mahdollisuuden kysyä apua tai auttaa muita palstalla.”

Vinkin muotoili Susanna

Viikon vinkki 8/2022

Mikä ihmeen eOppimisen tukipalvelut?

Tunnet ehkä paremmin meidät oppitupalaisina ja opparilaisina. Oppitupa antaa tukea lähinnä henkilökunnalle ja Oppari opiskelijoille. Voit tutustua eOppimisen tukipalveluiden toimintaan tarkemmin Heimossa.

Me Oppituvan verkko-opetuksen asiantuntijat tarjoamme tieto- ja viestintätekniikan ja sosiaalisen median palveluja sekä oppimisympäristöjen pedagogista ja käytön tukea ja taitokoulutuksia yliopiston henkilökunnalle. Osa meistä on mukana myös laajemmissa yliopistopedagogiikan ja verkko-opetuksen asiantuntijavalmiuksien moduuleissa.

Taitokoulutuksia järjestetään ympäri vuoden ja ne toteutetaan pääasiassa verkkokoulutuksina. Koulutuksia on mm. tuettuihin oppimisympäristöihin (Moodle ja O365), yhteisölliseen työskentelyyn sekä etä- ja hybridiopetukseen liittyen. Muita tukemiamme välineitä ovat mm. ThingLink, Padlet ja Presemo. Tutustu tarjoamiimme koulutuksiin koulutuskalenterissa.

Keväisin terveisin,

Ilpo, Katja, Pasi, Perttu, Satu, Taina ja Tommi

PS. Yhteyden meihin saat parhaiten Asiointipalvelun kautta.

Sota koskettaa yliopistoyhteisössä

Tämä blogiteksti on julkaistu alunperin UEFin Puheenvuoroja-blogissa. Saimme Katri Ruthilta luvan julkaista hänen kirjoituksensa myös täällä.

Yliopisto on kansainvälinen yhteisö, jossa olemme ensisijaisesti ihmisiä omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Sotatapahtumat Ukrainassa läpäisevät tietoisuutemme uutisista siinä määrin, että olemme pakotettuja kukin kuuntelemaan omassa mielessä viriävää mielen tilaa.

Kukin työyhteisössä kantaa mukanaan omaa elämänhistoriaansa ja muistojaan, joissa sodalla voi olla yksilöllinen merkityksensä. On tärkeää, ettemme yhteisönä ruoki luuloja tai oletuksia toisistamme kansallisuuden tai muun taustan mukaan. Kannattaa asettua kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme.

Huolestuttavassa tilanteessa ihminen on luonnollisesti huolestunut. Mieleen voi nousta yllättäviä tunteita, ja stressaantuneena voi oma käyttäytyminenkin yllättää. Huolen tunteita ja huoliajatuksia voi pysähtyä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Ajatuksista ja tunteista on hyvä jutella läheisten kanssa, myös työ- ja opiskeluyhteisössä.  Toisaalta on myös tärkeä välillä rajata omaa altistumistaan uutisille.

Tiedotusvälineissä on ollut paljon tietoa siitä, kuinka lapsille on tärkeä vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Samankaltaista turvallisuuden tunteen aktivoimista kannattaa tehdä aikuisenakin ja toinen toisillemme yhteisössämme.  Tavalliset arkiset asiat, harrastukset ja rutiinit ovat omiaan rauhoittamaan mieltä.

Myötätuntoisen vuorovaikutuksen vahvistaminen työ- ja opiskelukulttuurissa on erityisen tärkeää juuri nyt. Kehon ja mielen jännittynyttä tilaa rauhoittaa kannustamisen ja välittämisen viestiminen. Voimme vahvistaa myötätuntoa yhteisössämme yksinkertaisilla asioilla: Kysymme toisiltamme, miten voit ja mitä kuuluu? Käytämme hetken aikaa toistemme kuunteluun. Voimme kysyä, kuinka voimme auttaa pienissä asioissa. Voimme puhua kiltisti ja myötätuntoisesti itsellemme. Muistammehan myös oman tarpeemme palautua ja olla läsnä läheisille.

Opiskeluun ja työhyvinvointiin on käytössä kaikki tavalliset yhteisömme tukipalvelut. Erityisesti mainittakoon opiskeluterveydenhuolto YTHS ja vertaistukea tarjoava Student2Student-palvelu. Henkilökunnalle työterveyshuolto on käytössä matalalla kynnyksellä.

Tuen tarpeeseen voi olla hyödyllistä myös seurata MIELI ry:n sivuja ja Suomen SPR:n sivuja. Ota tarvittaessa yhteyttä Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 tai Solmussa-chattiin.  Tilanne voi puhuttaa myös perheessäsi. Näillä sivuilla on hyviä ajatuksia myös siitä, kuinka keskustalla sodasta lasten ja nuorten kanssa.

Hyvää lisäluettavaa:


Katri Ruth
Opintopsykologi
Itä-Suomen yliopisto

Viikon vinkki 7/2022

Digiopettajan starttipaketti: Arviointi = palaute

”Opiskelija opiskelee sitä, mitä arvioidaan. Opiskelijat asettavatkin tavoitteensa ja valitsevat opiskelustrategiansa arviointikäytännöistä tekemiensä tulkintojen avulla (Lindblom-Ylänne & Nevgi 2009). Arviointi ohjaa opiskelua ja oppimista enemmän kuin mikään muu tekijä oppimistilanteessa (Virtanen, Postareff & Hailikari 2015). Arviointi kannattaa siten suunnitella huolella.”

Edellinen lainaus on Digiopettajan starttipaketin vaiheesta 5, joka keskittyy arvioinnin kysymyksiin. Niihin on paneuduttu myös keväällä 2021 ja 2022 järjestetyillä UEFin arviointiklinikoilla, ja aihepiiristä keskustelu jatkunee myös kahdella palauteklinikalla, 31.3. (UEFlainen, ilmoittaudu tästä) ja 5.4. (UEFlainen, ilmoittaudu tästä). Arviointihan on palautetta, ja palaute on arviointia. Vai mitä?

Arviointiklinikoilla on pohdittu sellaisiakin kysymyksiä, että miksi ylipäätään arvioimme ja arvostelemme. Ja mitä oikeastaan arvioimme. Arvioimmeko sitä, mitä luulemme arvioivamme. Entä jos… emme arvioisikaan enää ”kuten aina ennenkin on tehty” tai ”koska niin on aina ennenkin tehty”? Mitä siitä seuraisi? Näitä kysymyksiä voi olla varsin hedelmällistä pohtia opiskelijoidenkin kanssa.

Entä jos arviointiin saisi mukaan muutakin kuin lopputuotoksen?

Teksti: Designing Recess in Difficult Times/ DeBay & Laser. Keveyden merkitys nimenomaan psykologisesti kuormittavina aikoina; rento asenne, läsnäolo; kokeilemalla oppiminen; tulevaisuusorientaatio; keskeneräisyyden estetiikka ja holistinen ihmiskäsitys: saa mokata! Miten nämä saisi mukaan arviointiin?

”Jotta oppimisen arviointi toimisi myös oppimista sparraavana palautteena (assessment for learning, Atjonen 2019), ota oppimisen arviointia käyttöön oppimisprosessin aikana. Näin opiskelija itse sekä sinä opettajana saatte palautetta osaamisen kehittymisestä, kun opetus on vielä käynnissä.” (Lainaus Digiopettajan starttipaketin vaiheesta 5.)

Vinkin muotoili Susanna

Viikon vinkki 6/2022

Digiopettajan starttipaketti: Läsnäoloa, vuorovaikutusta, osallisuutta

Verkkovälitteisessä oppimisprosessissa pätevät samat lainalaisuudet kuin kaikessa muussakin oppimisessa. Etäloikkailun yksi positiivisin puoli lienee ollutkin se, että meille on sen myötä tarjoutunut tilaisuus pohtia ja ymmärtää oppimista ja kaikkea siihen liittyvää jopa syvemmin kuin ennen.

Yksi pakotetun etäajan kirkastunein tähti on varmastikin ollut se, että oppiminen edellyttää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus ja vuorovaikutteisuus voi puolestaan tapahtua ja toteutua monin tavoin, niin kirjallisesti kuin suullisesti, etänä tai lähinä, samanaikaisesti tai eriaikaisesti. Kaiken ytimessä on se, että muodolla tai kanavalla ei ole suurin merkitys, vaan aidolla ihmisten keskinäisellä kohtaamisella.

Samalla pääsemme keskustelemaan aihepiiristä kaikkien oppimisprosessiin osallistuvien kanssa. Jos oppimiskäsityksemme on se, että opettaja ei yksin vain ”vedä” kurssia tai opetusta, tästä on toki muotoiltava ja neuvoteltava yhteinen ymmärrys kaikkien kurssille osallistuvien kanssa. Näin kurssin osallistujat pääsevät myös aidommin ja kokonaisvaltaisemmin mukaan oppimisprosessin ja oman oppimisensa aktiivisiksi muotoilijoiksi.

Teksti: Verkkovälitteisessä vuorovaikutuksessa ihminen, inhimillisyys, ihmisten kohtaaminen keskiöön. Läsnäolo, myötäeläminen, ymmärrys sekä niistä viestiminen. Näin luodaan ja ylläpidetään verkkovälitteisiä mahdollisuuksia kohtaamisiin, vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen.

Digiopettajan starttipaketin vaihe 4 esittelee menetelmiä aktivoinnin ja vuorovaikutteisuuden lisäämiseen. Näitä menetelmiä voi hyödyntää niin lähi-, etä- kuin hybridiopetuksessakin.

Vinkin muotoili Susanna

Viikon vinkki 5/2022

Digiopettajan starttipaketti, vaihe 3: Digitaalisen oppimateriaalin tuottaminen

Kenen ruutupiirroksilla mennään? Tai pikemminkin: kenen ruutupiirroksia sovelletaan?

Keskeneräinen neule Star Wars -symbolein. Neuleen taustalla neuleeseen sovellettu ohje (Huom! Sovellettu!) ja teksti: ”Auta minua, Obi-Wan Kenobi, olet ainoa toivoni!”. Lähde: Gray, Tanis (2021), Star Wars: Galaksin parhaat neuleohjeet, Tammi. Suomentanut Sirkku Viitanen-Vanamo. Kuva: Susanna Kohonen.

Jos joskus tuntuukin siltä, että Obi-Wan Kenobi on ainoa toivoni digipedagogiikan ja erityisesti digitaalisen oppimateriaalin tuottamisen suhteen, silloin sanon itselleni: Vähemmän on enemmän. Less is more.

Digiopettajan starttipaketin Vaihe 3, Oppimateriaalin tuottaminen, sisältää hyviä linkkejä tarpeellisiin saavutettavuus- ja tekijänoikeusnäkökulmiin. Hei ueflainen, 24.2. tulossa myös henkilöstökoulutusta tekijänoikeuksista oppimateriaaliin liittyen!

Kaikissa oppimateriaalivalinnoissa muistelen myös opiskelijaa, joka materiaalien kanssa toimii, sekä suunnitelmien mukaista oppimisprosessia (Vaihe 1), kuten myös oppimateriaalin opiskelun ja siihen liittyvien aktiviteettien edellyttämää työmäärää (Vaihe 6: Opintojen mitoitus sekä UEFin omat laskurit opintojen työmäärän mitoittamiseen).

Kuten neulomiseen, oppimateriaalin tuottamiseenkin pätee se nyrkkisääntö, että lopputulos on juuri sinun näköisesi. Malleja toki haetaan ja käytetään, mutta lopputulos on sinun. Sinä omistat sen.

Vinkin muotoili Susanna