Tekijä: skohonen

Opetussuunnitelmatyön käynnistyminen on tällä hetkellä ”kuuminta hottia”. Jokaisessa yksikössä puurretaan aiheen parissa, ainakin hetken päästä, jollei jo nyt. Hyvinvoinnin huomioiminen opetussuunnitelmassa konkretisoituu erityisesti suoritustapamahdollisuuksien kautta.

Valmisteluvaiheessa meitä on herätelty erilaisin webinaarein, joissa on muistutettu monenlaisten teemojen huomioimisen tärkeydestä. Opsinaari muistutti useammassa puheenvuorossa selkeiden ja hyvin ymmärrettävin kuvaustekstien ja läpinäkyvän arvioinnin merkityksestä. Ohjauksen integroiminen opetussuunnitelmaan on myös ollut esillä Kaikki ohjaavat -hankkeen kautta. Kiitokset kaikille antoisasta keskustelusta!

Varmasti tunnistamme, että opiskelijoiden näkökulmasta edellä mainittujen lisäksi erityisen tärkeää on pysähtyä pohtimaan suoritustapoja ja niiden merkitystä eri opiskelijaryhmiin kuuluvien opiskelijoiden arkeen – sekä sitä, kuinka suoritustavat vaikuttavat opiskelupolun jatkoon.

Oppimista haastavien ilmiöiden tehokkaampi tunnistaminen jalkautuu monen yliopisto-opettajan ja ohjaajan työpöydälle. Tuen tarpeen näkyväksi tuleminen on hyvä asia, sillä se mahdollistaa tuen saamisen ja opintojen etenemisen. Isossa kuvassa voimme puhua osallisuuden lisääntymisestä yhteiskunnassa. Tilanne vaatii meiltä toimenpiteitä ja toki meillä onkin monia hyviä ratkaisuja eri koulutusaloilla käytössä. Keskitetyissä palveluissa on myös aktiivisesti lisätty tuen tarpeen tarjoamisen mahdollisuutta. Tarpeellisinta tuki on kuitenkin ennakoiden ja kattavasti kaikille tarjoten. Kaikki, niin opiskelijat kuin opettajatkin, hyötyvät siitä, että oppimisen esteitä on raivattu jo suoritustapoja suunnitellessa pois. Tässä meillä on vielä yhteistä työtä tehtävänä.

Alla konkreettisia ongelmallisia tilanteita, joita on noussut esille:

• Suuret, laajoja aineistoja sisältävät tentit, joissa oppimista haastavat ilmiöt nousevat aineiston laajuuden vuoksi esille. Käytännössä opiskelijaa auttaisi mahdollisuus palastella tenttialue osiin, automaattisesti esimerkiksi 5 op:n kirjatenttipaketin suorittaminen kolmessa osassa (tai oppimistehtävin).
• Hyvin rajalliset ennakkotiedot opintojakson sisällöstä, jolloin opiskelijan on vaikea hahmottaa, mitä jakso sisältää. Tällöin auttaisi, että materiaali olisi oppimisympäristössä kaikille tarjolla jo ennakkoon. Lisäksi Pepin kuvaustiedoissa on oltava riittävät tiedot opintojaksosta. Opiskelijan olisi hyvä pystyä valmistautumaan opintojaksolle tutustumalla oppimismateriaaleihin ennakkoon. Käsitys opintojakson sisällöstä helpottaa asioiden omaksumista.
• Epäselvät ohjeet ja ilmaisut, tai hyvin moniosaiset opintojaksot, jolloin opiskelija ei välttämättä hahmota, kuinka toimia. Tähän apuna toimisi selkeä kieli ja selkeät, pelkistetyt ohjeet.
• Edeltävien opintojen vaatimukset, tiukat ja armottomat aikataulutukset sekä opetuksen rytmi, jossa edeltävinä opintoina vaadittu opintojakso on tarjolla vain kerran tai kaksi lukuvuodessa. Opintojen sujuvuutta auttaisivat riittävät suoritustavat ja riittävästi tarjolla olevia opetuskertoja lukuvuoden aikana, jos tietty opintojakso on edellytyksenä muille opintojaksoille.
• Aikapaineistetut, laajat monivalintatentit, jossa on kompakysymyksiä. Jos monivalintatentti on jaksolla paras mittari, auttaisi ainakin sen pilkkominen pienempiin osiin, aikapaineen pienentäminen ja kielen selkeyttäminen siten, etteivät kysymykset olisi monitulkintaisia. Tällöin opiskelijalla olisi edes himpun parempi mahdollisuus aidosti osoittaa osaamisensa.
• Monelle on myös iso haaste, jos tarjolla on vain yksi suoritustapa, jossa on kampukselle kiinnitettyä ja tiukkaan aikatauluun sidottua opetusta. Toisaalta osa toivoo enemmän vuorovaikutteista, intensiivistä lähiopetusta, mikä tukisi myös heidän hyvinvointiaan. Tämäkin kertoo tarpeesta ainakin kahdelle erilaiselle suoritustavalle per jakso, joka mahdollistaisi mahdollisimman monenlaisista tilanteista tulevien opiskelijoiden sujuvan opiskelun.

Joskus voi olla vaikeaa ymmärtää esimerkiksi autismikirjolla olevien opiskelijoiden tuntemaa kuormitusta sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voi nousta jopa opintojen esteeksi. Tukea voimme antaa tarjoamalla sellaisia suoritustapoja, jotka eivät kasvata kokonaiskuormitusta kohtuuttomasti ja näin mahdollistavat opintojen jatkumisen, esimerkiksi mahdollisuuden tehdä seminaarin esitysosion videotallenteena tai ryhmätyötilanteessa mahdollisuuden tehdä myös yksilötyötä.

Opetussuunnitelman parantaminen ei toki poista kokonaan yksilöllisten opintojärjestelyjen tarvetta. Edelleenkin tulee ja on varmasti tilanteita, joissa tuki on määritettävä yksilöllisten opintojärjestelyjen prosessin kautta. Kognitiivista esteettömyyttä kunnioittava opetussuunnitelmatyö kuitenkin helpottaisi tilannetta. Helposti korjattavat ja monia haittaavat esteet on hyvä raivata pois tieltä. Samalla myös opettajan arki sujuvoituisi, kun suoritustapojen variaatio olisi pääosin määritelty jo valmiiksi.

Huhtikuussa henkilökuntaa hemmotellaan erilaisilla neuromoninaisuuteen liittyvillä webinaareilla, jotka avaavat taustoja tässä blogissakin kuvatuille tarpeille. Esimerkiksi huhtikuun alussa autismitietoisuuden viikolla toteutettiin henkilöstöpalveluiden toimesta webinaari, jossa käsiteltiin neurodiversiteettiä asiantuntijatyössä.

Lisäksi UEFin henkilökunta voi osallistua Tulevaisuuden työkyky -hankkeen virtuaalisille aamukahveille, joissa on teemoina erityisesti korkeakouluopiskelijoiden tarkkaavuuden, aistisäätelyn ja toiminnanohjauksen tukeminen. Tarkemmat kuvaustiedot alla:

Keväällä 2024 toteutamme 30 minuutin infoja opetushenkilöstölle. Infoissa keskitytään opetuksessa ja sen suunnittelussa vastaan tuleviin käytännön tilanteisiin ja ratkaisuihin. Kouluttajana toimii Joensuun seudun erilaisilta oppijoilta erityisopettaja Aila Kinnunen. Tilaisuudet tallennetaan. Infot ovat osa Tulevaisuuden työkyky -hanketta, hanke on EU:n osarahoittama.​ Vielä yksi info jäljellä tänä keväänä:

​Keskiviikko 24.4. klo 8.30 – 9.00​

Kun opiskelijan oma toiminnanohjaus on haasteellista – apuna aikataulutus ja puheeksiottamisen tavat.​

Liity kokoukseen napsauttamalla tästä

Lisäksi Autismiliitto järjestää mm. toukokuussa Autismikirjo tutuksi -verkkokoulutuksen, johon voi ilmoittautua mukaan Autismiliiton verkkosivujen kautta.

Näiden lisäksi opettajille on tuotettu tukimateriaalia Opetuksen tuki -sivustolle. Ohjeisiin pääsee tutustumaan sivuston avautumisen jälkeen.

Konsultointiapua opetussuunnitelmien suoritustapojen ratkomisiin pedagogisen tuen näkökulmasta on tarjolla myös keskitetyistä palveluista erityisopettajalta sekä nepsy-valmentajalta.

Kuljetaan yhdessä kohti esteetöntä korkeakoulua. Intoa opetussuunnitelmatyöhön!

Tiina Juurela, TL
Opiskeluhyvinvoinnin asiantuntija
Erityisopettaja, opinto-ohjaaja, nepsy-valmentaja

“Tarvitsemme sopivia porkkanoita ja keppejä, jotta pedakehitystä voidaan edistää”, sanoi Zagrebin yliopiston SRCE-keskuksen varajohtaja Sandra Kučina Softić kuvatessaan tapoja edistää verkkopedagogiikan kehittämistä eri oppilaitoksissa. Lause kuvasi hyvin yleismaailmallisia haasteita, joita korkea-asteen opettajien tukitoimet kohtaavat. 

Tapasin Sandran ja muita pedakehittäjiä moderoimassani paneelikeskustelussa, jossa yritimme löytää yleisiä trendejä ja toimivien käytänteiden esimerkkejä verkko- ja monimuotopedagogiikan kehittämisessä. Kyseinen ”Structured Upskilling for Teachers Facing Ever-Evolving Learning Technologies” -paneelikeskustelu järjestettiin 23.11.2023 Open Education Berlin (OEB) -tapahtumassa. Paneelikeskusteluun osallistui kroatialaisen Sandra Kučina Softićin lisäksi Christina Gitsaki Arabiemiraateista sekä Nynke Kruiderink ja Franca Jonquiere Alankomaista. Kaikkien esitykset liittyivät joko suoraan verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritehtäviä vastaaviin oppilaitoksen kehittämiseen tai opetuksen tukitoimiin. 

Sandra Kučina Softić on toiminut Kroatiassa E-learning -keskuksessa ja auttanut alueella monia opettajia lukuisin verkkokurssein ja tukitoimin. Porkkanoiden ja keppien lisäksi hän korosti esityksessään tuen tarvetta sekä verkkoympäristöissä aloittaville että pitkälle edistyneille opettajille. Hän myös muistutti, että teknologian hankkiminen on yleensä huonoin vaihtoehto kehittää pedagogiikkaa – tyhjät studiot jäävät käyttämättömiksi, ellei ole ihmisiä niitä käyttämään. Softićin viestiin ”Jos sinulla on mahdollisuus hankkia kehittämistyöhön joko teknologiaa tai ihminen, hanki jälkimmäinen” oli kaikkien panelistien helppo yhtyä. 

Zayedin yliopiston tutkimuskoordinaattori Christina Gitsaki on kehittänyt Arabiemiraateissa Applen teknologiaa hyödyntävää monen askeleen opetuksen kehityshanketta. Ensivaiheessa opettajille on järjestetty lyhyt tutustumishetki digilaitteiden parissa, minkä jälkeen halukkaat opettajat ovat voineet jatkaa laajempiin koulutuksiin, joista pisin kestää 14 viikkoa sisältäen omaan opetukseen liittyvän tutkimusprojektin. Pieni kastautuminen on helpompi aloittaa pitkäkestoinen koulutus. Seurauksena on laajojen opettajajoukkojen koulutus, jolloin vaikutukset näkyvät yksittäisiä innovaattoreita paremmin. ”Voi, kun tämän mallin olisimme ottaneet myös UEF:n flippaushankkessa, olisimme saaneet mukaan 10% sijasta 80% opetushenkilökunnasta”, oli minun Gitsakille pakko tunnustaa. 

Opetus- ja oppimispalveluiden päällikkö Franca Jonquiere hollantilaisesta Delftin teknologisesta yliopistosta on pyrkinyt pitkään yhdenmukaistamaan käytettävää opetusteknologiaa oppilaitoksessaan. Hänen ympäristössään ongelma on enemmänkin digitaalisesti taitavien opettajien ohjaaminen käyttämään tietosuojan osalta turvallisia ohjelmistoja – teknologian opettajissahan on hyvin nopeasti erilaisia menetelmiä hyödyntäviä ja niitä kehittäviä henkilöitä, joilla voi helposti unohtua, että opiskeluun liittyy salassa pidettävää materiaalia, jota ei voida käsitellä ihan kaikilla alustoilla. TUDelftin tukitoimissa on tehty paljon työtä pedatuen sujuvoittamiseksi ja tukisivujen selkeyttämiseksi. Lupasin Jonquierelle, että tutustumme tarkasti heidän virtaviivaisiin yliopisto-opettajan tukisivuihin UEF:n sivuja päivitettäessä. 

Nynke Kruiderink toimii kansallisen opetus ja oppimiskeskushankkeen Npuls:n projektipäällikkönä Hollannissa. Hanke jakaa maan korkeakouluille rahoitusta opetuksen kehittämiseen, innovaatioihin, tukeen ja tutkimukseen. Keskitetyllä jakomallilla pyritään takaamaan hyvin erikokoisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasapuolinen kehittäminen. Nynke valitteli, että Hollanti on innovatiivisuusvertailuissa vasta 10. sijalla, mutta kun hän oli kertonut korkeakoulutukseen tehtävistä panostuksista, oli minun pakko tunnustaa heidän menevän impivaaramaisen Leikkaus-Suomen ohi nopeasti. 

Kuvassa vasemmalta: Vesa Paajanen, Sandra Kučina Softić, Franca Jonquiere, Christina Gitsaki ja Nynke Kruiderink.

Yliopistonlehtori Vesa Paajanen, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto