Viikon vinkki 4/2021

Radikaalia toivoa!

Susannan ”Viikon kirjavinkit”

Blum, Susan D. (toim.). (2020). Ungrading. Why Rating Students Undermines Learning (and What to Do Instead). Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)

Gannon, Kevin M. (2020). Radical Hope. A Teaching Manifesto. Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)

O’Connor, Peter (toim.). (2010). Creating Democratic Citizenship through Drama Education. The Writings of Jonothan Neelands. London: Institute of Education.

Että mitä tekemistä draamakasvatuksella, demokratiakasvatuksen vahvistamisella ja fasilitaattorin etäopetusvinkeillä? Miten radikaali toivo tai opetuksen manifesti voivat tarjota meille verkko-opetuksen järjestämiseen?

Creating Democratic Citizenship -kirjassa käsitellään Jonothan Neelandsin, draamakasvatuksen ja soveltavan draaman brittiläisen avaintekijän, kirjoituksia ja ajatuksia.

Radical Hope –kirja puolestaa alkaa virkkeellä “Opettaminen korkeakouluissa ei ole koskaan ollut vaikeampaa kuin juuri nyt.” Vaikka Kevin Gannon ei suoraan viittaakaan etäopetukseen, ahaa-elämyksiä ja yhtymäkohtia löytyy helposti.

Ungrading pureutuu tarkemmin arvosteluun ja arviointiin, niiden vaikutukseen ja tarpeellisuuteen, esittelee useita näkökulmia arviointiin ja sen tarpeellisuuteen sekä kuvailee vaihtoehtoisia arviointimenetelmiä (lisää mm. Columbia University TLC:n podcastissa).

Draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan viitekehys on laajempi kuin usein erheellisesti luullaan – ehkä sana “draama” tuo ensimmäisenä mieleen dramatiikan, näyttelemisen tai television draamasarjat. Draama laajemmassa merkityksessään on kuitenkin kokonainen holistinen paradigma, maailmankuva, ihmiskuva ja niistä pedagogiikkaan ammentava monipuolinen ja kokonaisvaltainen katsantokulma.

Radical Hope -kirjan viitekehys puolestaan on kriittisessä pedagogiikassa Henry Giroux’n, Paulo Freiren ja bell hooksin mukaisesti.

Näistä viitekehyksistä halusin poimia seuraavat vinkit tälle viikolle, ponnisteluihimme digitaalisissa ympäristöissä.

Opetuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheeseen ja opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:

Kurssi, varsinkin verkkokurssi, on kuin montaasi, merkitysten verkosto, muotojen ja sisältöjen vuorovaikutus, jota muokataan osallistujien kanssa. Montaasi yleensäkin sisältää erilaisia näkökulmia käsiteltäviin teemoihin. Käsittele muotoja ja sisältöjä, ei pelkästään aiheina olevia teemoja, osallistujien kanssa: Tee muodoista ja sisällöistä näkyviä keskustelujen kautta. Anna osallistujille mahdollisuuksia vaikuttaa muotoihin ja sisältöihin; edistä jaetun omistajuuden tunnetta. (Creating Democratic Citizenship through Drama Education, s. 49-51.)

Opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:

Aseta oppimistavoitteet ja oppimisodotukset yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen. Käytä avainkysymyksiä, esimerkiksi: Mikä auttaa sinua oppimaan? Mikä vaikeuttaa oppimistasi? Mitä haluaisit täällä oppia ja miten? Jos kurssilla on lopputentti, voisiko olla muunkinlaisia, vaihtoehtoisia suoritusmuotoja tentin ohella? Voisiko tentin sijasta olla ”epätentti”, tai esseen sijasta ”epäessee” (unessay, s. 92-95, Radical Hope, tai ks. Catherine Denialin blogi)?

Voisiko numeerisen arvostelun sijasta tai sen rinnalla olla vaihtoehtoisia arviointi- ja arvostelukäytänteitä, kuten arvosteluvapaat alueet ja tehtävät, prosessikirjeet, autenttiset arviointikontekstit, itsearviointi, vertaisarviointi? (Ungrading, s. 36-40, tai Jesse Stommelin blogi.)

Oman toiminnan reflektointiin ja kehittämiseen:

Mieti ja kirjoita muistiin tapahtuma oman akateemisen matkasi varrelta, opiskeluaika mukaan lukien, jolloin vahvimmin tunsit epäonnistuneesi. Oliko tarinassa mukana muita (esimerkiksi opettajia, opiskelijoita, kollegoita)? Miten he vaikuttivat siihen, mitä tapahtui seuraavaksi tai miten päätit seuraavaksi toimia? Mitä tämä kokemus voisi antaa sinulle omaan vuorovaikutukseesi työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa? (Radical Hope, s. 147.)