Digiopettajan taitopaketit – pedagogisen osaamisen kehittämistä digitaalisessa ympäristössä yliopistossa

Miten opettajan osaamista käytännössä tuetaan ja kehitetään yliopisto-opetuksen kontekstissa ja osana opetuksen arkea? Miten tavoitetaan opettajat eri aloilla, kun opetusteknologian käyttöönotto väistämättä muuttaa opetuksen järjestämistä ja pedagogiikkaa?

Itä-Suomen yliopistossa kehitettiin digiopettajan taitopakettien kokonaisuus yliopistopedagogisen koulutuksen suunnittelijan Ulla Ritvasen ja verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien yhteistyönä. Starttipaketti, jatkopaketti ja asiantuntijapaketti muodostavat kolmiportaisen taitotasoluokituksen, joka perustuu eurooppalaiseen DigCompEdu-viitekehykseen. Taitotasot ovat liukuvia, ja opettaja voi poimia kustakin paketista oman opetuksensa ja osaamisen kehittämisen kannalta hyödyllisimmät vinkit.

Kehittämistyön tavoitteena oli tukea pedagogisesti perustellun verkko- ja monimuotopedagogiikkaan perustuvan opetuksen suunnittelua ja toteutusta. Suunnittelun lähtökohtana oli tehtävissään aloittavien opettajien tarpeet, mutta myös kokeneempien opettajien haasteet löytää intranetin syövereistä olemassaolevaa tukimateriaalia opetustyönsä kehittämiseksi.

Digiopettajan taitopaketit sisältävät yleispätevän opetuksen suunnittelun jäsennyksen. Vaikka ”digi” edellä lähdettiin liikkeelle, lähtökohtana on lopulta pedagogiikka, johon on kytketty digiopetuksen menetelmiä ja välineitä. Paketit tarjoavat jotakin kaikille, olitpa sitten perehtyjä, syventyjä tai kehittäjä. Laatimisessa on hyödynnetty aiemmin tuotettua pedagogiikkaan ja digiopetukseen liittyvää Itä-Suomen yliopiston aineistoa, konkreettisia esimerkkejä, malleja ja ohjevideoita.

Digiopettajan taitopaketteja voi hyödyntää itseopiskeluaineistona, osana koulutus- ja tukipalvelujen koulutuksia ja osana Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritoimintaa. Me fasilitaattorit tuemme opettajakollegojamme arjen työssä, ja voimme yhteistyössä hakea erilaisiin opetuksen sisältöihin ja tarpeisiin sopivia teknis-pedagogisia ratkaisuja. Taitopaketit toimivat tässä tukena, ja palvelevat nähdäksemme myös pedagogisen osaamisen kehittämisen saavutettavuutta ja inklusiivisuutta.

Digiopettajan taitopaketeista on pyydetty palautetta Itä-Suomen yliopiston opettajilta. Palaute on ollut myönteistä. Palautteen mukaan paketeissa on paketoituna perusasiaa, mutta myös aineksia tarkastella omaa opetusta ja sen menetelmiä kriittisesti. Taitopakettien materiaali on muokkautuvaa ja sitä päivitetään puolivuosittain. Jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä tämä näyttäytyy tärkeänä, kuten myös tutkimusperustaisuuden syventäminen ja osaamisen jakaminen taitopakettien avulla yliopistomme sisällä.

Kati Kasanen

Kirjoittaja työskentelee verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorina Itä-Suomen yliopistossa. Digiopettajan taitopaketit -työryhmään kuuluivat myös Ulla Ritvanen, Helena Kantanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen.

Blogiteksti on julkaistu aiemmin Valtakunnallisen DigiErko-verkoston ”Vierailijakynä”-tekstinä.

Viikon vinkki 2/2021

eOppimisen tukipalveluiden Heimo-sivusto

Mistä löytyy tietoa etä-, monimuoto-, ja hybridiopetuksesta, etäopetuksen välineistä, videotallenteiden tekemisestä, tekstittämisestä ja jakamisesta, mistä löydän kevään 2020 tukituntien tallenteet?

eOppimisen tukipalvelut on koonnut tietoa ja linkityksiä kootusti yhdelle Heimo -sivustolle (vaatii UEF-kirjautumisen).

Ohjeita on runsaasti myös UEF Wikissä. Esimerkiksi UEF Wikin Zoom-ohjeista löydät mm. ohjeen Zoom-osallistujalistan lataamiseen.

Mistä puhumme, kun puhumme verkko-opetuksesta

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet, että kurssi toteutetaan verkossa?Luulenpa, että vastaukset vaihtelevat melkoisesti – samoin kuin opiskelijoitten kokemukset verkkokursseista.

Verkkokurssilla on monet kasvot. Joskus kasvoja ei ole ollenkaan ja opettaja ja opiskelija ”kohtaavat” ensimmäisen kerran, kun Weboodiin kilahtaa kurssiarvosana. Useimmiten tämä ei ehkä ole paras tapa edistää oppimista. Ainakin tuollainen opiskelutapa vaatii opiskelijalta jo melkoisia itsensä johtamisen ja aikatauluttamisen taitoja.

Saimme juuri joulun alla julkaistuksi tutkimuksemme ensimmäisen opiskelusyksyn kokemuksista. Se osoitti, että itseohjautuvuus on fuksien elämässä suuri haaste. Miten suunnitella ajankäyttö järkevästi, kun lukujärjestyksen kiintopisteitä on niin paljon vähemmän kuin lukiossa? Ja entäpä nyt, kun koronan aiheuttama poikkeustila on vienyt nekin vähät kiintopisteet?

Jotkut opiskelijoitten viestit koronavuoden kokemuksista ovat aika karua luettavaa. Yksin on taisteltu kurssien kanssa, opiskeluyhteisö on hävinnyt tyystin ja opettaja varsinkin. Luokkaopetuksen poistuttua opettajat ovat päätelleet, että opiskelijat pääsevät nyt helpommalla ja ladanneet kursseille tehtäviä niin, että uupumus iskee jo tehtävälistoja lukiessa. Noloa tunnustaa, mutta niin tein itsekin.

Ihan kuin meiltä olisi unohtunut se, miten kauhea huoli meillä kaikilla oli omasta ja läheisten terveydestä koronan takia – myös opiskelijoilla. Niin että lue siinä sitten keskittyneesti laajoja asiakokonaisuuksia ja kirjoita syvällisiä ja pohdiskelevia esseitä kurssille jos toisellekin.

Teimme maaliskuussa 2020 pakollisen loikan etäopetukseen vauhdikkaasti ja suunnittelematta, joten kannattaa toki olla armollinen sekä itselleen että opettajakollegoille. Samalla on tunnustettava, että se, mitä tuolloin tuotimme verkkoon, ei välttämättä ole pedagogisesti kestävää pitkällä tähtäimellä.

Verkkokurssi ei automaattisesti tarkoita sitä, että

  • sen voi tehdä omaan tahtiin milloin vain
  • se tehdään aina yksin, ilman opiskeluyhteisöä
  • se olisi opettajaa vähemmän työllistävä, helpompi tapa opettaa
  • opettajaa ei näe koskaan.

Väitän, että pedagogisesti laadukkaassa verkkokurssissa on samat elementit kuin missä tahansa hyvässä opetuksessa. On osaamistavoitteet, niitä tukeva menetelmäpaletti ja tavoitteiden toteutumisen arviointi. On selkeä rakenne ja aikataulu. On ihmiskasvoinen opettaja. On yhteisö, jonka kanssa opiskellaan.

Mietitään yhdessä lähivuosina, miten tehdä verkko-opetuksesta entistäkin parempaa!

Helena Kantanen