Oppimisympäristöseminaarin 2024 yhteydessä julkistettiin myös vuoden 2024 uudet Taitavat opettajat, joita oli kuusi (lue tarkemmin tästä UEF:n uutisesta). Julkaisemme palkittujen opettajien puheet alla teksteinä, koska yllättävien teknisten ongelmien vuoksi osa puheista jäi kuulematta seminaarin yhteydessä. Onnittelut vielä kerran palkituille ja pahoittelut teknisistä esteistä!
—————————————————————————————–
Ana Gebejes, Postdoctoral Researcher, Department of Physics and Mathematics, Faculty of Science, Forestry and Technology, UEF:
I feel very honored to be receiving this award. It feels very rewarding that the passion I put into my teaching practice resonates with many of you. Thank you for that and thank you for bringing me this joy.
Joy is something we have less and less of nowadays, and it is what I strive to bring back with my teaching. I want to bring back joy to learning, joy to science, joy to curiosity, and also to teaching. It’s fun to learn new things, it’s fun to be curious about how things work, it’s fun to find out how things work.
Another aspect is relevance, I strive to make whatever we learn in school relevant. Not just relevant for the job but for life in general. How do we raise professionals of the future who will be satisfied with the knowledge and skills they have learnt in school and have fun doing it and then thanks to that be able to take on whatever challenge that future brings.
Over the years I have been developing my teaching practice and tried out many ways to transfer my passion and to teach not just the subject matter but also all other skills our students need. I hope we all can acknowledge that the future is complex, challenges of the future are complex, and the ways knowledge is being generated and consumed is changing, the way technology is developing is changing which comes with its challenges. One of my recent courses is Display Technologies and every year just during the duration of the course, so 8 weeks, a few innovations happen in this field. In these moments it feels like I am failing because I just cannot catch up. But this rather means that we need to raise professionals with more developed lifelong learning skills, critical thinking skills, teamworking skills, right transferable skills. But how? How can we in one course teach enough subject matter but at the same time leave room for teaching other skills. THIS IS where a lot of development needs to be done.
So here I want to shout out to UEF a wish I have: Let’s come together and create dedicated courses and training paths for these important skills. I would be super excited to be part of such future development and transfer what I have learned over the years. Because it will benefit all our programs.
What I have done is I educated myself first in this domain through my collaboration with experts from NASA and Boeing but also I completed trainings at MIT for Innovation Leadership which included all of these skills. Receiving training helped me to incorporate teaching them in my teaching practice.
Over the years I found that phenomenon-based/ problems-based learning caters best to delivering for all these skills. I found that problems that are also challenging me as an educator, so problems to which even I don’t know the solution yet, create a space where I can really become a mentor and a guide for my students. It took a while to develop the mindset that I cannot provide some answers, but I realized that in this space I can truly teach transferable skills and then highlight the subject matter skills. What helps a lot is to define the problems in a certain way, there is a way to it, and I have developed it over the years. I personally very often use space as the motivator for my problems, mostly because space is such an extreme environment and it helps us stretch our design space.
Coming to the end of my speech, I hope I have inspired some future development and given you some ideas from how I have developed my teaching.
I believe that everything can be learned, all one needs is a great guide through the learning process. I strive to be that guide for my students and show them how awesome knowledge is.
It truly is thanks to UEF that I can live my passion, I am grateful for that. And thank you for arranging opportunities like these to acknowledge the work, because it just feels so good. Bringing back joy and feeling good about what you do is really important.
Thank you everyone for this award!
—————————————————————————————
Risto Leinonen, yliopistonlehtori, fysiikan ja matematiikan laitos, luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, UEF ja
Anssi Salonen, yliopistonlehtori, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, filosofinen tiedekunta, UEF:
Arvoisa yliopiston johto, kollegat ja muut kuulijat. Vuosia hauduteltu eri tiedekuntien yksiköiden välinen yhteisopintojakso Monialainen teknologiakasvatus tuleville fysiikan, kemian ja käsityön opettajille antoi paljon meille opettajille ja uskoaksemme myös opiskelijoille, ja sen paremmalta tämä tunnustus tuntuu. Käymme tässä puheessa läpi joitain tähän opintojaksoon liittyviä opetuksen ja sen kehittämisen valittuja teemoja.
Ensimmäisenä haluamme nostaa esille onnistuneen yhteistyön merkityksen osana opetusta, ja tällä kerralla puhumme erityisesti yritysyhteistyöstä osana opettajankoulutusta. Joillain opettajilla voi nousta karvat pystyyn puhuttaessa yritysyhteistyöstä osana yliopisto-opetusta, mikäli tämä nähdään uhkana akateemiselle autonomialle. Mutta kun ollaan kumppaneiden kanssa yhtä mieltä pelisäännöistä, yritysyhteistyö tuo opetuksen lähemmäs tulevaa työelämää ja yhteiskuntaa. Tällä opintojaksolla yhteistyökumppani Tulikivi tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kilvoitella pienoisuunin rakentamisessa aidoista materiaaleista, ja yritys sai näkyvyyttä uudelle porukalle. Tulikivenkatkuista yhteistyötä. Yhteistyökumppani Onni löytyi toisen vastuuopettajan harrastusporukoista, kun parin vuoden tuttavuuden jälkeen saatiin suut auki niinkin pitkäksi aikaa, että toisten ammatit selvisivät. Yhteistyö onnistui erinomaisesti sen ollessa erittäin luontevaa eikä päälle liimattua ja pakotettua, ja tätä jatketaan. Tämä kertoo omalta osaltaan siitä, että mahdollisuuksia toimiviin yhteistyömalleihin voi olla arjessa yllättävänkin lähellä, ja näihin kannattaa tarttua.
Edellä kuvattu yritysyhteistyö on osa monialaista opetusta. Teknologia ja erityisesti teknologiakasvatus ovat olleet tieteenaloja ja tätä työtä yhdistäviä kokonaisuuksia. Monialaisen opettajuuden toteutuksessa keskeinen ja onnistumisen kannalta ratkaisevin tekijä on ollut avoin ja jatkuva vuorovaikutus, luottamus sekä yhteisopettajuuden eri muodot aina suunnittelusta arviointiin. Yhdessä olemme luoneet monialaisia oppimismahdollisuuksia ja pyrkineet tuomaan kaikki opetusprosessin vaiheet näkyväksi opiskelijoille onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Näin opiskelijat ovat voineet yhdistää tietoa ja taitoja eri aloilta myös opetuksen näkökulmasta. Olemmekin nähneet, kuinka eri tieteenalojen tietopohjan, menetelmien ja haasteiden yhdistäminen on johtanut opiskelijoissa uusiin oivalluksiin ja ratkaisuihin avoimissa ongelmissa. Meitä tämä on inspiroinut kehittämään opetustamme vastaavalla tavalla. Toivottavasti tämä kantaa tulevaisuudessa myös opiskelijoiden omaan opetustyöhön.
Monialainen opettajuus voi olla joskus melkoinen resurssisyöppö. Haluammekin korostaa yksiköiden johdon ja muiden tahojen tukea. Kun esittelimme ideaa yhteisestä opintojaksosta oppiainevastaaville ja kollegoille, vastaanotto ei ollut pelkästään hyväksyvä vaan enemmänkin innostuva, ja tämä antoi meille hyvät fiilikset jatkaa kehitystyötä pidemmälle. Tiedekunnat eivät antaneet myöskään Pepin tai muiden järjestelmien aiheuttaa suotta ongelmia, vaan näitä mietittiin praktiikka edellä. Tämänkaltainen luotto opettajiin kantaa pitkälle – kiitos.
Kiitos vielä tästä tunnustuksesta – on upeaa kuulua Itä-Suomen yliopiston Taitaviin opettajiin.
——————————————————————————————-
Jussi Mäkelä, yliopisto-opettaja, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, filosofinen tiedekunta, UEF:
Arvoisat rehtorit, hyvä seminaariväki!
Toimiminen opettajana opettajankoulutuksessa on sikäli kiitollinen pesti, että mitä tahansa siinä tekeekin, niin se on jo työelämään valmentavaa opettamista — joko hyvän tai varoittavan esimerkin antamista.
Samasta syystä se on tietysti myös haastava tehtävä, ja opetuksen kehittämistyö onkin jatkuvaa oman ajattelun ja tekemisen peilaamista sekä opetussuunnitelmaan että opiskelijoiden tuleviin työtehtäviin: mitä haluan opettaa opettajana olemisesta?
Mikä opettamisessa on tärkeintä?
Liekö olemassa vain yhtä oikeaa vastausta, ainakaan yksiselitteisen lyhyttä. Kysymyksen pohdinnasta saan kuitenkin ohjenuoria, jotka ohjaavat opetukseni kehittämistä.
Pitää uskoa siihen, mitä tekee: että sillä on merkitystä. Se tarkoittaa samalla uskoa opiskelijoihin. Kun uskoo opiskelijoihin, on mielekästä asettaa opetukselle osaamistavoitteita sekä pohtia niiden saavuttamisen arviointia.
Niistä tulevat kehitystyön lähtökohdat — erilaiset toteutustavat ovat sitten enemmänkin teknisiä yksityiskohtia.
Opettamisen ja sen kehittämisen ydinkysymys on miksi. Miksi jotain pitäisi oppia? Samalla selviää, miksi ja miten sitä pitää arvioida. Arviointi antaa taas tietoa, miten omaa opetusta pitää muokata, jotta tavoite olisi jatkossa entistäkin kirkkaampi.
Mutta ilman uskoa oman työn merkityksellisyyteen ja ilman uskoa opiskelijoihin kaikki kehittämistyö on vain teknistä sormiharjoitusta.
Olen tavattoman hämmästynyt ja kiitollinen Itä-Suomen yliopistolle tästä tunnustuksesta. Kiitos!
