Viikon vinkki 25/2024

Käsikirja suursimulaatioihin – simulaatiopedagogiikan hyödyntäminen suurten ryhmien opetukseen

DigiCampuksessa on julkaistu vuoden 2023 opetuksen kehittämisrahalla valmistelu avoin oppimateriaali (”käsikirja”) suursimulaatioiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arvioimiseen. UEF:ssa vuodesta 2017 yhteistyössä järjestettyihin monialaisiin suursimulaatio-opetus ja -oppimistapahtumiin on osallistunut jokaisella kerralla satoja osallistujia eri alojen opiskelijoita ja työelämän edustajia. Palautteet suursimulaatioista ovat olleet myönteisiä.

Julkaistun käsikirjan tarkoituksena on tarjota tutkimusperustaisesti, sekä aikaisempiin suursimulaatioihin osallistuneiden kokemuksiin ja palautteisiin perustuen tietoa simulaatiopedagogiikasta ja käytännön vinkkejä suursimulaatioiden laatimiseksi.

Tiivistettynä: käsikirja sisältää tietoa simulaatiopedagogiikan lähtökodista, keskeisistä käsitteistä, monialaisen suursimulaatiotyöryhmän toiminnasta, monialaisen suursimulaation aiheen ja osaamistavoitteiden asettamisesta, oppimiskeskustelun toteuttamisesta, tarvittavista resursseista ja itse tapahtuman järjestämisessä huomioitavista yksityiskohdista. Käsikirjan liitteistä löytyvät esimerkit ja tulostettavat materiaalit, kuten ”tsekkilista” ja oppimiskeskustelun ohjaajan muistilista, tarjoavat konkreettisia välineitä käytäntöön.

Ks. käsikirjaa esittelevä video YouTubesta (1min)
Käsikirjaan pääset linkillä uef.fi/suursimulaatiokasikirja (kirjaudu vierailijana)

Nevalainen, J., Saaranen, T., Silén-Lipponen, M., Tuononen, T., & Pajari, J. (2023). Suursimulaatio käsikirja. Verkko-oppimismateriaali. Päivitetty 31.12.2023. Saatavissa https://digicampus.fi/course/view.php?id=4205

Viikon vinkki 24/2024

Tekoälyn huoneentaulu

Olemme laatineet tekoälyn huoneentaulun, jonka tarkoitus on napakasti kannustaa tekoälyn kriittiseen käyttöön opetuksessa, oppimisessa ja opiskelussa. Huoneentaulun voisi tulostaa ja teipata seinälle, ja huoneentaulua voisi jakaa edelleen haluamallaan tavalla. Julkistaminen tapahtui Oppimisympäristöseminaarissamme elokuussa, ja huoneentaulua on jaettu kaikkien tiedekuntien Viva-kanavilla.

Huoneentaulu on ollut kevään 2024 aikana käsittelyssä UEFin tekoälytyöryhmässä, ja sen valmistelijana ovat olleet fasilitaattorit. Keskustellaan, kokeillaan ja opitaan yhdessä!

Fasilitaattorinne Kati

Viikon vinkki 23/2024

Miten UEFin opettaja voi tukea opiskelijaa digitaidoissa?

Digiopettajan taitopakettien täydennykseksi verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit Kati Kasanen ja Sanni Pirttilä ovat valmistelleet ”Miten opettaja voi tukea opiskelijaa digitaidoissa” -paketin.

Paketin tarkoitus on ylipäänsä herättää pohtimaan opiskelijan tukemisen kysymyksiä. Kiteytettynä paketin idea on seuraava:

  • opettajan tulee miettiä omia työkaluvalintojaan,
  • valinnoista kannattaa keskustella oman oppiaineen sisällä opiskelijalle mielekkään kokonaisuuden rakentamiseksi,
  • mahdollisten opiskelijalle oudompien työkalujen perehdytykselle tulisi varata opintojaksoilla aikaa (OPS-työssä huomioitavaa),
  • opiskelijoilla on tietty oletettu lähtötaso (DigiStartti), ja opettaja voi ohjata opiskelijoita UEFissa tarjolla olevan digitaitoja tukevan opetuksen äärelle,
  • opiskelijan itseohjautuvuuden tukeminen on digitaitojen tukemisen ytimessä.

Näin Kati ja Sanni hahmottavat asiaa. Millaisia ajatuksia Sinulla herää? Jatketaan keskustelua yhdessä.

Läsnäolon mystiikka ja etäidentiteettikuplat

Kirjoittanut Professori Serafim Seppälä, teologian osasto, filosofinen tiedekunta, UEF

Nykyään kaikkialla korostetaan vastanapaisuuksia, erityisesti konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelua. Joskus mietin, missä määrin koko asetelma on somessa ja mediassa rakentuva ja elävä abstraktio ‒ kaksi virtuaalista kuplaa.

Kokemani ja lukemani perusteella ajattelen mieluummin, että ihminen on sekava vyyhti. Esimerkiksi yliopistoissa on ihmisiä, jotka esiintyvät liberaaleina mutta äänestävät konservatiiveja – kenties kuittaukseksi siitä että ”turvallinen tila” tuntuu sallivan näkemyksiä kuitenkin hieman valikoidusti? Kirkoissa taas riittää ihmisiä, jotka esiintyvät näyttävästi konservatiiveina mutta elävät kerrassaan liberaalisti. Ja niin edelleen.

Somessa on helppo ottaa karikatyyrimainen rooli, joka jättää osan omasta persoonastaan huomiotta. Lopputulos on sitoutuminen abstraktioon, joka ei täysin vastaa sitä, millainen ihminen itse oikeastaan on. Tämä taas voi muokata ihmisestä liberaalimpaa tai konservatiivisempaa kuin mitä hän alun perin olikaan. Kunnes kupla puhkeaa.

Miten tämä liittyy etäpedagogiikkaan? Mietitäänpä.

Isossa salissa luennoiminen on jännittävää siksi, että tapahtumassa on jotain mitä en osaa täysin selittää. Yleisön tunnelman aistii välittömästi saliin astuessaan: jännittynyt, innostunut, väsynyt, pitkästynyt. Mikä erikoisinta, tunnelman saattaa aistia saliin katsomattakin.

Pitäessäni heprean kursseja isossa salissa tapasin seurata ihmisten kasvoja, aistia tunnelmaa ja säädellä etenemisnopeutta sen mukaan: tylsistyneitä katseita ‒ lisää vauhtia, hämmentyneitä katseita ‒ selitän uudelleen. Jos joku piti hepreaa käsittämättömänä tai totaalisen yhdentekevänä, se oli helppo aistia, ja asiasta saattoi tehdä yhteisen vitsailun aiheen.

Siinä oli jonkinlaista läsnäolon mystiikkaa. Mystiseltä se tuntui kaiketi lähinnä siksi, että ihminen aistii pieniä mikroilmeiden vivahduksia enemmän kuin ehtii tiedostaa ja siksi saa toisesta tietoa enemmän kuin mitä tietoisuudessaan ajattelee. Mutta toisinaan tunnelmia aistii myös katsomatta, ja sitä on vaikeampi selittää.

Etäluennolla taas tunnelma on kuin yksinäisellä lentäjällä lentokoneen hytissä, jossa ikkunat on pimennetty: suunta on mittarien perusteella oikea, mutta maiseman kokemusta ei ole. Yksin puhuttu huumori hiljaisessa kajuutassa vain alleviivaa yksinäisyyttä. Vaikka kamerat olisivat aukikin, mikroilmeet jäävät pikselien puitteisiin.

Kuulijat elävät omissa maailmoissaan, joihin puhujalla ei ole kosketusta. Ruokkiiko etäyhteystilanne siis somen tapaista karikatyyrimäistä rooliutumista? Pyydettäessä asioita kommentoidaan jonkinlaisesta ideaalisen opiskelijaoletetun roolista käsin, mutta mitä mieltä asiasta oikeasti ollaan, se keskustellaan muissa yhteyksissä.

Samaa tapahtuu tietysti kampuksellakin: luennolla ei kysytä tai kommentoida, mutta välittömästi luennon jälkeen keskustelu puhkeaa käytävällä. Paradoksaalisesti syy lienee juuri siinä, että filosofiset tai teologiset asiat voivat olla oikeasti koko persoonaa koskettavia ja kiinnostavia. Luentotilanteessa ollaan epävarmoja siitä, miten ideaali-opiskelijan tulisi asiaa kommentoida, mutta omana itsenään asiasta on helpompi puhua.

Matemaattis-luonnontieteellistyyppisillä aloilla tässä ei liene ongelmaa. Laskutoimituksen kannalta laskijan persoonallisuudella ei ole merkitystä. Psykologian ja teologian tapaisissa oppiaineissa sen sijaan ihmisen olisi hyvä olla läsnä omana itsenään, täysinäisenä persoonana, onhan hänestä kasvamassa kohtaamisen ammattilainen, eikä ammatti-identiteetin rakentuminen ole oman identiteetin rakentumisesta irrallinen prosessi.

Somekuplaidentiteetin puhkaisemisen voisi olettaa olevan vapauttava kokemus. Tapahtuu emergentti purkautuminen: koko ihmisyys pääsee virtaamaan vapaasti ideaaleissa ja ajatuksissa, riippumatta siitä, onko ne leimattu konservatiivisiksi tai liberaaleiksi.

Identiteetin emergenssi kuuluu kuitenkin yliopistolle vain epäsuorasti. Verkottuminen on tehnyt tästä epäsuoruudesta välitteistä ja siten entistäkin epäsuorempaa. Sama ilmiö tapahtuu tietysti kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa, jopa jumalanpalveluksissa (analyysini etäliturgian ontologiasta TÄÄLLÄ).

En ole muutosvastarintainen: etäily helpottaa elämää ja siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta akateemisen etäelämän huonoin puoli on se, että Zoom on pilannut saliluennot. Kun isossa salissa istuu yksi tai kaksi ihmistä, tunnelma on lähinnä kiusaantunut. Ei puhettakaan läsnäolon mystiikasta.

Hybridissä kaikki tuntuvat jäävän tyytymättömiksi. Zoomilaiset kokevat, että opettaja puhuu salissa oleville; salissa tuntuu siltä, että puhuja vain flirttailee zoomilaisten kanssa; opettaja kokee, ettei saa täyttä yhteyttä keneenkään.

Tunne siitä, että kaikki kokevat minun puhuvan vain toisille, muistuttaa somekuplan logiikkaa: puhetta on paljon, kuulijoita on paljon, mutta ei missään Sinää.

Käytännössä kamera myös sitoo puhujan yhteen paikkaan. Puhuin ennen mielelläni salin sivusta: asetuin opiskelijoiden tasolle, katselimme vaikeatajuista tekstiä seinältä yhdessä, samalta viivalta, ilman roolien vastakkainasettelua, tunnelma avautui helposti. Hybridiluennolla olen pakotettu perinteiseen vastakkain olemiseen sekä salissa istujien että pikselikasvojen kanssa. Tämä vastakkainasettelukin muodostaa jonkinasteisen tiedostamattoman rajoitteen persoonien kohtaamiselle.

Tämä kaikkein hankalin luentomuoto (hybridi) on kuitenkin se tehokkain, ja siksi nimenomaan sen kanssa pitäisi oppia elämään.

Huomaan vajoavani kyynisyyteen: pidän luennon, jätän kaikki tyytymättömiksi.

Luento oli sinänsä hyvä. Vai oliko se huono? Käytävällä ei ole ketään. Lähden itsekin etsimään läsnäolon kokemusta jostain muualta.

Viikon vinkki 22/2024

Kokonaisvaltaisuutta oppimiseen ja opetukseen?

Mitä on läsnäolo ja miten sitä voi edesauttaa tai vahvistaa, oli opetus sitten lähinä tai etänä? Onko läsnäolo pelkkää fysiikkaa? Mutta mielihän seilaa, vaikka keho olisikin läsnä. Mitä on läsnäolo oppimisessa ja opetuksessa? Tähän muutamia vilkahduksia tällä ja ensi viikolla, niin viikon vinkeissä kuin syyskuun blogissammekin, jonka kirjoittaja on professori Serafim Seppälä.

Olemme kollegani Saija Kaskisen kanssa pian työpajaa pitämässä CercleS’n eli eurooppalaisten kielikeskusten konferenssissa. Teemanamme on läsnäolon ”ongelma” ja kokonaisvaltaisempi opetus ja oppiminen.

Viikon vinkkinä läsnäoloon liittyen kriittisen (digitaalisen) pedagogiikan näkökulmia. Teaching to Transgress: Education as the Practice of Freedom, bell hooksin (1994) kantaaottava teos, suomeksi Vapauttava kasvatus (suomentaja Jyrki Vainonen). Teoksen teeman mukaisesti alla olevan kuvan suomenpystykorvan pentu on repinyt palasiksi koulutusoppaansa ”Pennusta metsästyskoiraksi”. Pedagogista autoritaarisuutta vastaan taistellen.

Lukusuositus: Köseoğlu et al. (2023), Critical Digital Pedagogy in Higher Education, joka on UEF’n kirjaston kokoelmissa ja myös vapaasti luettavissa internetissä: https://www.aupress.ca/books/120310-critical-digital-pedagogy-in-higher-education/.

Terveisin fasilitaattorinne Susanna Kohonen

Viikon vinkki 21/2024

Hyvää alkanutta uutta lukuvuotta!

Viime viikolla kohtasimme UEFin Oppimisympäristöseminaarissa, juhlavuoden tapahtuman merkeissä. Tulemme käsittelemään seminaarin antia blogikirjoituksissa ja viikon vinkeissä mahdollisesti tuonnempanakin, mutta mikäli haluat tutustua seminaarin verkkosivuihin pääluentoja koskevine diaesityksineen, klikkaa tästä! Seminaarin verkkosivulla on esillä myös professori emerita Päivi Atjosen seminaarin jälkeen laatima tallenne arvioinnin kysymyksistä. Tallenne tukee meneillään olevaa OPS-työtä!

Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit jatkavat tehtävässään syyslukukauden loppuun 2024. Ollaan siis vielä syksyn aikana yhteydessä – ollaan tukena toinen toisillemme!

Fasilitaattorinne Kati

UEF Taitavien opettajien 2024 puheita/ UEF Excellent Teaching Practitioners’ 2024 speeches

Oppimisympäristöseminaarin 2024 yhteydessä julkistettiin myös vuoden 2024 uudet Taitavat opettajat, joita oli kuusi (lue tarkemmin tästä UEF:n uutisesta). Julkaisemme palkittujen opettajien puheet alla teksteinä, koska yllättävien teknisten ongelmien vuoksi osa puheista jäi kuulematta seminaarin yhteydessä. Onnittelut vielä kerran palkituille ja pahoittelut teknisistä esteistä!

—————————————————————————————–

Ana Gebejes, Postdoctoral Researcher, Department of Physics and Mathematics, Faculty of Science, Forestry and Technology, UEF:

I feel very honored to be receiving this award. It feels very rewarding that the passion I put into my teaching practice resonates with many of you. Thank you for that and thank you for bringing me this joy.

Joy is something we have less and less of nowadays, and it is what I strive to bring back with my teaching. I want to bring back joy to learning, joy to science, joy to curiosity, and also to teaching. It’s fun to learn new things, it’s fun to be curious about how things work, it’s fun to find out how things work.

Another aspect is relevance, I strive to make whatever we learn in school relevant. Not just relevant for the job but for life in general. How do we raise professionals of the future who will be satisfied with the knowledge and skills they have learnt in school and have fun doing it and then thanks to that be able to take on whatever challenge that future brings.

Over the years I have been developing my teaching practice and tried out many ways to transfer my passion and to teach not just the subject matter but also all other skills our students need. I hope we all can acknowledge that the future is complex, challenges of the future are complex, and the ways knowledge is being generated and consumed is changing, the way technology is developing is changing which comes with its challenges. One of my recent courses is Display Technologies and every year just during the duration of the course, so 8 weeks, a few innovations happen in this field. In these moments it feels like I am failing because I just cannot catch up. But this rather means that we need to raise professionals with more developed lifelong learning skills, critical thinking skills, teamworking skills, right transferable skills. But how? How can we in one course teach enough subject matter but at the same time leave room for teaching other skills. THIS IS where a lot of development needs to be done.

So here I want to shout out to UEF a wish I have: Let’s come together and create dedicated courses and training paths for these important skills. I would be super excited to be part of such future development and transfer what I have learned over the years. Because it will benefit all our programs.

What I have done is I educated myself first in this domain through my collaboration with experts from NASA and Boeing but also I completed trainings at MIT for Innovation Leadership which included all of these skills. Receiving training helped me to incorporate teaching them in my teaching practice.

Over the years I found that phenomenon-based/ problems-based learning caters best to delivering for all these skills. I found that problems that are also challenging me as an educator, so problems to which even I don’t know the solution yet, create a space where I can really become a mentor and a guide for my students. It took a while to develop the mindset that I cannot provide some answers, but I realized that in this space I can truly teach transferable skills and then highlight the subject matter skills. What helps a lot is to define the problems in a certain way, there is a way to it, and I have developed it over the years. I personally very often use space as the motivator for my problems, mostly because space is such an extreme environment and it helps us stretch our design space.

Coming to the end of my speech, I hope I have inspired some future development and given you some ideas from how I have developed my teaching.

I believe that everything can be learned, all one needs is a great guide through the learning process. I strive to be that guide for my students and show them how awesome knowledge is.

It truly is thanks to UEF that I can live my passion, I am grateful for that. And thank you for arranging opportunities like these to acknowledge the work, because it just feels so good. Bringing back joy and feeling good about what you do is really important.

Thank you everyone for this award!

—————————————————————————————

Risto Leinonen, yliopistonlehtori, fysiikan ja matematiikan laitos, luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, UEF ja

Anssi Salonen, yliopistonlehtori, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, filosofinen tiedekunta, UEF:

Arvoisa yliopiston johto, kollegat ja muut kuulijat. Vuosia hauduteltu eri tiedekuntien yksiköiden välinen yhteisopintojakso Monialainen teknologiakasvatus tuleville fysiikan, kemian ja käsityön opettajille antoi paljon meille opettajille ja uskoaksemme myös opiskelijoille, ja sen paremmalta tämä tunnustus tuntuu. Käymme tässä puheessa läpi joitain tähän opintojaksoon liittyviä opetuksen ja sen kehittämisen valittuja teemoja.

Ensimmäisenä haluamme nostaa esille onnistuneen yhteistyön merkityksen osana opetusta, ja tällä kerralla puhumme erityisesti yritysyhteistyöstä osana opettajankoulutusta. Joillain opettajilla voi nousta karvat pystyyn puhuttaessa yritysyhteistyöstä osana yliopisto-opetusta, mikäli tämä nähdään uhkana akateemiselle autonomialle. Mutta kun ollaan kumppaneiden kanssa yhtä mieltä pelisäännöistä, yritysyhteistyö tuo opetuksen lähemmäs tulevaa työelämää ja yhteiskuntaa. Tällä opintojaksolla yhteistyökumppani Tulikivi tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kilvoitella pienoisuunin rakentamisessa aidoista materiaaleista, ja yritys sai näkyvyyttä uudelle porukalle. Tulikivenkatkuista yhteistyötä. Yhteistyökumppani Onni löytyi toisen vastuuopettajan harrastusporukoista, kun parin vuoden tuttavuuden jälkeen saatiin suut auki niinkin pitkäksi aikaa, että toisten ammatit selvisivät. Yhteistyö onnistui erinomaisesti sen ollessa erittäin luontevaa eikä päälle liimattua ja pakotettua, ja tätä jatketaan. Tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että mahdollisuuksia toimiviin yhteistyömalleihin voi olla arjessa yllättävänkin lähellä, ja näihin kannattaa tarttua.

Edellä kuvattu yritysyhteistyö on osa monialaista opetusta. Teknologia ja erityisesti teknologiakasvatus ovat olleet tieteenaloja ja tätä työtä yhdistäviä kokonaisuuksia. Monialaisen opettajuuden toteutuksessa keskeinen ja onnistumisen kannalta ratkaisevin tekijä on ollut avoin ja jatkuva vuorovaikutus, luottamus sekä yhteisopettajuuden eri muodot aina suunnittelusta arviointiin. Yhdessä olemme luoneet monialaisia oppimismahdollisuuksia ja pyrkineet tuomaan kaikki opetusprosessin vaiheet näkyväksi opiskelijoille onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Näin opiskelijat ovat voineet yhdistää tietoa ja taitoja eri aloilta myös opetuksen näkökulmasta. Olemmekin nähneet, kuinka eri tieteenalojen tietopohjan, menetelmien ja haasteiden yhdistäminen on johtanut opiskelijoissa uusiin oivalluksiin ja ratkaisuihin avoimissa ongelmissa. Meitä tämä on inspiroinut kehittämään opetustamme vastaavalla tavalla. Toivottavasti tämä kantaa tulevaisuudessa myös opiskelijoiden omaan opetustyöhön.

Monialainen opettajuus voi olla joskus melkoinen resurssisyöppö. Haluammekin korostaa yksiköiden johdon ja muiden tahojen tukea. Kun esittelimme ideaa yhteisestä opintojaksosta oppiainevastaaville ja kollegoille, vastaanotto ei ollut pelkästään hyväksyvä vaan enemmänkin innostuva, ja tämä antoi meille hyvät fiilikset jatkaa kehitystyötä pidemmälle. Tiedekunnat eivät antaneet myöskään Pepin tai muiden järjestelmien aiheuttaa suotta ongelmia, vaan näitä mietittiin praktiikka edellä. Tämänkaltainen luotto opettajiin kantaa pitkälle – kiitos.

Kiitos vielä tästä tunnustuksesta – on upeaa kuulua Itä-Suomen yliopiston Taitaviin opettajiin.

——————————————————————————————-

Jussi Mäkelä, yliopisto-opettaja, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, filosofinen tiedekunta, UEF:

Arvoisat rehtorit, hyvä seminaariväki!

Toimiminen opettajana opettajankoulutuksessa on sikäli kiitollinen pesti, että mitä tahansa siinä tekeekin, niin se on jo työelämään valmentavaa opettamista — joko hyvän tai varoittavan esimerkin antamista.

Samasta syystä se on tietysti myös haastava tehtävä, ja opetuksen kehittämistyö onkin jatkuvaa oman ajattelun ja tekemisen peilaamista sekä opetussuunnitelmaan että opiskelijoiden tuleviin työtehtäviin: mitä haluan opettaa opettajana olemisesta?

Mikä opettamisessa on tärkeintä?

Liekö olemassa vain yhtä oikeaa vastausta, ainakaan yksiselitteisen lyhyttä. Kysymyksen pohdinnasta saan kuitenkin ohjenuoria, jotka ohjaavat opetukseni kehittämistä.

Pitää uskoa siihen, mitä tekee: että sillä on merkitystä. Se tarkoittaa samalla uskoa opiskelijoihin. Kun uskoo opiskelijoihin, on mielekästä asettaa opetukselle osaamistavoitteita sekä pohtia niiden saavuttamisen arviointia.

Niistä tulevat kehitystyön lähtökohdat — erilaiset toteutustavat ovat sitten enemmänkin teknisiä yksityiskohtia.

Opettamisen ja sen kehittämisen ydinkysymys on miksi. Miksi jotain pitäisi oppia? Samalla selviää, miksi ja miten sitä pitää arvioida. Arviointi antaa taas tietoa, miten omaa opetusta pitää muokata, jotta tavoite olisi jatkossa entistäkin kirkkaampi.

Mutta ilman uskoa oman työn merkityksellisyyteen ja ilman uskoa opiskelijoihin kaikki kehittämistyö on vain teknistä sormiharjoitusta.

Olen tavattoman hämmästynyt ja kiitollinen Itä-Suomen yliopistolle tästä tunnustuksesta. Kiitos!

Viikon vinkki 20/2024

Osallistu livechättiin ja kesälukuvinkki: Learning and Teaching in Higher Education (LTHEChat)

Kyllä, X-Twitter on edelleen elossa! Keskiviikkoiltojen ratoksi suosittelen (Suomen aikaa klo 22.00-23.00) Briteistä ohjattavaan live-tviittichättiin tutustumista aihetunnisteella #LTHEChat. Tviittiketjujahan voi lukea jälkikäteenkin; helpoiten niihin pääsee käsiksi @LTHEChat-osoitteen kautta.

Monessa brittiläisessä korkeakoulukontekstissa LTHE-Chat on ammatillisen kehittymisen (professional development, PD) virallinen työkalu.

Tämän keskiviikon (19.6.2024) teema on Catherine Croninin ja Laura Czerniewiczin toimittaman kirjan Higher Education for Good: Teaching and Learning Futures mukaisesti ”What does good Higher Education look like?” Kirja on avoimesti luettavissa verkossa, linkki kuvan alla.

The front cover of the book 'Higher Education for Good: Teaching and Learning Futures'.

The cover has a black background and a heavily stylised artistic depiction of a silhouette of a tree swaying whilst inside of a boat on choppy seas.

Higher Education For Good is an Open Access Book and can be accessed free online here. 

Lainaus LTHEChat-nettisivun tviittichätin teeman esittelytekstistä, What does good Higher Education look like:

”Faced with the breakdown of HE sectors in so many countries, educators all over the world have grappled with keeping afloat, managing despair and finding hope. From Ireland and South Africa respectively, editors Catherine Cronin and Laura Czerniewicz put out a global call to contribute to lighting candles of optimism, imagining alternatives, shaping better futures for teaching and learning.”

”The result is a recently published open access book, Higher Education for Good: Teaching and Learning Futures in which over 70 educators from almost 30 countries express thoughts and articulate imaginaries about good HE in the future. They confront the bad in order to outline the traces of the good, they share stories of resistance and resilience, they offer inspiring examples of context-based accounts. They speak systemically and at the most local of levels.”

”The book is divided into five sections:

  1. Finding fortitude & hope 
  2. Making sense of the unknown & emergent 
  3. Considering alternative futures 
  4. Making change through teaching, assessment & learning design 
  5. (Re)making HE structures & systems”

”All in all, the book aims to answer the question “What can be done”? It aims to foster hope. This #LTHEChat is not a book review, although we do invite you to review the table of contents and read the chapters that speak most immediately to you.”

Viikon vinkki 19/2024

Itseohjautuvaa tiimityöskentelyä

Lainaus UEFin artikkelista Sujuva viestintä ja johtajan tuki auttavat itseohjautuvaa tiimiä kukoistamaan:

”Tuoreessa Journal of Applied Research in Higher Education -tiedelehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa analysoidaan Itä-Suomen yliopiston viisihenkisen verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritiimin onnistumisia ja haasteita sen ensimmäisellä kaksivuotiskaudella. 

Tutkimuksen mukaan itseohjautuvan tiimin keskeisiä onnistumisen edellytyksiä ovat erilaiset taidot, kuten tiimityöskentelytaidot, itsensä johtamisen taidot ja riittävä asiantuntemus työn sisällöstä, tässä tapauksessa digipedagogiikasta. Vaikka itseohjautuvuus on tärkeää, ulkoinen johtajuus on välttämätöntä erityisesti työskentelyn alkuvaiheessa ja konfliktitilanteissa. 

Uutta asiantuntijatiimiä perustettaessa onkin suositeltavaa keskustella sekä sisäisestä että ulkoisesta johtajuudesta tiimin kanssa. 

– Tiimihengen vaaliminen on elintärkeää erityisesti etänä toimivissa tiimeissä. Luottamus voi syntyä vain silloin, kun tiimin jäsenet tuntevat toisensa ja luottamuksen ja tiimihengen rakentamiseen tarvitaan monipuolista ja sujuvaa viestintää, kertoo Helena Kantanen.”

Tutkimusartikkeli: 
Kantanen, H., Kasanen, K., Kohonen, S., Paajanen, V., Pirttilä, S. and Siitonen, P. (2024), ”Self-managing peer team as a facilitator of online teaching”, Journal of Applied Research in Higher Education
https://doi.org/10.1108/JARHE-08-2023-0390 

Viikon vinkki 18/2024

”Virrassa ja pyörteissä” – Oppimisympäristöseminaarin 10-vuotisjuhla

UEFlainen, tule mukaan 20.-21.8.2024 Itä-Suomen yliopiston Oppimisympäristöseminaariin juhlimaan seminaarin 10-vuotistaipaletta!

Oppimisympäristöseminaari on avoin kaikille UEFlaisille, niin henkilöstölle kuin opiskelijoille, ja osallistuminen on maksutonta. Seminaari järjestetään tänä vuonna Joensuun kampuksella ja verkossa. Ohjelma sisältää niin lähi- kuin etätoteutuksia: luentoja, paneelikeskustelua sekä työpajoja. Tutustu ohjelmaan tarkemmin Oppimisympäristöseminaarin sivustolla (UEFin sisäinen sivusto).

Rehtori Jukka Mönkkösen haastattelussa ”Itä-Suomen yliopiston oppimisympäristöjen kehittäminen jatkuu uudelle vuosikymmenelle” selviää, miten Oppimisympäristöseminaari sai alkunsa.

Juhlavuoden seminaarin ilmoittautuminen on auki koulutuskalenterin kautta (vaatii UEF-kirjautumisen). Ilmoittautuminen päättyy 5.8.2024, jotta saadaan tiedot tarjoiluja ja Kuopio-Joensuu-Kuopio -kyytien järjestämistä varten. Ilmoittaudu siis nyt, miksi jäädä odottamaan!

Oppimisympäristöseminaari, logo.