Itä-Suomen yliopisto on pilotoimassa syksyllä 2024 kahta Moodleen (eLEarniin) yhdistettävää oppimisanalytiikkaohjelmaa. Moni kollega varmaankin ihmettelee, mitä niillä tehdään ja mitä hyötyä niistä voisi olla. Meneekö opetus opiskelijoiden paapomiseksi tai kyttäämiseksi? Otetaan alkuun kaksi esimerkkiä omasta opetustyöstäni:
Opettajan työsuunnitelma
Pyöritän viittä ympärivuotista monimuotokurssia, joissa opiskelijat palauttavat erilaisia kirjallisia tehtäviä, jotka arvioin ja joista annan heille lyhyesti kirjallista palautetta. Tehtäviä on yhteensä kurssisalustoilla 30 ja palautuksia niihin saadaan keskimäärin vuosittain 80 – 200 opiskelijalta. Moodle ei valitettavasti pysty antamaan suoraan raporttia, josta näkyisi, montako tehtävää on kullakin kurssilla odottamassa arviointia. Niinpä käytän jokaisena maanantaina työaikaani laskeakseni, montako tehtävää on arviointia odottamassa.
En laske tehtäviä pelkästään mielenkiinnosta, vaan tarvitsen tietoa allokoidakseni työaikaani. Varaan viisi minuuttia kunkin tehtävän tarkistamiseen, jolloin 96 palautusta vaatii yhden työpäivän. Luonnollisesti työviikostani ei löydy täysin vapaita päiviä vaan jaan arvioinnin lyhempiin osioihin esim. kokousten väleille. Tiedän, että oppimisanalytiikkatyökalut mahdollistaisivat suoraan tällaisen opettajanäkymän, mikä nopeuttaisi työaikataulun rakentamista huomattavasti.
Opiskelijoiden muistuttaminen
Olen kaikilla monimuotopedagogiikkaa hyödyntävillä kursseillani havainnut saman haasteen: osa opiskelijoista lopettaa kurssin suorittamisen ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana, mikä alentaa kurssin läpäisyastetta ja saa kurssin vaikuttamaan vaikeammalta kuin se on. Tällöin riskinä voi olla kurssitehtävien tarpeeton helpottaminen. Olen myös huomannut, että ensimmäisten päivien alhainen kurssiaktiivisuus ennustaa korkeaa keskeyttämisriskiä, minkä vuoksi hitaasti etenevien opiskelijoiden tavoittaminen ensimmäisinä kurssipäivinä voisi auttaa heitä suorittamaan opintoja. Minulla onkin hyviä kokemuksia yhteydenpidosta kurssien ensimmäisen viikon aikana: kannustuksesta, jolla hitaammat saadaan mukaan touhuun.
Moodle antaa edistymisen seurantaan joitain työkaluja, mutta ne ovat kovin vaikeita käyttää. Käytän usein ”aktiivisuuden jakautuminen” -näkymää, josta voin nähdä lokitietoihin perustuen kurssiaktiivisuuden erot jo ennen kuin opiskelijat palauttavat ensimmäistäkään tehtävää. Kuitenkaan Moodle ei mahdollista tämän datan suoraa siirtämistä muihin ohjelmiin, jolloin joudun kopiomaan näkymän kahden ohjelman kautta taulukkolaskentaan ja siivoamaan sen rakentamallani makrolla ennen kuin saan löydettyä luotettavasti hitaasti etenevät suuresta opiskelijajoukosta. Luonnollisesti tällaiset DIY ratkaisut eivät ole suositeltavissa täysjärkisille opettajille. Sen sijaan, oppimisanalytiikan työkalut mittaavat erinomaisesti kurssialustan klikkauksia, jolloin ne olisivat tarjoamassa valmiin luettelon putoamisuhan alla olevista opiskelijoista, joihin opettaja voi olla suoraan yhteydessä.
Luultavasti en ole ainoa opetustyötä tekevä, jolle opiskelijat palauttavat labraraportteja ja esseetehtäviä, koodin pätkiä ja laskelmiaan. En myöskään ole ainoa, joka ei ole tehnyt kurssialustoistaan niin selkeitä että JOKAINEN opiskelija pystyisi edistymään alustalla ripeästi ilman apua tai ohjausta. Sen vuoksi analytiikasta voisi olla apua muillekin.
Kurssin kehittäminen
Entä sitten kurssin jälkeen? Oletetaan, että olet kokeillut kurssillasi jotain uutta elementtiä ja haluat tietää, oliko siitä hyötyä. Luotatko opiskelijoiden palautteeseen (siis niiden molempien opiskelijoiden, jotka palautetta antoivat) vai haluatko jotain muutakin tietoa?
Itselläni oli syksyllä 2023 kokeilussa englanninkielistä materiaalia, jota tarjosin ensimmäisen vuoden opiskelijoille vaihtoehtoiseksi oppimismenetelmäksi omien tylsien tehtävieni sijasta. Luonnollisesti halusin tietää ainakin vaihtoehtojen käyttöasteen ennen kuin menen esittämään kalliin teknisen ratkaisun hankkimista. Oppimisanalytiikkaohjelmistot tarjoavat yksinkertaisia näkymiä kuvaamaan erilaisten aktiviteettien suorittamista mutta myös keinoja selvittää, onko yksittäinen valinta (esimerkiksi mainitsemani englanninkielinen materiaali) parantanut oppimistuloksia. Yksinkertaisetkin kuvaajat auttavat opettajaa huomaamaan, mikäli kurssialustalla on osioita, joita opiskelijat eivät juurikaan käytä, ja ymmärtämään, että ne kenties koetaan joko vaikeiksi tai vähemmän tärkeiksi.
Tehtävien antamien on nopeampaa kuin niiden tekeminen. Itselläni on ollut haasteena, että pakkaan vuosien saatossa liikaa opiskeltavaa materiaalia ja tehtäviä etenkin sellaisille kursseille, joita en ole rakentamassa viimeisenä yönä. Pyytäessäni opiskelijoita referoimaan englanninkielistä tiedeartikkelia tai arvioimaan erilaisten lähteiden luotettavuutta kurssimateriaalin perusteella minun on vaikea ennustaa, kuluuko tehtävään puoli tuntia vai puoli päivää. Moodlen tehtäväpalautus antaa työmäärästä lukuja, mutta niiden luotettavuus on olematonta. En usko, että kukaan opiskelijoistani käyttäisi yksittäisen tehtävän kirjoittamiseen lähemmäs 200 työpäivää.
Ainakin osa analytiikkaohjelmistoista laskee kurssialustalla tapahtuvien klikkausten välejä, jolloin tehtävien suorittamiseen vaadittava aktiivinen työmäärä voidaan määrittää. Tämä auttaisi opintopisteiden vaativuuden arvioinnissa.
Analytiikka & opiskelijat
Analytiikka auttaa suoraan myös opiskelijoita. Moodlen muistutusviestit ja liikennevalot auttavat opiskelijoita pysymään vauhdissa ja hahmottamaan kurssin suorittamiseen jäljellä olevan työmäärän. Muistan useammankin kerran, kun olen kurssin aikana alustaa täydentänyt ja saanut opiskelijoilta palautetta kun heillä näkyykin kurssin suoritus enää 60 %:ssa.
Analytiikan avulla opiskelijat voisivat verrata omaa työmääräänsä muihin kurssin suorittajiin. En ole aivan varma sen toimivuudesta, mutta kenties se hillitsisi innokkaimpia opiskelijoita käyttämästä liikaa aikaa parin opintopisteen suoritukseen.
Yliopistonlehtori Vesa Paajanen, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto