Viikon vinkki 22/2024

Kokonaisvaltaisuutta oppimiseen ja opetukseen?

Mitä on läsnäolo ja miten sitä voi edesauttaa tai vahvistaa, oli opetus sitten lähinä tai etänä? Onko läsnäolo pelkkää fysiikkaa? Mutta mielihän seilaa, vaikka keho olisikin läsnä. Mitä on läsnäolo oppimisessa ja opetuksessa? Tähän muutamia vilkahduksia tällä ja ensi viikolla, niin viikon vinkeissä kuin syyskuun blogissammekin, jonka kirjoittaja on professori Serafim Seppälä.

Olemme kollegani Saija Kaskisen kanssa pian työpajaa pitämässä CercleS’n eli eurooppalaisten kielikeskusten konferenssissa. Teemanamme on läsnäolon ”ongelma” ja kokonaisvaltaisempi opetus ja oppiminen.

Viikon vinkkinä läsnäoloon liittyen kriittisen (digitaalisen) pedagogiikan näkökulmia. Teaching to Transgress: Education as the Practice of Freedom, bell hooksin (1994) kantaaottava teos, suomeksi Vapauttava kasvatus (suomentaja Jyrki Vainonen). Teoksen teeman mukaisesti alla olevan kuvan suomenpystykorvan pentu on repinyt palasiksi koulutusoppaansa ”Pennusta metsästyskoiraksi”. Pedagogista autoritaarisuutta vastaan taistellen.

Lukusuositus: Köseoğlu et al. (2023), Critical Digital Pedagogy in Higher Education, joka on UEF’n kirjaston kokoelmissa ja myös vapaasti luettavissa internetissä: https://www.aupress.ca/books/120310-critical-digital-pedagogy-in-higher-education/.

Terveisin fasilitaattorinne Susanna Kohonen

Viikon vinkki 12/2024

Open Education, mikä ihmeen avoin opetus ja oppiminen?

Avoimen opetuksen ja oppimisen viikkoa vietetään jo perinteisesti maaliskuussa Suomessa. Tuohon ajankohtaan emme julkaisseet aihepiiristä vinkkiä, mutta nyt seuraa tietoisku!

Mikä ihmeen avoin opetus ja oppiminen? Moni voi ensin ajatella, että termeillä tarkoitetaan vain kaikille yleisesti avoimia kursseja tai kaikille vapaasti netin kautta jaossa olevia opetus- ja opiskelumateriaaleja. Avoin opetus ja oppiminen on kuitenkin paljon muutakin. Avoimen opetuksen ja oppimisen liike, joksi sitä voisi kutsua, tai community of practice, oppiva yhteisö, on vahvasti omaksunut arvopohjakseen inkluusion, kriittisen pedagogiikan (ks. Freire 1970; hooks 1994), kriittisen digitaalisen pedagogiikan, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet, sekä humanistiset, ihmisläheiset näkökulmat, joita myös kriittinen pedagogiikka ja kriittinen digitaalinen pedagogiikka korostavat (ks. Köseoğlu et al. 2023).

Helsingin yliopiston julkaisema Think Open Digest -verkkolehti on hyvä lähtökohta suomeksi. Verkkolehti julkaisi vuonna 2020 ensimmäisen avoimen opetuksen ja oppimisen teemanumeronsa, ja vuonna 2024 he julkaisivat jo saman aihepiirin viidennen teemanumeron. Uusimman teemanumeron johdannossa kirjoitetaan: ”Teemanumero on suunnattu erityisesti korkeakouluopettajille – työn tueksi ja uusien ajatusten inspiroijaksi”.

Eiköhän pidetä avoimen oppimisen ja opetuksen teemaviikkoa joka viikko sen sijaan, että se olisi vain kerran vuodessa!

Lähteet:

Freire, P. (2018). Pedagogy of the oppressed (50th anniversary ed.). Bloomsbury. (Original work published in English 1970)

hooks, b. (1994). Teaching to transgress: Education as the practice of freedom. Routledge.

Köseoğlu, S., Veletsianos, G., & Rowell, C. (Eds.). (2023). Critical digital pedagogy in higher education. AU Press.

Viikon vinkki 2/2022

Digiopettajan starttipaketti, osa 1: Suunnittele oppimisprosessi – Epic Design Challenge!

Onko tästä vuodesta tulossa oppimismuotoilun vuosi?

Siinä tapauksessa voimme ottaa avuksi Digiopettajan starttipaketin vaiheen 1: Suunnittele oppimisprosessi.

Big Questions Instituten Will Richardson ja Homa Tavangar muotoilevat asian näin: Meillä on tänä vuonna edessämme eeppinen haaste, oppimisprosessin suunnittelun haaste. Tämä haaste sisältää seuraavat neljä kohtaa. Ne resonoivat Digiopettajan starttipaketin kanssa, vaikka eivät ehkä sanasta sanaan olekaan käsittelyssä paketin tämänhetkisessä vaiheessa.

Merkityksellisyys (Relevance). Okei, jos itse tiedänkin, miksi joku opeteltava asia on tärkeä ja tarpeellinen, olenko varma, että olen sen riittävän selkeästi viestinyt niille, jotka osallistuvat kurssilleni? Puhunko yleisöni kieltä, niin sanotusti? Osaanko palastella asiakokonaisuudet niin, että ne eivät yhtäältä ole liian helpon tuntuisia ja toisaalta eivät liian ahdistavankin monimutkaiselta tuntuvia?

Oikeudenmukaisuus (Justice). Miten osallisuus, toimijuus, jopa akateemisten ja institutionaalisten valta-asetelmien purkaminen voisi toimia ja tapahtua kurssillani? Entä yhdenvertaisuus, toteutuuko se? Entä oppimisen tukeminen? Mitä kurssini opiskelijat saattavat kokea turhana vallankäyttönä, epäoikeudenmukaisuutena? (Susanna-fasilitaattori tässä äänessä; Suosittelen tutustumaan vaikkapa Taisteleva tutkimus -kirjaan ja Paulo Freiren ajatuksiin kriittisestä pedagogiikasta sekä siihen, miten nämä voivat näyttäytyä kurssiemme arjen valinnoissa.)

Kestävä kehitys (Sustainability). Sehän on muutakin kuin luonnonsuojelua tai ekologisia vaihtoehtoja. Se on myös kokonaisvaltaisesti ”ihmisresurssista” välittämistä – sillä jos en pidä huolta itsestäni ja heistä, joiden kanssa teen töitä; jos en osaa asettua toisen asemaan, jos olen joustamaton tai en välitä mistään tai kenestäkään… onko kaikki kunnossa?

Hyvinvointi (Wellness). Kaikki kolme edellistä johtavat hyvinvointiin, työhyvinvointiin, opiskeluhyvinvointiin. Will Richardson ja Homa Tavangar kysyvät, osaammeko korostaa ja arvostaa sellaista fyysistä, sosiaalista ja henkistä terveyttä, jota tarvitaan oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja luovuuteen. Traumainformoitu (trauma-informed) työote on ehkä se tie, joka auttaa etenemään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tästä lisää jatkossa!

Terveisin Susanna-fasilitaattori