“Tarvitsemme sopivia porkkanoita ja keppejä, jotta pedakehitystä voidaan edistää”, sanoi Zagrebin yliopiston SRCE-keskuksen varajohtaja Sandra Kučina Softić kuvatessaan tapoja edistää verkkopedagogiikan kehittämistä eri oppilaitoksissa. Lause kuvasi hyvin yleismaailmallisia haasteita, joita korkea-asteen opettajien tukitoimet kohtaavat. 

Tapasin Sandran ja muita pedakehittäjiä moderoimassani paneelikeskustelussa, jossa yritimme löytää yleisiä trendejä ja toimivien käytänteiden esimerkkejä verkko- ja monimuotopedagogiikan kehittämisessä. Kyseinen ”Structured Upskilling for Teachers Facing Ever-Evolving Learning Technologies” -paneelikeskustelu järjestettiin 23.11.2023 Open Education Berlin (OEB) -tapahtumassa. Paneelikeskusteluun osallistui kroatialaisen Sandra Kučina Softićin lisäksi Christina Gitsaki Arabiemiraateista sekä Nynke Kruiderink ja Franca Jonquiere Alankomaista. Kaikkien esitykset liittyivät joko suoraan verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritehtäviä vastaaviin oppilaitoksen kehittämiseen tai opetuksen tukitoimiin. 

Sandra Kučina Softić on toiminut Kroatiassa E-learning -keskuksessa ja auttanut alueella monia opettajia lukuisin verkkokurssein ja tukitoimin. Porkkanoiden ja keppien lisäksi hän korosti esityksessään tuen tarvetta sekä verkkoympäristöissä aloittaville että pitkälle edistyneille opettajille. Hän myös muistutti, että teknologian hankkiminen on yleensä huonoin vaihtoehto kehittää pedagogiikkaa – tyhjät studiot jäävät käyttämättömiksi, ellei ole ihmisiä niitä käyttämään. Softićin viestiin ”Jos sinulla on mahdollisuus hankkia kehittämistyöhön joko teknologiaa tai ihminen, hanki jälkimmäinen” oli kaikkien panelistien helppo yhtyä. 

Zayedin yliopiston tutkimuskoordinaattori Christina Gitsaki on kehittänyt Arabiemiraateissa Applen teknologiaa hyödyntävää monen askeleen opetuksen kehityshanketta. Ensivaiheessa opettajille on järjestetty lyhyt tutustumishetki digilaitteiden parissa, minkä jälkeen halukkaat opettajat ovat voineet jatkaa laajempiin koulutuksiin, joista pisin kestää 14 viikkoa sisältäen omaan opetukseen liittyvän tutkimusprojektin. Pieni kastautuminen on helpompi aloittaa pitkäkestoinen koulutus. Seurauksena on laajojen opettajajoukkojen koulutus, jolloin vaikutukset näkyvät yksittäisiä innovaattoreita paremmin. ”Voi, kun tämän mallin olisimme ottaneet myös UEF:n flippaushankkessa, olisimme saaneet mukaan 10% sijasta 80% opetushenkilökunnasta”, oli minun Gitsakille pakko tunnustaa. 

Opetus- ja oppimispalveluiden päällikkö Franca Jonquiere hollantilaisesta Delftin teknologisesta yliopistosta on pyrkinyt pitkään yhdenmukaistamaan käytettävää opetusteknologiaa oppilaitoksessaan. Hänen ympäristössään ongelma on enemmänkin digitaalisesti taitavien opettajien ohjaaminen käyttämään tietosuojan osalta turvallisia ohjelmistoja – teknologian opettajissahan on hyvin nopeasti erilaisia menetelmiä hyödyntäviä ja niitä kehittäviä henkilöitä, joilla voi helposti unohtua, että opiskeluun liittyy salassa pidettävää materiaalia, jota ei voida käsitellä ihan kaikilla alustoilla. TUDelftin tukitoimissa on tehty paljon työtä pedatuen sujuvoittamiseksi ja tukisivujen selkeyttämiseksi. Lupasin Jonquierelle, että tutustumme tarkasti heidän virtaviivaisiin yliopisto-opettajan tukisivuihin UEF:n sivuja päivitettäessä. 

Nynke Kruiderink toimii kansallisen opetus ja oppimiskeskushankkeen Npuls:n projektipäällikkönä Hollannissa. Hanke jakaa maan korkeakouluille rahoitusta opetuksen kehittämiseen, innovaatioihin, tukeen ja tutkimukseen. Keskitetyllä jakomallilla pyritään takaamaan hyvin erikokoisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasapuolinen kehittäminen. Nynke valitteli, että Hollanti on innovatiivisuusvertailuissa vasta 10. sijalla, mutta kun hän oli kertonut korkeakoulutukseen tehtävistä panostuksista, oli minun pakko tunnustaa heidän menevän impivaaramaisen Leikkaus-Suomen ohi nopeasti. 

Kuvassa vasemmalta: Vesa Paajanen, Sandra Kučina Softić, Franca Jonquiere, Christina Gitsaki ja Nynke Kruiderink.

Yliopistonlehtori Vesa Paajanen, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

THE (Times Higher Education) Digital Universities Europe 2023 conference took place in Barcelona, Universitat Oberta de Catalunya, on 23-25 October 2023. The programme included a wide range of pedagogical, digital support, e-learning support and pedagogical leadership perspectives. The conference had a pleasant balance between keynotes, presentations, and panel discussions, with good breaks and time for networking, booth visits and discussions.

Above all, the experience of place and time on campus and the programme’s arts and culture immersion felt invigoratingly holistic, taking into account the embodied nature of the human being. There was also room for multiple voices and views to be expressed. The humanistic and human-centred perspectives and the atmosphere conducive to critical and creative thinking was noticeable, as if flowing through the spaces, lights and sounds of Gaudí’s nature-inspired architecture into our digital reflections.

Leading pioneers in the field of digital pedagogy advised that if we as higher education communities are to be in any way prepared for the challenges of the future and the present, such as harnessing AI in teaching and learning, we need to give teaching staff the time and opportunity to engage in facilitated, open dialogue. They recommended that such facilitation should be systematically resourced and organised.

”Get your people ready”, stressed Vijay Kumar (Senior Adviser to the Vice President, Open Learning, MIT, USA) and Prof. Albert Sangrà (UNESCO Chair in Education and Technology for Social Change, Universitat Oberta de Catalunya, Spain).

It must be possible, at least occasionally, to allocate teaching staff work hours from full-time teaching to professional development and teaching development.

This aspect of well-being at work and an organised Communities of Practice peer support approach was strongly supported, among others, by the President, Prof. Oliver Günther (Universität Potsdam, Germany), Director Nanda Dimitrov (Centre for Educational Excellence, Simon Fraser University, Canada) and Managing Director George Ubachs (European Association for Distance Teaching Universities, The Netherlands).

What they stressed was also seamlessly integrated in my own invited presentation, in which I overviewed the University of Eastern Finland’s online and blended learning pedagogy facilitation activities as part of our university’s strategic teaching development process.

I argued that one of the main challenges for all of us in the field of online learning and teaching still remains the experience of isolation of both students and teaching staff. I suggested that as one response to this challenge, we must also reflect on our own teaching, communication, community-building and work practices in the broader context of critical digital pedagogy.

Otherwise, we risk falling into the trap of reinforcing digital hegemonies or even digital colonialism. Humaneness, mutual respect, caring for each other and ourselves must be the guiding principles of our actions. Each one of us is able to do this.

Susanna Kohonen, Lecturer, Language Centre, University of Eastern Finland.

THE (Times Higher Education) Digital Universities Europe 2023 -konferenssi järjestettiin Barcelonassa, Universitat Oberta de Catalunyassa, 23.-25.10.2023. Ohjelma sisälsi laajan valikoiman niin pedagogisia, digituen, e-oppimisen tuen kuin pedagogisen johtamisen näkökulmia. Ohjelmassa oli miellyttävä tasapaino ytimekkäiden puheenvuorojen ja paneelikeskusteluiden välillä, sekä hyviä taukoja ja aikaa verkostoitumiseen, esittelyständeihin tutustumiseen ja keskusteluun.

Ennen kaikkea paikan ja ajan kokemus kampuksella sekä ohjelmakokonaisuus taide- ja kulttuuritutustumisineen tuntui elävöittävän holistiselta, ihmisen kokonaisvaltaisuuden huomioivalta. Myös moniäänisyydelle oli annettu tilaa. Merkillepantavaa oli humanististen ja ihmislähtöisten näkökulmien korostuminen sekä kriittiselle ja luovalle ajattelulle myönteinen ilmapiiri, joka ikään kuin soljui Gaudín luonnon inspiroiman arkkitehtuurin tilojen, valojen ja äänien kautta digitaalisiin pohdintoihimme.

Digipedagogiikan alan johtavat edelläkävijät kannustivat ja neuvoivat, että jos korkeakouluyhteisöinä haluamme pystyä mitenkään valmistautumaan tulevaisuuden ja nykyhetken, esimerkiksi tekoälyavusteisuuden tuomiin haasteisiin, opetushenkilöstölle pitää antaa aikaa ja mahdollisuuksia paneutua niihin fasilitoidun, avoimen dialogin myötä. He suosittelivat, että tällaista fasilitointia on systemaattisesti resursoitava ja järjestettävä.

“Get your people ready”, korostivat Vijay Kumar (Senior Adviser to the Vice President, Open Learning, MIT, USA) ja prof. Albert Sangrà (UNESCO Chair in Education and Technology for Social Change, Universitat Oberta de Catalunya, Espanja).

Opetushenkilöstön työaikaa pitää voida edes silloin tällöin jyvittää pois kokoaikaisesta, täysimääräisestä opetuksesta ammatilliseen kehittymiseen ja opetuksen kehittämiseen.

Tätä työhyvinvoinnillistakin näkökulmaa sekä organisoitua Communities of Practice -vertaistukitoimintatapaa toivat vahvasti esiin edellä mainittujen lisäksi presidentti, prof. Oliver Günther (Universität Potsdam, Saksa), johtaja Nanda Dimitrov (Centre for Educational Excellence, Simon Fraser University, Kanada) ja toimitusjohtaja George Ubachs (European Association for Distance Teaching Universities, Hollanti).

Näihin korostuksiin niveltyi saumattomasti myös oma kutsupuheenvuoroni, jossa esittelin Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritoimintaa osana yliopistomme strategista opetuksen kehittämisprosessia.

Väitin, että verkko-opetuksen saralla yksi suurimmista haasteista meille kaikille on kuitenkin edelleen niin opiskelijoiden kuin opetushenkilöstön eristäytyneisyyden kokemukset. Ehdotin, että yhtenä vastauksena tähän haasteeseen meistä jokaisen on pohdittava myös omia opetus-, opetusviestintä-, työyhteisö- ja työskentelykäytäntöjämme laajemmin, kriittisen digitaalisen pedagogiikan näkökulmista. Muutoin olemme vaarassa sortua vahvistamaan digitaalisia hegemonioita tai jopa digikolonialistisia toimintatapoja. Inhimillisyyttä, keskinäistä arvostusta, toisistamme ja itsestämme huolenpitämistä tulee pitää toimintamme ohjenuorana. Tähän pystyy meistä jokainen.

Yliopistonlehtori Susanna Kohonen, kielikeskus, Itä-Suomen yliopisto

Pidempi versio tästä tekstistä on julkaistu Susanna Kohosen omassa blogissa.

Huhtikuussa Hämeenlinnan Aulangolla järjestettiin ITK-konferenssi (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa), johon osa meistä fasilitaattoreista osallistuimme. Konferenssin yhtenä keskeisenä teemana oli tekoäly, josta saimme kuulla konferenssin monissa eri sessioissa. Päätimme antaa erään, ehkäpä eniten julkisuutta saaneen, kielimalleihin pohjautuvan tekoälysovelluksen eli ChatGPT:n kirjoittaa meille tämän kuun blogipostauksen ITK-kokemuksistamme.

Kuten tekoälyn hyödyntämiseen luonnollisesti kuuluu, ihan sellaisenaan ChatGPT:n luoma teksti ei ollut valmis julkaistavaksi, joten tätä tekstiä on hieman muokattu. Tehdyt muokkaukset näkyvät tekstissä kursivoituina. Teksti tiivistää ITK:n annin erinomaisesti.

”Kirjoita blogipostaus ITK-konferenssista”

ITK-konferenssi (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa) on vuosittain järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa yhteen opetusalasta kiinnostuneita ihmisiä ympäri Suomea. Tapahtuma oli täynnä koulutusalan ammattilaisia, opettajia, tutkijoita ja teknologian asiantuntijoita, jotka kaikki olivat kiinnostuneita uusimmista teknologian ja koulutuksen kehityksistä. Konferenssi tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiin opetusteknologioihin, jakaa kokemuksia ja oppia uusia pedagogisia ratkaisuja. Tässä blogitekstissä kerron omista kokemuksistani ITK-konferenssista ja mitä siellä tapahtui.

Konferenssin teema oli ”Oppimisen huikea ihanuus”. Konferenssi alkoi avajaisilla, jossa käsiteltiin digitalisaation ja tekoälyn tuomia haasteita ja mahdollisuuksia opetuksessa. Tämän jälkeen alkoi monipuolinen ohjelma, joka sisälsi muun muassa esityksiä, työpajoja ja paneelikeskusteluja sekä posterinäyttelyn ja monenlaisia esittelypisteitä.

Tapahtuman aikana käytiin keskustelua monista eri aiheista, kuten tulevaisuuden oppimisteknologioista, vuorovaikutuksesta, tekijänoikeuksista, virtuaalisista oppimisympäristöistä ja virtuaalitodellisuudesta, tekoälystä sekä monista muista ajankohtaisista teemoista.

Yksi mielenkiintoisimmista esityksistä, jonka kuulin, käsitteli oppimisanalytiikkaa, eli sitä miten dataa voidaan käyttää oppimisen arvioinnissa ja kehittämisessä. Esityksessä käytiin läpi, miten oppimisanalytiikka voi auttaa opettajia saamaan paremman kuvan opiskelijoiden oppimisprosessista ja tarjota opiskelijoille yksilöllisempää tukea.

ITK-konferenssi tarjosi myös mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua muihin opetusalan ammattilaisiin. Konferenssin aikana oli mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin, joissa oli mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja jakaa kokemuksia muiden kanssa.

ITK-konferenssi oli antoisa kokemus. Konferenssi tarjosi paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia opetuksen kehittämiseen, sekä mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua muihin opetusalan ammattilaisiin. Suosittelen lämpimästi osallistumista ITK-konferenssiin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita opetusteknologian kehittämisestä ja pedagogiikasta. Konferenssin aikana oli myös mahdollisuus tutustua erilaisiin yrityksiin ja organisaatioihin, jotka tarjoavat opetusteknologisia ratkaisuja.

Yksi ITK-konferenssin parhaista puolista oli sen yhteisöllisyys. Konferenssissa oli mahdollisuus tavata muita opetusalan ammattilaisia ja keskustella heidän kanssaan. Tämä oli erityisen arvokasta tänä vuonna, kun moni opettaja on joutunut työskentelemään etäyhteyksien välityksellä. Konferenssi tarjosi mahdollisuuden tuntea olevansa osa laajempaa yhteisöä, joka tuli tutuksi mm. hieman sokkeloisen Aulangon käytäviä suunnistaessa.

Konferenssi oli todiste siitä, että teknologiset näkökulmat ovat tärkeä osa tulevaisuuden koulutusta ja että niiden käyttöä tulee kehittää ja pohtia yhä edelleen. Ennen kaikkea konferenssi osoitti kohtaamisten ja keskusteluiden merkityksellisyyden.

Koronapandemiaa seurannut etäopetus oli opiskelijoille haastavaa, koska itsenäistä työskentelyä oli opinnoissa aiempaa enemmän ja toisaalta sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä vähemmän. Tutkimuksissa (esim. Biwer ym., 2021; Ewing & Cooper, 2021) onkin havaittu, että välittömän tuen puute ja itseohjautuvuuden korostuminen vaikeuttivat etäopinnoissa suoriutumista ja että yliopisto-opiskelijoilla oli pandemian aikana haasteita säädellä omaa keskittymistään ja paneutumistaan opintoihin. Yleisesti ottaen opiskelijat olivat vähemmän motivoituneita opintoihinsa kuin ennen pandemiaa.

Tässä tutkimuksessa soveltamamme odotusarvoteorian mukaan opiskelijoiden usko omiin kykyihin ja odotukset omasta menestymisestä (odotukset), opintojen arvostus (kiinnostusarvo, tärkeysarvo, hyötyarvo) ja opintoihin liittyvät kielteiset seuraukset ja haitat (kustannukset) ovat merkityksellisiä tekijöitä, kun tarkastellaan esimerkiksi opinnoissa suoriutumista ja opintoihin liittyviä valintoja. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, minkälaisia motivaatioprofiileja (eli odotusten, arvostusten ja kustannusten painotuksia) voidaan tunnistaa yliopisto-opiskelijoilla pandemian aikana ja minkälaisia toiveita eri tavoin motivoituneilla opiskelijoilla on opetuksen toteuttamisesta jatkossa (lähi-, hybridi- vai etäopetus).

Tutkimus on osa laajempaa Itä-Suomen, Turun ja Helsingin yliopistoissa toteutettua Yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointikyselyä (Niemivirta, Viljaranta, Tuominen, Hirvonen & Juntunen, 2020–2023). Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2021, jolloin 1718 eri alojen yliopisto-opiskelijaa vastasivat sähköiseen kyselyyn, joka sisälsi motivaatioon, hyvinvointiin ja opintoihin liittyviä kysymyksiä.

Yliopisto-opiskelijoiden motivaatioprofiili

Henkilösuuntautuneen tutkimusotteen mukaisesti opiskelijat ryhmiteltiin eri motivaatioprofiileihin ryhmittelyanalyysin avulla. Tunnistimme viisi motivaatioprofiilia (ks. kuvio).

KUVIO. Yliopisto-opiskelijoiden motivaatioprofiilit

Suurimman ryhmän, heikosti motivoituneiden kuormittuneiden (30 %), profiilia luonnehtivat matalat odotukset ja matalat positiiviset arvostukset (kiinnostus, hyöty, tärkeys) mutta suhteellisen korkeat kustannukset. Toiseksi suurimman ryhmän, kohtalaisen motivoituneiden (25 %), profiilia kuvasivat keskitasoiset odotukset ja arvostukset ja suhteellisen matalat kustannukset. Seuraavaa ryhmää kuvasivat muihin verrattuna korkeammat kustannukset sekä melko korkeat hyöty- ja tärkeysarvot mutta keskimääräiset odotukset ja kiinnostusarvo. Tämä ryhmä nimettiin kuormittuneiksi hyötyorientoituneiksi (16 %). Myös neljännen ryhmän profiilia luonnehtivat melko korkeat hyöty- ja tärkeysarvot, mutta edelliseen ryhmään verrattuna odotukset ja kiinnostusarvo olivat hieman korkeammat ja kustannukset selvästi matalammat. Ryhmä nimettiin hyötyorientoituneiksi (16 %). Viidennen ja pienimmän ryhmän, myönteisen kunnianhimoisten (13 %), profiilia kuvasivat hyvin korkeat odotukset ja arvostukset ja samanaikaisesti hyvin matalat kustannukset.

Ketkä kaipasivat takaisin lähiopetukseen ja ketkä halusivat jatkaa opintojaan etänä?

Seuraavaksi selvitimme sitä, minkälaisia toiveita eri tavoin motivoituneilla opiskelijoilla on opintojen toteuttamisesta jatkossa. Toiveet tulevaisuuden opiskelusta eivät jakautuneet motivaatioryhmien välillä tasaisesti. Heikosti motivoituneet kuormittuneet olivat aliedustettuina niiden joukossa, jotka halusivat jatkaa lähes yksinomaan etäopetuksessa, kun taas myönteisen kunnianhimoiset olivat tässä joukossa yliedustettuina. Myönteisen kunnianhimoiset olivat myös aliedustettuina niiden joukossa, jotka halusivat palata täysin lähiopetukseen.

Toisille etäopetuksella voi olla kielteisempiä seurauksia kuin toisille

Tutkimuksen aineistonkeruun aikaan koronapandemia ja sen myötä etäopetus yliopistoissa oli kestänyt vähän yli vuoden. Tulostemme mukaan yliopistossa opiskeli pandemian aikana hyvin eri tavoin motivoituneita opiskelijoita; toiset olivat heikosti motivoituneita ja samaan aikaan kuormittuneita, toisten motivaatio oli kohtalainen, toisilla opinnoissa korostui hyödyn tavoittelu yhdistettynä joko korkeisiin tai mataliin kustannuksiin, ja osalla motivaatio oli hyvin myönteinen ja koetut kustannukset vähäisiä. Tunnistamamme profiilit olivat samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa (ks. esim. Juntunen ym., 2022), mutta tarjosivat myös kiinnostavaa uutta tietoa yliopisto-opiskelijoiden odotuksista, arvostuksista ja kustannuksista etäopetuksen aikana. 

Huomionarvoista on esimerkiksi se, että heikosti motivoituneet kuormittuneet oli ryhmistä suurin, kun taas oppimisen kannalta erityisen suotuisa ryhmä, myönteisen kunnianhimoiset, oli ryhmistä pienin. Tämä on kuitenkin linjassa kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten kanssa, jotka ovat osoittaneet pandemia-ajan vaikuttaneen kielteisesti opiskelijoiden motivaatioon ja hyvinvointiin. Kaksi opiskelijaryhmää painottivat opintojen hyötyä tulevan työn kannalta. On mielenkiintoista pohtia, voisiko kahden hyötyä korostavan ryhmän esiintyminen johtua siitä, että koronapandemian jatkuttua yli vuoden, osa opiskelijoista pyrkii pitämään motivaatiotaan yllä painottamalla opintojen ja tutkinnon hyödyllisyyttä tulevaisuudelleen. 

Eri tavoin motivoituneet opiskelijat erosivat myös siinä, minkälaisia toiveita heillä oli opetuksen toteuttamisesta pandemian hellittäessä. Heikosti motivoituneet ja kuormittuneet opiskelijat kaipasivat takaisin lähiopetukseen – mahdollisesti siksi, että lähiopetuksessa itsenäisen työskentelyn määrä on pienempi ja tukea on saatavilla helpommin. Sen sijaan myönteisen kunnianhimoiset opiskelijat, jotka olivat hyvin motivoituneita eivätkä kokeneet opiskeluun liittyviä kustannuksia korkeina, toivoivat voivansa jatkaa opintojaan etänä tulevaisuudessakin. Vaikuttaa siis siltä, että toisille opiskelijoille etäopetuksella voi olla kielteisempiä seurauksia kuin toisille. 

Mielestämme tulevaisuuden yliopisto-opetusta ja -opiskelua suunnitellessa on tärkeä huomioida, minkälaisia toiveita opiskelijoilla opetuksen toteuttamisesta on ja miten opintojen suorittamiseen voisi lisätä joustavuutta, sekä toisaalta myös tunnistaa niitä tuen tarpeita, joita etäopetus voi yliopisto-opiskelijoille aiheuttaa.

Heta Tuominen, Paavo Pikkarainen, Riikka Hirvonen, Henriikka Juntunen, Jaana Viljaranta ja Markku Niemivirta

Motivaatio, oppiminen ja hyvinvointi -tutkimuskollektiivi

Tutkimus on julkaistu Kasvatus-lehdessä:

Tuominen, H., Pikkarainen, P., Hirvonen, R., Juntunen, H., Viljaranta, J., & Niemivirta, M. (2022). Yliopisto-opiskelijoiden motivaatioprofiilit koronapandemian aikana ja toiveet opetuksen toteuttamisesta jatkossa. Kasvatus, 53(5), 547–552. https://doi.org/10.33348/kvt.122723 

Missä mennään, kun vuosi 2023 on pyörähtänyt käyntiin? Olemme uuden kaksivuotisen fasilitaattorikauden alkutaipaleella. Ensimmäisen toimintakauden toimintakertomus on julkaistu (linkki toimintakertomukseen). Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan osalta fasilitaattoritiimiin tuli muutoksia, kun allekirjoittanut hyppäsi tiimiin mukaan (Sanni Pirttilä). Täältä voit lukea esittelyni: Tutustu Sanniin.

Ensimmäinen kuukausi uudessa tehtävässä on hujahtanut nopeasti – tutustuen toimintaan, muodostaen kokonaiskuvaa fasilitaattorien tehtävästä, oppien uutta ja ennen kaikkea inspiroituen. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että taitavat kollegani ovat tehneet tätä työtä jo kahden vuoden ajan. He ovat luoneet ja vahvistaneet laajoja yhteistyöverkostoja ja saattaneet fasilitaattorit näkyviksi toimijoiksi kehittäjinä ja vertaistukena koko yliopistotasolla. Kauden 2021–2022 toimintakertomusta lukiessani huomaan, kuinka monipuolista työ on ollut sisältäen esimerkiksi useita tilaisuuksia, valtakunnallista yhteistyötä sekä kuinka paljon myös ”käsinkosketeltavia” työnjälkiä on syntynyt.

Nyt toista toimintakautta aloittaessamme menneet ”koronavuodet” eivät ole enää samalla tapaa arkeamme määritteleviä kuin aikaisemmin. Arki on niiden seurauksena kuitenkin muuttunut, ja verkko- ja monimuotopedagogiikan kehittäminen on yhä tärkeää, sillä opetuksen muodot ovat moninaistuneet entisestään. Etäopetuksen aikoina huomattiin, että laadukkaan suunnittelun avulla on mahdollista saavuttaa monipuolista, vuorovaikutuksellista ja hyvin tasokasta verkkovälitteistä opetusta. Nyt, kun olemme palanneet yhä enenevissä määrin takaisin kampuksille, tarvitaan myös keinoja hybridiopetuksen laadukkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen toteuttamiseen. Verkko- ja monimuoto-opiskelu tuo joustavuutta sekä opiskelijoiden että opettajien arkeen, minkä vuoksi on vaikea nähdä enää tulevaisuutta, jossa ne eivät olisi keskeisesti läsnä.

Viime vuosien aikana olemme jokainen huomanneet, että tässä maailmassa tulee eteen aina jotain, minkä vuoksi jokainen meistä joutuu tarkastelemaan omaa opetustaan kriittisin silmin. Tällä hetkellä kuumimpana puheenaiheena lienee tekoäly (/tukiäly) ja ChatGPT, sen vaikutus koulutukseen; minkälaisia haasteita ja muutostarpeita se tuo tullessaan, ja toisaalta minkälaisia hyötyjä siitä voisimme saada? Myös kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 -hanke tuo digipedagogiikan kehittämiseen uusia tuulia. Digivision tavoitteena on, että vuonna 2030 jatkuva oppiminen ja osaamisen täydentäminen ovat luonteva osa yhteiskuntaa, minkä seurauksena esimerkiksi helposti saatavilla olevien verkkokurssien, kuten MOOC:ien (Massive Open Online Course) merkitys kasvaa.

Alkaneelle toimintakaudelle aiemmat visiomme ja missiomme jatkavat eloaan. Jatkamme toiminnallemme hyväksi todettuja käytänteitä, muun muassa säännöllisiä palavereita keskeisten yhteistyöverkostojemme, kuten opinto- ja tietotekniikkapalveluiden, kanssa sekä keskinäisiä viikkopalavereitamme. Tällä hetkellä työstämme toimintasuunnitelmaa tälle jatkokaudelle ja samalla jatkamme siitä, mihin vuoden vaihtuessa jäimme. Tavoitteenamme on edelleen lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tuoda itseämme näkyviksi viestinnän ja erilaisten tapahtumien kautta sekä muun muassa jalkauttaa Digiopettajan taitopaketteja käytäntöön koulutusten muodossa.

Omat odotukseni tulevaa kohtaan ovat innostuneet. Tämä työtehtävä – ja ennen kaikkea tiimi, jossa saan työskennellä – tarjoaa minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia uutta, kehittää itseäni ja tarjota omaa panostani opetuksen kehittämisen moninaiseen kenttään.

Sanni Pirttilä