Keskustelua ja vuorovaikutusta: Erätaukomenetelmää kokeilemaan?
HS uutisoi 14.1.2024, miten presidenttiehdokkaat keskustelivat nuorten kanssa arvoista, pyrkimyksenä sopu ja jaettu käsitys. Keskustelussa sovellettiin Sitran Erätauko-keskustelumenetelmän sääntöjä. Minua kiehtoi esim. perusohje ”Kuuntele toisia, älä keskeytä tai käynnistä sivukeskusteluja.” Uteliaana selvitin, mistä menetelmässä on kysymys:
”Erätauko on keskustelumenetelmä, jota voi käyttää erilaisissa ryhmissä ja organisaatioissa. Erätauko-menetelmä on kehitetty Sitrassa vuosina 2016-2019. Nyt menetelmän kehittämisestä ja käytön laajentamisesta vastaa Erätauko-säätiö yhdessä eri yhteistyökumppaneiden kanssa, ks. https://www.eratauko.fi/mika-eratauko/
Erätauko-keskustelu sopii parhaiten 6-25 ihmiselle. Keskustelun aikana pyritään istumaan kasvotusten piirissä. Erätauko-keskustelu voi tapahtua myös etäyhteydellä.
Keskustelulla on ohjaaja, joka pitää huolta keskustelun rakentavasta ja tasavertaisesta ilmapiiristä. Tukea keskusteluun saadaan Erätauon Rakentavan keskustelun pelisäännöistä.
Voit käyttää Erätaukoa aina, kun tarvitaan aiheen syvempää ymmärrystä tai erilaisten ihmisten tasavertaista kohtaamista – esimerkiksi osana luottamuksen rakentamista, valmistelua, päätöksentekoa tai kun haluat tuoda erilaisia ihmisiä yhteen.” Tutustutaanko ja kokeillaanko?
Vinkkaajana Kati Kasanen, fasilitaattori ja vanhempi yliopistonlehtori
Teams Café – tilaisuudet kiinnostuneiden kalentereihin!
Teams Café -tilaisuuksissa esitellään uutuuksia Microsoftilta ja parhaita käytänteitä eri oppilaitoksilta.
Vuoden 2024 Teams Café -tilaisuuksien teemat, ajat & ladattavat kalenterikutsut sekä aiempien tilaisuuksien tallenteet löytyvät nyt Petri Jämsenin verkkosivulta.
Ensimmäisessä tapaamisessa 31.1.2024 klo 15-16 aiheena on ”10 vinkkiä Wordistä + tammikuun tekoälykuulumiset”.
Vinkin tarjoili Satu Turkka, eOppimisen tukipalvelut / Koulutuspalvelut
Moodlen ryhmäasetukset – miksi niillä on merkitystä?
Vinkki pätee UEF eLearn-Moodleen, mutta myös DigiCampus-Moodleen.
Moodlessa on mahdollista luoda kurssille ryhmiä, ja hyödyntää ryhmiä vaikkapa keskusteluissa.
Ryhmien luonti Ryhmät luodaan ”Osallistujat” -sivulla valitsemalla alasvetovalikosta ”Ryhmät”. Voit luoda ryhmät manuaalisesti tai automaattisesti. Voit myös määrittää ryhmille avaimet, joita ryhmän jäsenet voivat käyttää kurssiavaimen sijasta liittyessään kurssille ja samalla ohjautuvat siihen ryhmään, jonka avainta käyttävät.
Voit myös antaa opiskelijoiden luoda tai valita ryhmänsä käyttämällä Ryhmänmuodostus- tai Ryhmävalinta -aktiviteetteja kurssilla.
Kurssilla voi myös olla erilaisia ryhmiä eri tarkoituksiin ja niistä voidaan muodostaa ryhmittelyjä, joilla valitaan mitä ryhmiä käytetään eri aineistoissa/aktiviteeteissa. Opiskelija voi siis kuulua kurssilla useampaan eri ryhmään – vaikkapa ryhmiin, joilla opiskelijat jaetaan kampuksittain ja ryhmiin, joilla opiskelijat jaetaan ryhmätyöskentelyä varten.
Ryhmäasetukset ja kurssin aktiviteetit Ryhmien luominen ei vielä riitä! Ne täytyy myös ottaa käyttöön aktiviteeteissa. Oletuksena Moodle-kurssin asetuksissa ryhmäasetus on aina ”Ei ryhmiä”.
Jos laitat kurssin asetuksissa päälle ”Erilliset ryhmät” tai ”Näkyvät ryhmät”, kyseistä asetusta käytetään kaikissa aktiviteeteissa, jotka lisäät tämän jälkeen kurssillesi. Voit myös pakottaa ryhmämoodin, jolloin asetusta ei voi enää muuttaa aktiviteeteissa. Jos pakotusta ei ole otettu käyttöön, voit muuttaa ryhmäasetusta jokaisessa aktiviteetissa erikseen.
Aktiviteeteissa voi valita aina ”Ei ryhmiä”, ”Erilliset ryhmät” tai ”Näkyvät ryhmät”.
Ei ryhmiä = kaikki opiskelijat ovat aktiviteetissa yhtä suurta ryhmää.
Erilliset ryhmät ja Näkyvät ryhmät = aktiviteetissa käytetään kurssille muodostettuja ryhmäjakoja.
Näiden erot vaikuttavat lähinnä keskustelualueella:
Erilliset ryhmät = opiskelija näkee ja voi lähettää viestejä vain omaan ryhmäänsä.
Näkyvät ryhmät = opiskelija voi lähettää viestejä vain omaan ryhmäänsä, mutta näkee ja voi lukea myös muiden ryhmien viestejä.
Jos kurssille ei ole tehty ryhmiä ja jaettu opiskelijoita ryhmiin tai kurssille lisätyssä aktiviteetissa ei ole otettu ryhmiä käyttöön kurssin tai aktiviteetin asetusten kautta, opiskelijoita käsitellään yhtenä suurena joukkona. Jos Ryhmät puuttuvat kurssilta ja silti käytetään aktiviteettien ryhmätoimintoja, se voi johtaa outoihin lopputuloksiin.
Esimerkki 1 Kurssille ei ole tehty ryhmiä. Kurssilla on Tehtävän palautus ja sen asetuksissa on valittu ”Opiskelijat palauttavat ryhmätöitä: Kyllä” ja ”Opiskelijan on kuuluttava ryhmään voidakseen palauttaa: Ei.”
Koska kurssilla ei nyt ole ryhmiä/opiskelijoita ei ole jaettu ryhmiin, kaikki kurssin opiskelijat ovat yhtä suurta joukkoa ja muodostavat näin oman ”ryhmänsä”. Kun yksi opiskelija palauttaa tehtävän, näkevät kaikki muutkin opiskelijat tämän palautuksen ja pystyvät myös esim. poistamaan sen tai täydentämään palautusta omilla palautuksillaan (jos voi palauttaa useamman kuin 1 tiedoston), jotka sitten myös näkyvät kaikille.
Toisin sanoen, josTehtävässä valitaan ”Opiskelijat palauttavat ryhmätöitä: Kyllä”, tarvitaan kurssilla myös ryhmät ja opiskelijat täytyy myös jakaa ryhmiin, ellei sitten ole tarkoituskin, että kaikki näkevät toistensa palautukset.
Esimerkki 2 Kurssilla ei ole ryhmiä. Kurssilla on käytössä Keskustelualue ja sen asetuksissa on valittu ”Erilliset ryhmät” (tai näkyvät ryhmät) käyttöön. Opettaja voi lähettää viestejä keskustelualueelle, mutta kukaan opiskelija ei, eikä opiskelija voi myöskään vastata opettajan viesteihin, koska ei kuulu mihinkään ryhmään.
Toisin sanoen, jos Keskustelualueella valitaan ”Erilliset ryhmät” tai ”Näkyvät ryhmät” käyttöön, tarvitaan kurssille myös ryhmät ja opiskelijat täytyy myös jakaa ryhmiin, jotta he voivat viestiä ja vastata keskustelualueella oman ryhmänsä viesteihin.
Jos ryhmiä ei ole valittu keskustelualueen asetuksissa käyttöön, näkevät opiskelijat kaikki viestit Keskustelualueella ja voivat myöskin lähettää ja vastata viesteihin.
Hyödyntäminen aktiviteeteissa
Tehtävänpalautuksessa, käytettäessä ”Opiskelijat palauttavat ryhmätöitä” -asetusta, ryhmät mahdollistavat sen, että yksi ryhmän jäsenistä voi tehdä palautuksen ja se näkyy myös muilla ryhmän jäsenillä ja he voivat tarvittaessa täydentää palautusta. Opettaja voi arvioida palautuksen yhdeltä ryhmän jäseneltä ja valita, että sama arviointi ja palaute menee koko ryhmälle.
Jos tehtävässä ei käytetä ”Opiskelijat palauttavat ryhmätöitä” -asetusta, palautettu tehtävä näkyy vain palautuksen tehneelle opiskelijalle ja kurssin opettajille, mutta ryhmistä voi silti olla hyötyä. Jos kurssilla on useita opettajia ja jokainen opettaja tarkistaa tietyn opiskelija joukon palautukset, voi opiskelijat jakaa ryhmiin ja tehtävässä ottaa käyttöön erilliset tai näkyvät ryhmät. Opettaja voi sitten palautuksia tarkistaessaan valita, minkä ryhmän palautuksia tarkastaa.
Samoin esim. tentissä, jossa palautettu tenttisuoritus näkyy vain opettajille (ja ehkä palautuksen tehneelle opiskelijalle), voi tentissä ottaa käyttöön erilliset tai näkyvät ryhmät, jolloin opettaja voi tarkistella valitsemassa ryhmän suorituksia.
Ryhmiä voi käyttää myös muissa aktiviteeteissa ja niitä voi hyödyntää esim. pääsyn rajoituksissa niin, että eri ryhmille saadaan näkyviin erilaiset aineistot tai aktiviteetit yhden kurssin sisällä.
Lisätietoja Ryhmistä ja ryhmittelyistä löydät esimerkiksi seuraavista linkeistä:
Ota Turnitin Draft Coach apuun jo tehtävän kirjoittamisvaiheessa
Turnitin Draft Coach on työkalu, joka auttaa kirjoittajaa jo kirjoitusvaiheessa. Draft Coach -palvelu toimii Word Onlinessa ja palveluun kirjaudutaan UEFin tunnuksia käyttäen. Löydät ohjeet Draft Coachin käyttöön ottamiseen Turnitin -plagiaatintunnistusjärjestelmä -kurssilta (kurssiavain kurssille on turnitin). Draft Coachin avulla voit tarkistaa sekä tekstin alkuperäisyyden että viittaukset tekstissä ja lähteissä. Näiden lisäksi Draft Coachissa on englannin kielen kielenhuoltotyökalu.
Draft Coach tarjoaa Turnitinista tutuksi tulleen alkuperäisyysraportin. Draft Coach löytää tekstin samankaltaisuuksia Turnitinin laajoista tietokannoista kuten internetistä, oppilastöistä ja julkaisuista. Draft Coach ei raportoi eikä arkistoi töitä mihinkään. Draft Coach on suunniteltu auttamaan opiskelijoita korjaamaan mahdolliset ongelmat ennen tehtäviensä palauttamista. Voit käyttää Draft Coachia Moodlesta löytyvän Opiskelijan Turnitin / Student Turnitin -kurssin tehtävän tarkistuksen sijaan.
Miten opettajan osaamista käytännössä tuetaan ja kehitetään yliopisto-opetuksen kontekstissa ja osana opetuksen arkea? Miten tavoitetaan opettajat eri aloilla, kun opetusteknologian käyttöönotto väistämättä muuttaa opetuksen järjestämistä ja pedagogiikkaa?
Itä-Suomen yliopistossa kehitettiin digiopettajan taitopakettien kokonaisuus yliopistopedagogisen koulutuksen suunnittelijan Ulla Ritvasen ja verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien yhteistyönä. Starttipaketti, jatkopaketti ja asiantuntijapaketti muodostavat kolmiportaisen taitotasoluokituksen, joka perustuu eurooppalaiseen DigCompEdu-viitekehykseen. Taitotasot ovat liukuvia, ja opettaja voi poimia kustakin paketista oman opetuksensa ja osaamisen kehittämisen kannalta hyödyllisimmät vinkit.
Kehittämistyön tavoitteena oli tukea pedagogisesti perustellun verkko- ja monimuotopedagogiikkaan perustuvan opetuksen suunnittelua ja toteutusta. Suunnittelun lähtökohtana oli tehtävissään aloittavien opettajien tarpeet, mutta myös kokeneempien opettajien haasteet löytää intranetin syövereistä olemassaolevaa tukimateriaalia opetustyönsä kehittämiseksi.
Digiopettajan taitopaketit sisältävät yleispätevän opetuksen suunnittelun jäsennyksen. Vaikka ”digi” edellä lähdettiin liikkeelle, lähtökohtana on lopulta pedagogiikka, johon on kytketty digiopetuksen menetelmiä ja välineitä. Paketit tarjoavat jotakin kaikille, olitpa sitten perehtyjä, syventyjä tai kehittäjä. Laatimisessa on hyödynnetty aiemmin tuotettua pedagogiikkaan ja digiopetukseen liittyvää Itä-Suomen yliopiston aineistoa, konkreettisia esimerkkejä, malleja ja ohjevideoita.
Digiopettajan taitopaketteja voi hyödyntää itseopiskeluaineistona, osana koulutus- ja tukipalvelujen koulutuksia ja osana Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritoimintaa. Me fasilitaattorit tuemme opettajakollegojamme arjen työssä, ja voimme yhteistyössä hakea erilaisiin opetuksen sisältöihin ja tarpeisiin sopivia teknis-pedagogisia ratkaisuja. Taitopaketit toimivat tässä tukena, ja palvelevat nähdäksemme myös pedagogisen osaamisen kehittämisen saavutettavuutta ja inklusiivisuutta.
Digiopettajan taitopaketeista on pyydetty palautetta Itä-Suomen yliopiston opettajilta. Palaute on ollut myönteistä. Palautteen mukaan paketeissa on paketoituna perusasiaa, mutta myös aineksia tarkastella omaa opetusta ja sen menetelmiä kriittisesti. Taitopakettien materiaali on muokkautuvaa ja sitä päivitetään puolivuosittain. Jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä tämä näyttäytyy tärkeänä, kuten myös tutkimusperustaisuuden syventäminen ja osaamisen jakaminen taitopakettien avulla yliopistomme sisällä.
Kati Kasanen
Kirjoittaja työskentelee verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorina Itä-Suomen yliopistossa. Digiopettajan taitopaketit -työryhmään kuuluivat myös Ulla Ritvanen, Helena Kantanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen.
Suomessa käydään maahanmuutosta ja rasismista kiivasta keskustelua, jota valitettavasti leimaa vastakkainasettelu. Se on vaarallista maamme tulevaisuudelle. Rasismia ja ääriajattelua emme saa hyväksyä. Lisääntyvä maahanmuutto on välttämättömyys ja sen hallinta edellyttää koko yhteiskunnan arvojen, asenteiden, rakenteiden ja palveluiden todellista kansainvälistymistä.
Tiede on aina kansainvälistä eikä se menesty eristyksessä. Nykyinen väestökehityksemme on myös johtanut työntekijäpulaan ja tilanne vain pahenee tulevilla vuosikymmenillä. Niinpä työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa on pystyttävä voimakkaasti lisäämään ja yliopistojen odotetaan kolminkertaistavan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän v. 2030 mennessä. Heistä vähintään kolme neljästä pitäisi saada myös työllistymään Suomeen valmistumisen jälkeen.
Näyttää kuitenkin siltä, että edellytykset näiden tavoitteiden saavuttamiselle eivät ainakaan lähiaikoina parane. Nuiva maahanmuuttopolitiikka ja yhteiskuntaamme läpäisevä rasismi eivät paranna maamme vetovoimaa ulkomaalaisten silmissä. Kilpailu osaajista on maailmalla kova ja Suomen tulisi tehdä kaikkensa, jotta se tässä kilpailussa pärjäisi.
Harva ulkomaalainen kokee elämäntehtäväkseen Suomen talouden pelastamista. Suomeen muuttava ei ole vain puuttuvaa työvoimaa paikkaava hyödyke, joka voidaan heittää ulos heti, jos työllistymisessä tulee pienikin katkos. Heidän pitää pystyä elämään yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä.
Näissä haasteissa kyse on laajasti ottaen ihmisten erilaisuudesta etnisen, kulttuurisen, uskonnollisen taustan, mutta myös sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, erilaisten toimintarajoitteiden ja iän suhteen. Meidän tulee tunnistaa tämä monimuotoisuus aiempaa paremmin ja antaa erilaisille ihmisille ”paikan pöydän ääressä”. Tärkein tavoite on osallisuus, jolloin kaikilla siinä pöydässä on ääni ja sitä ääntä myös kuullaan.
Tavoitteena on epätasa-arvoisten rakenteiden purkaminen työyhteisöissä. Onnistuessaan se johtaa työntekijöiden sitoutumiseen työhönsä ja työyhteisöönsä ja sitä kautta tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, kun kaikkien osaaminen saadaan täysimittaiseen käyttöön. Samalla se on keskeinen osa työhyvinvointia, osaamisen uudistamista, kansainvälistymistä ja vastuullisuutta.
Diversiteetin edistämiseksi on tärkeää tunnistaa myös omat tiedostamattomat ennakkoluulot. Meillä on tapana luottaa ja tehdä yhteistyötä samankaltaisten ihmisten kanssa. Monimuotoisuustyön tavoitteena on, että organisaation kulttuuri on avoin kaikenlaisille ihmisille ja antaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä työtään ja edetä urallaan. Johtaminen on tässäkin avainasemassa, mutta myös yksittäisen työntekijän tehtävä on edistää monimuotoisuutta ja osallisuutta omalta osaltaan.
Suomalaisten työyhteisöjen on nyt aika pohtia asenteitaan. Ovatko suomalaisen työelämän pelisäännöt liian ahtaat? Meidän pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, millaisia me olemme työyhteisöinä tai organisaatioina. Miten erilaisilla ihmisillä on tilaa loistaa työssään? Tätä työtä meidän on tehtävä myös omassa yliopistossamme. Vuoden alkupuolella valmistunut UEFin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelma antaa tähän mainioita suuntaviivoja.
MITÄ? Itä-Suomen yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu ovat yhteistyössä valmistelemassa etävalvontaohjelmiston hankintaa.
MIKSI? Ohjelmisto mahdollistaa valvottujen tenttien suorittamisen mistä käsin tahansa, ilman kampukselle matkustamisen vaivaa. Sen avulla halutaan taata reilu ja oikeudenmukainen tenttitilanne kaikille sekä tarjota joustavammat tenttimismahdollisuudet etäopiskelijoille.
MITEN? Tämä on mahdollisuutesi vaikuttaa! Haluamme kuulla sinun kokemuksiasi verkkotenttien tekemisestä. Vastaamalla kyselyyn ja jakamalla kokemuksiasi voit auttaa meitä kehittämään entistä parempia verkkotenttejä ja löytämään parhaat etävalvontaratkaisut sekä opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta.
MILLOIN? Vastaa kyselyyn viimeistään 24.9.2023 ja ole mukana rakentamassa joustavampia ratkaisuja oppimisen tueksi!
Hyvää alkanutta uutta lukuvuotta! Panopto-videopalvelu on yksi UEF:n uusimmista digitaalista oppimisympäristöistä. Löydät palvelun osoitteesta https://uef.cloud.panopto.eu/ tai Apps-valikon (”vohvelivalikko”) kautta.
Panopto tarjoaa erinomaiset välineet videomuotoisen oppimateriaalin nauhoittamiseen kursseillesi joko selaimen tai erillisen työpöytäsovelluksen (Mac / Windows) kautta. Voit tuottaa sillä helposti ”puhuva pää”- tyyppistä videota joko Powerpoint-diojen tai muun oppimateriaalin kanssa tai ilman, tai ruutunauhoitteina (screencasting).
Palvelun etuja ovat muun muassa videoiden automaattinen tekstitys, videoiden helppo jakaminen haluttuihin paikkoihin, hyvät hakutoiminnot sekä videoista saatava analytiikka.
Panopto on integraation ansiosta käytettävissä myös aktiviteettina eLearn Moodlen kursseilla.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan yksilötentit ovat globaalisti vallitsevin arviointitapa yliopistoissa. Me arvioinnin tutkijat kyseenalaistamme ehtimiseen tätä hegemoniaa. Vaikka tenteillä on paikkansa, vähempikin riittäisi, eikä tenttien muuttaminen sähköisiksi (esim. Moodle-, Exam- tai SEB-tentti) paranna niiden lähtökohtaista kyvyttömyyttä e-d-i-s-t-ä-ä oppimista eteenpäin katsomisen merkityksessä. Vaikka hyvä arviointi ei ole arviointimenetelmillä temppuilemista, oppimisen ja osaamisen tunnistamismenetelmiä vaihtelemalla opiskelijoista saadaan ongittua esille erilaisia tietotaitoja. Yksi hyvä vaihtoehtoehdokas on vertaisarviointi tai -palaute.
Vertaisarviointi ja vertaispalaute eivät ole synonyymeja. Vertaisarviointi (peer assessment) perustuu arviointi-sanan kapeimpaan määritelmään, että se on arvosanan antamista. Silloin se on luonteeltaan toteavaa ja summatiivista. Esimerkiksi esseen tai esitelmän arvioinnissa opettajan antama arvosana tai pisteet voivat muodostaa opintojakson kokonaisarvosanasta 75 %, ja loppu neljännes tulee opiskelijakaverin näkemyksestä. Tutkimusten mukaan opiskelijat ovat tyytyväisiä noin 20–30 prosentin osuuteen, mutta vastuunjako on viime kädessä opettajan ja opiskelijoiden välinen sopimus. Vaikka avoin vuorovaikutus on aina tavoiteltavampaa kuin salailu, tutkimuksista tiedetään arviointia vinouttavia persoonallisia riskitekijöitä, joten on hyvä turvata anonyymiin vertaisarviointiin, jos se vaikuttaa lopulliseen arvosanaan. Tätä voi sujuvoittaa digitaalisilla apuvälineillä.
Vertaisarviointi saattaa houkutella ajatukseen, että opettaja voisi kipata koko arviointityönsä opiskelijoille ja toimia vain tuloslistan Peppi-naputtelijana. Näin ei sopisi menetellä siksi, että opintojohtosääntö asemoi opettajan arvioinnista vastaavaksi henkilöksi. Vaikka joskus opintojaksojen tavoitteiden mukaan voi olla mahdollista antaa opiskelijoiden päättää koko arvosanasta, on viisasta yhdistää opettajan ja opiskelijoiden arvioinnit. Perustelu on yksinkertainen: yliopiston opettaja tietää opettamastaan asiasta keskimäärin enemmän kuin opiskelija. Tutkimusten mukaan opiskelijatkin odottavat opettajan kannanottoa ja ovat taipuvaisia epäilemään vertaistensa havaintojen oikeellisuutta.
Oppimisen ja sen taitojen edistämisessä vertaispalaute (peer feedback) on pitkällä aikavälillä vaikuttavampi kuin vertaisarviointi. Vertaispalaute ei tarkoita osallistumista arvosanan antamiseen, vaan opiskelijakaverin tekemän tuotoksen kommentointia laadullisesti ja mieluiten vaiheessa, jolloin tuotosta voi palautteen perusteella vielä kehittää. Silloin opiskelijat saattavat vertaispalautteen antajina olla isojen opiskelijamäärien arviointityösuossa tarpovan opettajan oivia apulaisia ja opiskelukavereidensa ponnistelujen sparraajia.
Apulaiseksi asemoiminen ei ole suinkaan pääasia. Oppimisprosesseja nimensä mukaisesti muotoileva formatiivinen vertaispalaute auttaa opiskelijoita ymmärtämään, mitä palaute yliopisto-opiskelussa tarkoittaa, miten sitä kannattaa antaa, ja millaisia palautteen vastaanottamisen taitoja itse kukin tarvitsee. Vertaisen palautetta saattaa olla psykologisesti helpompi ottaa vastaan opettajan kommentointiin verrattuna. Toisinaan ikätoveri onnistuu pukemaan sanoiksi kehittämiskohteet informaalimmin ja ymmärrettävämmin kuin tieteellisesti meritoitunut opettaja, joka voi olla tahtomattaan erikoissanastonsa sokaisema. Palautteen sulatteleminen voi aiheuttaa voipuneen olon, joten ei ole suotavaa altistaa ketään koko opetusryhmän samanaikaisen palautepommituksen kohteeksi.
Jos opiskelija huomaa, ettei kaveri ottanut hänen huolellisesti miettimäänsä palautetta onkeensa, hän oivaltaa itseään palvelevalla tavalla, että hyödyntämättä jätetty palaute ei auta ketään eikä mitään. Näin tullaan edistäneeksi opiskelijan palauteosaamista (student feedback literacy), joka on kansainvälisesti innokkaasti tutkittu nykyaihe. Hyödyllinen palaute on kahden kauppa, koska hyvät oppimisprosessit ja -tulokset eivät yleensä putoa syliin vain tuurilla. Ajatus palautteesta opettajan lahjana opiskelijalle on arviointitutkimuksen näkökulmasta niin sanotusti ”last season”.
Valittiinpa vertaisarviointi tai vertaispalaute, avain osuvaan ja oppimista edistävään arviointiin on arviointikriteerien käyttö. Jos opettaja ja opiskelijat kommentoivat opiskelun tuotoksia tai niiden väliversioita niin sanotusti omasta päästään, tuloksena on mielipiteiden rytöläjä. Opintojakson tavoitteista johdetut arvioinnin kriteerit tarkoittavat kuvauksia, millainen arvioitavan tuotoksen pitää olla, että ansaitsee esimerkiksi laatusanan ”perusteellinen” eikä ”pintapuolinen” tai numeerisen arvosanan neljä kolmosen sijasta. Kirjalliset arviointikriteerit pitää olla ennakkoon tiedossa, ja niiden käyttöä pitää harjoitella yhdessä. Esimerkkejä käyttäen varmistetaan, että myös opiskelijat osaavat tehdä oikeita ja oikeudenmukaisia päätelmiä, vaikka heiltä puuttuu opettajan yleensä tuntuvasti rikkaampi tietoperusta.
Kansainvälisistä opiskelijatutkimuksista ilmenevä kriittisyys vertaisarviointiin tai -palautteeseen selittyy pitkälti juuri harjoittelun ja tottumuksen puutteella. Sama tulos valottui tuoreesta UEF-opiskelija-aineistostanikin. Jos aikataulu suinkin sallii, vielä merkittävämpiin oppimaan oppimisen taitojen kehitysvoittoihin päästään, jos opiskelijat voivat osallistua arviointikriteerien tekemiseen. Samalla opettaja viisastuisi havaitessaan, millaisina hänelle tutut arvioinnin kohteet ja prosessit näyttäytyvät ne ensi kertaa kohtaaville opiskelijoille. Näin vedettäisiin yksi mystisyyden verho sen edestä, mistä palaute ja arviointi lopulta putkahtavat, ja mitä niistä täytyy asiantuntevasti ja ennakoivasti miettiä.
Hankin huhtikuussa 2023 satunnaisotannalla Itä-Suomen yliopiston kaikki tiedekunnat kattavan opiskelija-aineiston (väh. 100 op suorittaneita vastaajia 772). Kyselyssä tiedustelin eräiden arviointitapojen koettua hyödyllisyyttä oppimisen kannalta. Asteikolla 1–4 (1 = erittäin hyödytön, 4 = erittäin hyödyllinen) vertaisarvioinnin itsearvioidun oppimishyödyn keskiarvo oli 2,4. Kun tämä tieto yhdistetään siihen, että opiskelijat pitivät sanallista palautetta oppimiselleen hyvin hyödyllisenä (ka = 3,2), vertaispalautteen voima on ilmeinen. Opiskelijoiden osallisuudesta pelkkään numeeriseen loppuarviointiin ei ole yhtä isoa iloa kuin laadullisten huomioiden keskinäisestä jakamisesta. Vaikka vertaispalautteeseen harjaannuttamiseen ja toteuttamiseen kuluu aikaa, se palaa yhteiseen aikapankkiimme opiskelijoiden karttuneina geneerisinä taitoina.
Tutkijana lisään vielä hieman kierroksia arviointikoneeseen ja tarjoan palaute-sanan kaveriksi edisteen. Palaute on kirjaimellisesti taaksepäin syöttämistä (feedback), eli käsitellään jo taakse jääneen työskentelyn aikaansaamaa tuotosta. Siitäkin noheva opiskelija osaa päätellä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota opintojen seuraavissa vaiheissa, mutta kaikille opiskelijoille ei käy yhtä onnekkaasti. Oppimisen kannalta tehokkaampaa – joskin sekä opettajan että vertaisen kannalta kiistatta hieman vaativampaa – on tunnistaa eteenpäin suuntaavia edisteitä (feedforward). Miten sanoittaisin arviointikriteerien avulla huomioni niin, että vältän juuttumisen menneiden (virheiden) kaiveluun ja virittelen vaikkapa esseen kirjoittajan ajatuksia kriittisempään, monipuolisempaan tai tieteellisempään suuntaan antamatta valmiita vastauksia? Tässä, jos missä, arvoonsa nousevat opintojakson tavoitteet ja yhdessä harjoitellut arviointikriteerit.
Kirjoittaja Päivi Atjonen on kasvatustieteen professori ja arvioinnin tutkija
Itä-Suomen yliopisto tukee opettajiensa valmiuksia erilaisten tekoälysovellusten käyttöön opetuksessaan
Kevään 2023 aikana järjestettävissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa opettajat jakavat hyviä käytänteitään ja koko yliopistoyhteisö pääsee keskustelemaan aiheesta. Myös opiskelijat pääsevät osallistumaan kehittämistyöhön.
Sisäisestä koulutuksesta ja keskustelutilaisuuksista vastaa yliopiston monitieteinen Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisö.
DIGS-tutkimusyhteisö on yliopistotutkija Henriikka Vartiaisen johdolla tutkinut generatiivisen tekoälyn sovelluksia opetuskäytössä yläkoulussa ja opettajankoulutuksessa. Vuoden 2022 aikana tehtyjen pilottitutkimusten kokemuksia laajennetaan nyt yliopistoyhteisön keskusteltavaksi.
Kevään 2023 aikana yliopistoyhteisö tutustuu esimerkiksi tekstiä, kuvia ja koodia generoivan tekoälyn mahdollisuuksiin ja rajoituksiin sekä keskustelee niiden käyttötarkoituksista ja kokemuksista eri oppiaineissa. Keskusteluissa käsitellään lisäksi generatiivista tekoälyä uudenlaisena luovuuden ja tuottavuuden alustana, ja sitä millaisia uusia työelämätaitoja niiden käyttö vaatii.
Asiaa on valmisteltu Itä-Suomen yliopiston koulutuksesta vastaavien johtajien verkostossa, jossa pidettyyn professori Matti Tedren ja professori Teemu Valtosen alustukseen voit tutustua Teams-tallenteena: https://bit.ly/3jUMhOd.
Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisöön voit tutustua verkossa: uef.fi/digs.
