Psykologisten perustarpeiden tukeminen opetuksessa
Autonomiaa ja samalla muita psykologisia perustarpeita eli kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta tukevia opetustapoja on tarkasteltu paljon. Nathalie Aelterman tukimusryhmineen kuvaa, että autonomiaa tukevan tyylin tunnusmerkkeinä on pidetty esimerkiksi opiskelijan näkökulmaan virittäytymistä ja ehdotusten vastaanottamista, vaihtoehtojen ja mielekkäiden perustelujen tarjoamista sekä omaehtoisen kiinnostuksen ruokkimista mutta myös opiskelijoiden kielteisten tunteiden sallimista. Opetustyylit voivatkin osaltaan vaikuttaa oppijoiden motivaatioon, jolla puolestaan on yhteytensä sekä oppimistavoitteisiin, oppimistuloksiin että hyvinvointiin. Erittäin laajassa tutkimuskatsauksessa todettiin muun muassa se, että sisäinen motivaatio, jota autonomiaa tukevat opettamiskäytännöt voivat edesauttaa, on yhteydessä oppimistuloksiin ja hyvinvointiin. Ulkoinen motivaatio, jota kohti kontrolloivat käytännöt voivat viedä, ei puolestaan ollut yhteydessä tuloksiin tai sinnikkyyteen, vaan pahoinvointiin. Opettajan autonomiaa tukeva tyyli saattaa jopa vähentää etäopintojen aikana huolestuttanutta vilppiriskiä.
Opettaja tuskin voi vain päättää olevansa opetuksessaan aina autonomiaa tukeva: ympäristön reunaehdot voivat tehdä siitä helpompaa tai vaikeampaa. Joskus kuitenkin voisi olla hyvä pysähtyä itsensä – tai vaikka opiskelijoidensa! – kanssa psykologisia perustarpeita tukevan opettamisen kehän äärelle ja miettiä, kuinka kukin omilla toimillaan ja yhdessä toisten kanssa vie opetusta autonomiaa tukevaan ja riittävää struktuuria tarjoavaan suuntaan.
Vinkin tarjosi yliopistonlehtori Petri Karkkola psykologian oppiaineesta.
