Viikon vinkki 31/2023

Panopto-videopalvelu: hyötyjä & vinkkejä

Hyvää alkanutta uutta lukuvuotta! Panopto-videopalvelu on yksi UEF:n uusimmista digitaalista oppimisympäristöistä. Löydät palvelun osoitteesta https://uef.cloud.panopto.eu/ tai Apps-valikon (”vohvelivalikko”) kautta.

Panopto tarjoaa erinomaiset välineet videomuotoisen oppimateriaalin nauhoittamiseen kursseillesi joko selaimen tai erillisen työpöytäsovelluksen (Mac / Windows) kautta. Voit tuottaa sillä helposti ”puhuva pää”- tyyppistä videota joko Powerpoint-diojen tai muun oppimateriaalin kanssa tai ilman, tai ruutunauhoitteina (screencasting).

Palvelun etuja ovat muun muassa videoiden automaattinen tekstitys, videoiden helppo jakaminen haluttuihin paikkoihin, hyvät hakutoiminnot sekä videoista saatava analytiikka.

Panopto on integraation ansiosta käytettävissä myös aktiviteettina eLearn Moodlen kursseilla.

Panopton tukisivu Heimossa: https://studentuef.sharepoint.com/sites/heimo_fi/palvelut/eoppimisen_tukipalvelut/Sivut/Panopto.aspx

Panopto tarjoaa erinomaiset dokumentaatio- ja yhteisösivustonsa (englanniksi) https://support.panopto.com/s/, josta löydät mm.

  • Online-dokumentaation
  • Video-ohjeet
  • Käyttäjäfoorumit
  • Webinaarit.

Vinkin tarjoili Jani Lemmetyinen, Kehityspäällikkö, Digitaaliset oppimisympäristöt

Vertaisarviointi vai vertaispalaute – kumpi ompi parempi?

Kansainvälisten tutkimusten mukaan yksilötentit ovat globaalisti vallitsevin arviointitapa yliopistoissa. Me arvioinnin tutkijat kyseenalaistamme ehtimiseen tätä hegemoniaa. Vaikka tenteillä on paikkansa, vähempikin riittäisi, eikä tenttien muuttaminen sähköisiksi (esim. Moodle-, Exam- tai SEB-tentti) paranna niiden lähtökohtaista kyvyttömyyttä  e-d-i-s-t-ä-ä  oppimista eteenpäin katsomisen merkityksessä. Vaikka hyvä arviointi ei ole arviointimenetelmillä temppuilemista, oppimisen ja osaamisen tunnistamismenetelmiä vaihtelemalla opiskelijoista saadaan ongittua esille erilaisia tietotaitoja. Yksi hyvä vaihtoehtoehdokas on vertaisarviointi tai -palaute.

Vertaisarviointi ja vertaispalaute eivät ole synonyymeja. Vertaisarviointi (peer assessment) perustuu arviointi-sanan kapeimpaan määritelmään, että se on arvosanan antamista. Silloin se on luonteeltaan toteavaa ja summatiivista. Esimerkiksi esseen tai esitelmän arvioinnissa opettajan antama arvosana tai pisteet voivat muodostaa opintojakson kokonaisarvosanasta 75 %, ja loppu neljännes tulee opiskelijakaverin näkemyksestä. Tutkimusten mukaan opiskelijat ovat tyytyväisiä noin 20–30 prosentin osuuteen, mutta vastuunjako on viime kädessä opettajan ja opiskelijoiden välinen sopimus. Vaikka avoin vuorovaikutus on aina tavoiteltavampaa kuin salailu, tutkimuksista tiedetään arviointia vinouttavia persoonallisia riskitekijöitä, joten on hyvä turvata anonyymiin vertaisarviointiin, jos se vaikuttaa lopulliseen arvosanaan. Tätä voi sujuvoittaa digitaalisilla apuvälineillä.

Vertaisarviointi saattaa houkutella ajatukseen, että opettaja voisi kipata koko arviointityönsä opiskelijoille ja toimia vain tuloslistan Peppi-naputtelijana. Näin ei sopisi menetellä siksi, että opintojohtosääntö asemoi opettajan arvioinnista vastaavaksi henkilöksi. Vaikka joskus opintojaksojen tavoitteiden mukaan voi olla mahdollista antaa opiskelijoiden päättää koko arvosanasta, on viisasta yhdistää opettajan ja opiskelijoiden arvioinnit. Perustelu on yksinkertainen: yliopiston opettaja tietää opettamastaan asiasta keskimäärin enemmän kuin opiskelija. Tutkimusten mukaan opiskelijatkin odottavat opettajan kannanottoa ja ovat taipuvaisia epäilemään vertaistensa havaintojen oikeellisuutta.

Oppimisen ja sen taitojen edistämisessä vertaispalaute (peer feedback) on pitkällä aikavälillä vaikuttavampi kuin vertaisarviointi. Vertaispalaute ei tarkoita osallistumista arvosanan antamiseen, vaan opiskelijakaverin tekemän tuotoksen kommentointia laadullisesti ja mieluiten vaiheessa, jolloin tuotosta voi palautteen perusteella vielä kehittää. Silloin opiskelijat saattavat vertaispalautteen antajina olla isojen opiskelijamäärien arviointityösuossa tarpovan opettajan oivia apulaisia ja opiskelukavereidensa ponnistelujen sparraajia.

Apulaiseksi asemoiminen ei ole suinkaan pääasia. Oppimisprosesseja nimensä mukaisesti muotoileva formatiivinen vertaispalaute auttaa opiskelijoita ymmärtämään, mitä palaute yliopisto-opiskelussa tarkoittaa, miten sitä kannattaa antaa, ja millaisia palautteen vastaanottamisen taitoja itse kukin tarvitsee. Vertaisen palautetta saattaa olla psykologisesti helpompi ottaa vastaan opettajan kommentointiin verrattuna. Toisinaan ikätoveri onnistuu pukemaan sanoiksi kehittämiskohteet informaalimmin ja ymmärrettävämmin kuin tieteellisesti meritoitunut opettaja, joka voi olla tahtomattaan erikoissanastonsa sokaisema. Palautteen sulatteleminen voi aiheuttaa voipuneen olon, joten ei ole suotavaa altistaa ketään koko opetusryhmän samanaikaisen palautepommituksen kohteeksi.

Jos opiskelija huomaa, ettei kaveri ottanut hänen huolellisesti miettimäänsä palautetta onkeensa, hän oivaltaa itseään palvelevalla tavalla, että hyödyntämättä jätetty palaute ei auta ketään eikä mitään. Näin tullaan edistäneeksi opiskelijan palauteosaamista (student feedback literacy), joka on kansainvälisesti innokkaasti tutkittu nykyaihe. Hyödyllinen palaute on kahden kauppa, koska hyvät oppimisprosessit ja -tulokset eivät yleensä putoa syliin vain tuurilla. Ajatus palautteesta opettajan lahjana opiskelijalle on arviointitutkimuksen näkökulmasta niin sanotusti ”last season”.

Valittiinpa vertaisarviointi tai vertaispalaute, avain osuvaan ja oppimista edistävään arviointiin on arviointikriteerien käyttö. Jos opettaja ja opiskelijat kommentoivat opiskelun tuotoksia tai niiden väliversioita niin sanotusti omasta päästään, tuloksena on mielipiteiden rytöläjä. Opintojakson tavoitteista johdetut arvioinnin kriteerit tarkoittavat kuvauksia, millainen arvioitavan tuotoksen pitää olla, että ansaitsee esimerkiksi laatusanan ”perusteellinen” eikä ”pintapuolinen” tai numeerisen arvosanan neljä kolmosen sijasta. Kirjalliset arviointikriteerit pitää olla ennakkoon tiedossa, ja niiden käyttöä pitää harjoitella yhdessä. Esimerkkejä käyttäen varmistetaan, että myös opiskelijat osaavat tehdä oikeita ja oikeudenmukaisia päätelmiä, vaikka heiltä puuttuu opettajan yleensä tuntuvasti rikkaampi tietoperusta.

Kansainvälisistä opiskelijatutkimuksista ilmenevä kriittisyys vertaisarviointiin tai -palautteeseen selittyy pitkälti juuri harjoittelun ja tottumuksen puutteella. Sama tulos valottui tuoreesta UEF-opiskelija-aineistostanikin. Jos aikataulu suinkin sallii, vielä merkittävämpiin oppimaan oppimisen taitojen kehitysvoittoihin päästään, jos opiskelijat voivat osallistua arviointikriteerien tekemiseen. Samalla opettaja viisastuisi havaitessaan, millaisina hänelle tutut arvioinnin kohteet ja prosessit näyttäytyvät ne ensi kertaa kohtaaville opiskelijoille. Näin vedettäisiin yksi mystisyyden verho sen edestä, mistä palaute ja arviointi lopulta putkahtavat, ja mitä niistä täytyy asiantuntevasti ja ennakoivasti miettiä.

Hankin huhtikuussa 2023 satunnaisotannalla Itä-Suomen yliopiston kaikki tiedekunnat kattavan opiskelija-aineiston (väh. 100 op suorittaneita vastaajia 772). Kyselyssä tiedustelin eräiden arviointitapojen koettua hyödyllisyyttä oppimisen kannalta. Asteikolla 1–4 (1 = erittäin hyödytön, 4 = erittäin hyödyllinen) vertaisarvioinnin itsearvioidun oppimishyödyn keskiarvo oli 2,4. Kun tämä tieto yhdistetään siihen, että opiskelijat pitivät sanallista palautetta oppimiselleen hyvin hyödyllisenä (ka = 3,2), vertaispalautteen voima on ilmeinen. Opiskelijoiden osallisuudesta pelkkään numeeriseen loppuarviointiin ei ole yhtä isoa iloa kuin laadullisten huomioiden keskinäisestä jakamisesta. Vaikka vertaispalautteeseen harjaannuttamiseen ja toteuttamiseen kuluu aikaa, se palaa yhteiseen aikapankkiimme opiskelijoiden karttuneina geneerisinä taitoina.

Tutkijana lisään vielä hieman kierroksia arviointikoneeseen ja tarjoan palaute-sanan kaveriksi edisteen. Palaute on kirjaimellisesti taaksepäin syöttämistä (feedback), eli käsitellään jo taakse jääneen työskentelyn aikaansaamaa tuotosta. Siitäkin noheva opiskelija osaa päätellä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota opintojen seuraavissa vaiheissa, mutta kaikille opiskelijoille ei käy yhtä onnekkaasti. Oppimisen kannalta tehokkaampaa – joskin sekä opettajan että vertaisen kannalta kiistatta hieman vaativampaa – on tunnistaa eteenpäin suuntaavia edisteitä (feedforward). Miten sanoittaisin arviointikriteerien avulla huomioni niin, että vältän juuttumisen menneiden (virheiden) kaiveluun ja virittelen vaikkapa esseen kirjoittajan ajatuksia kriittisempään, monipuolisempaan tai tieteellisempään suuntaan antamatta valmiita vastauksia? Tässä, jos missä, arvoonsa nousevat opintojakson tavoitteet ja yhdessä harjoitellut arviointikriteerit.

Kirjoittaja Päivi Atjonen on kasvatustieteen professori ja arvioinnin tutkija

Viikon vinkki 9/2023

Itä-Suomen yliopisto tukee opettajiensa valmiuksia erilaisten tekoälysovellusten käyttöön opetuksessaan

Kevään 2023 aikana järjestettävissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa opettajat jakavat hyviä käytänteitään ja koko yliopistoyhteisö pääsee keskustelemaan aiheesta. Myös opiskelijat pääsevät osallistumaan kehittämistyöhön.

Sisäisestä koulutuksesta ja keskustelutilaisuuksista vastaa yliopiston monitieteinen Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisö.

DIGS-tutkimusyhteisö on yliopistotutkija Henriikka Vartiaisen johdolla tutkinut generatiivisen tekoälyn sovelluksia opetuskäytössä yläkoulussa ja opettajankoulutuksessa. Vuoden 2022 aikana tehtyjen pilottitutkimusten kokemuksia laajennetaan nyt yliopistoyhteisön keskusteltavaksi.

Kevään 2023 aikana yliopistoyhteisö tutustuu esimerkiksi tekstiä, kuvia ja koodia generoivan tekoälyn mahdollisuuksiin ja rajoituksiin sekä keskustelee niiden käyttötarkoituksista ja kokemuksista eri oppiaineissa. Keskusteluissa käsitellään lisäksi generatiivista tekoälyä uudenlaisena luovuuden ja tuottavuuden alustana, ja sitä millaisia uusia työelämätaitoja niiden käyttö vaatii.

Asiaa on valmisteltu Itä-Suomen yliopiston koulutuksesta vastaavien johtajien verkostossa, jossa pidettyyn professori Matti Tedren ja professori Teemu Valtosen alustukseen voit tutustua Teams-tallenteena: https://bit.ly/3jUMhOd.

Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisöön voit tutustua verkossa: uef.fi/digs.

Viikon vinkin sisällöt on julkaistu UEF:in tiedotteessa osoitteessa https://www.uef.fi/fi/artikkeli/ita-suomen-yliopisto-kannustaa-opettajiaan-tekoalysovellusten-kayttoon

Vaakakupissa psykologiopiskelijoiden asiantuntijuus ja opetusjärjestelyt – Mikä opintojamme ohjaa?

Psykologiopiskelijana seuraan huolestuneena opetuskäytänteiden digitalisoitumista ja lähiopetuksen ajoittaista vähäisyyttä. Parhaimmillaan uudet opetusmuodot laajentavat oppimismahdollisuuksia, mutta ne voivat myös vaarantaa ammattitaidon.

Opetuskäytänteistä päätettäessä täytyy kiinnittää erityishuomiota psykologin tutkinnon oppimistavoitteiden ensisijaisuuteen. 

Psykologiasiantuntijuuden ytimessä ovat ihmisyyden psyko-fyysis-sosiaalinen ymmärtäminen sekä kehittyneet ammatilliset vuorovaikutustaidot. Näiden saavuttaminen vaatii opinnoissa aktiivista yhteyttä tiedeyhteisöön sekä riittävää käytännön harjoittelua. Tämän tulisi näkyä läpi tutkinnon säännöllisenä vuorovaikutteisena luento-opetuksena, ammatillisen vuorovaikutuksen opintojaksoina sekä runsaana vertaistyöskentelynä. Kokemukseni ja myös ainejärjestössämme toteuttamamme opintokyselyn mukaan opiskeluarki painottuu kuitenkin liian usein itsenäiseen työskentelyyn. 

Yksin opiskellessamme elämänkokemuksemme värittää ja kaventaa näkökulmaamme psykologiseen teoriatietoon. Sen sijaan vuorovaikutteisessa opetuksessa vertaiskeskustelut avaavat uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen ja opettajat auttavat suuntaamaan huomion kurssimateriaalin keskeiseen sisältöön. Lähiopetus kytkee teorian käytäntöön ja antaa parhaan mahdollisuuden kysyä ja keskustella, mikä edistää aiheen syvällistä ymmärrystä. Samat periaatteet pätevät vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Kasvaaksemme päteviksi ihmistyön ammattilaisiksi tarvitsemme meitä kokeneempien asiantuntijoiden aktiivista ohjausta sekä sen rinnalla runsasta käytännön harjoittelua vertaistemme kanssa. 

Opetusteknologian kehittyminen sekä opetusjärjestelyiden monimuotoisuus ovat aikamme keskeisiä koulutuksen edistysaskelia. On kuitenkin huolehdittava, etteivät ne asetu psykologiopiskelijoiden oppimisen tielle. Opetuskäytänteitä päätettäessä ensimmäisenä kriteerinä tulee olla ammattitaidon ja asiantuntijuuden mahdollisimman korkeatasoinen kehittyminen. Opiskelijalle kurssien suoritusvaihtoehdot voivat siksi toisinaan kaventua, mikä on kuitenkin halpa hinta maksettavaksi osaamisestamme. Psykologeina olemme yksi tulevaisuuden yhteiskunnan avainammattiryhmistä. Pidetään siis huoli, että konkreettinen yhteys alamme ytimeen, ihmisyyteen, säilyy opintojemme ehdottomassa keskiössä. 

Kirjoittaja Alisa Tallgren on Itä-Suomen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Oidipus ry:n edunvalvontatiimin opintovastaava.

Teksti on julkaistu aiemmin Psykologi-lehden verkkoversiossa 15.2.2023 osoitteessa https://psykologilehti.fi/vaakakupissa-psykologiopiskelijoiden-asiantuntijuus-ja-opetusjarjestelyt/

Viikon vinkki 3/2023

Kurssin kopiointi eLearnissa

Viime vuonna käyttöönotettu eLearn-Moodle toi mukanaan uudistuksen, jossa opettajan ei tarvitse pyytää kurssin kopiointia uudeksi kurssiksi tukipalveluista, vaan nyt voit tilata uuden tyhjän kurssipohjan eLearn-Moodlen etusivulta tai Pepistä ja lisätä sisällöt suoraan entiseltä kurssiltasi itse.

Uuden tyhjän kurssipohjan valmistumisesta saat myös jatkossa sähköpostiviestin. Kun menet ensimmäistä kertaa tilaamallesi kurssipohjalle, se avautuu ns. Kickstart-formaatissa, josta pääset ottamaan valmiin mallipohjan käyttöön kurssillesi tai hakea sisältöjä aikaisemmilta kursseiltasi. Sisällön hakeminen tapahtuu ”Siirrä sisältöä muilta kursseilta” -kohdasta (kurssisi voi näkyä joko suoraan listauksessa tai voit käyttää Haku-toimintoa).

· Valitse haluttu kurssi ja paina ”Tuo kurssi”.

· Jätä palautuksen oletusasetukset ja paina ”Hyppää suoraan viimeiseen vaiheeseen”

· Kun sisällön palautus on tehty, näytöllä lukee ” Tuonti suoritettu. Klikkaa jatka palataksesi kurssille”.

· Paina lopuksi ”Jatka”.

Huomaathan, että mikäli kurssillasi on käytössä esimerkiksi H5P-työkaluja, sisällön siirrossa voi mennä vähän pidempään.

Ongelmatilanteissa apua saat asiointi.uef.fi -palvelusta.

Vinkin tarjoili Satu Turkka/Oppitupa

Viikon vinkki 2/23

UEFlainen, tökkiikö jokin tietotekninen sovellus, laite tai opetusmenetelmä?

Kirjaa tarkoin ylös, mikä ei toimi ja missä ongelma ilmenee (esim. eLearn-ongelmissa millä kurssillasi haaste esiintyy ja millaisesta haasteesta tarkalleen ottaen on kysymys). Voit ottaa myös ruudunkaappauksen (esim. näppäinyhdistelmällä shift + windows + s) virheilmoituksesta tai tarkoittamastasi haasteesta.

Asiointipalvelu – asiointi.uef.fi – on ratkaisu, jonka avulla useat asiakaspalvelun kanavat yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Asiointipalvelussa voit

  • nähdä akuutit ja ajankohtaiset tiedotteet ja ilmoitukset UEFin digipalveluista.
  • käyttää itsepalvelua ja etsiä vastauksia ongelmiisi vinkeistä ja ohjeista –muistathan, että monia ohjeita löytyy myös Heimosta ja Kamusta.
  • tehdä tilauksia, palvelupyyntöjä ja hakemuksia lomakkeiden avulla.
  • nopeuttaa asiasi käsittelyä valitsemalla sitä vastaavan palvelun.
  • ilmoittaa IT-häiriöstä (esim. yhteysongelma, käyttöoikeudet, …).
  • lähettää kysymyksen tai palvelupyynnön myös muista UEFin palveluista, mikäli Heimon tai Kamun ohjeista et löydä vastausta.
  • tarkastella asiasi etenemistä, keskustelua, lisätietoja ja/tai asiantuntijan näkökulmaa.

Jos esität pulmastasi ruudunkaappauksen, voit pyytää tukea sähköpostilla osoitteesta  servicedesk@uef.fi.

Askarrutuksia ja ratkaisuja niihin käsitellään myös monilla Yammer-kanavilla, esim.

  • Oppitupa
  • TVT-opetuksessa
  • Tietotekniikkapalvelut
  • UEF Fasilitaattorit.

Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit ovat käytettävissäsi, ja heidät tavoitat esim. sähköpostilla, Teamsilla tai hihasta nykäisemällä! Et ole yksin asiasi kanssa!

Viikon vinkki 1/23

Hyvää alkanutta vuotta ja uutta lukukautta!

Kevätkauden kalenterointia tarkistellessasi, Sinut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi UEF:n sisäisiin koulutuksiin ja Digivision tilaisuuksiin! 

  • Tervetuloa UEF:n ”Kurssiformaatit Moodlessa” -työpajaan ma 16.1. klo 13-14. Ilmoittaudu mukaan koulutuskalenterissa. Etukäteen voit tutustua kurssiformaatteihin Mediamaisterin ohjeiden avulla. 
  • Tulossa UEFPeda-webinaari ”Ajankohtaista kevään verkko- ja monimuoto-opetuksen tueksi” to 26.1. klo 12.00-14.00. Kalenterikutsu ja linkki Yammerissa. Aiheina mm.
    • Panopto-videopalvelun esittely (Andrei Kolmakow, Ilona IT Oy) 
    • Digiopettajan taitopaketit (Ulla Ritvanen & fasilitaattorit) 
    • Uudistuneet hybridi- ja erikoisopetustilat (Matias Pitkänen) 
    • Oppituvan kevään kootut
      • tulevia koulutuksia 
      • Verkkopalveluiden saavutettavuus -verkkokurssi 
      • ohjelma täydentyy!
  • Digivisio 2030 webinaarit jatkuvat! Seuraava webinaari 24.1. klo 14-15. Webinaari järjestetään etäyhteydellä Zoomissa (linkki Digivision verkkosivulla) eikä osallistuminen vaadi ennakkoon ilmoittautumista. Digivisio-webinaareja järjestetään noin kerran kuussa. Kevään webinaarien aikataulut löydät alta:
    • ti 28.2. klo 14.00-15.00 
    • ti 14.3. klo 14.00-15.00 (in English) 
    • to 30.3. klo 14.00-15.00  
    • ti 18.4. klo 14.00-15.00 
    • ti 23.5. klo 14.00-15.00 
    • ma 19.6. klo 14.00-15.00.
  • Lisätietoja webinaarien järjestelyistä antaa Digivision hanketoimisto (digivisio@csc.fi). 

Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit jatkavat toimintaansa uudella kaudella 2023-2024 pienellä kokoonpanomuutoksella. Palataan tähän ja myös edellisen toimikauden tarkasteluun tammikuun aikana – yhteistyömme jatkuu!

Viikon vinkki 5/2021

Opiskelijoiden etäopiskelukokemuksen kohentaminen

Nyyti ry:n ja ”Myötätuntoa korkeakouluihin” -hankkeen virittämänä olen miettinyt, millaisin keinoin voisin opiskelijoiden opiskelukokemusta etänä kohentaa, yhteisöllisyyttä tai ”yhdessä tämän asian äärellä” -olemisen kokemusta lisätä. Etäopiskelukokemuksia ja -kuormitustekijöitä kannattaa jakaa ja niistä keskustella yhdessä tai pienryhmissä opiskelijoiden kanssa, tilannekohtaisesti tietysti sopivaa ajankohtaa opettajana arvioiden. Vinkkinä esitän, että opettaja olisi ”etäyhteyslinjoilla” vaikkapa varttia ennen opetuksen virallista alkua, ja myös opiskelijoille voisi tiedottaa, että paikalle saa tulla ”hengailemaan” ennen virallista aloitusta, esim. testaamaan laitteiden toimivuutta ja myös epävirallisesti keskustelemaan, jos niin haluaa. Epävirallista keskustelua voi tukea vaikkapa oheisen virikkeen avulla:

  • Kuvittele, että olet yliopistolla luentosalin ulkopuolella odottelemassa opetuksen alkua.
  • Voit avata mikrofonin ja laittaa livekuvasi näkyville, tai käyttää chättiä
  • …Nyt olisi tilaa ”vapaalle hengailulle” ja kuulumisten vaihdolle virtuaalisella yliopiston käytävällä – mitä sanoisit kohtaamillesi kavereille, millaista ajatustenvaihtoa käytäisiin…

Jos keskusteluttaminen ei ”nappaa”, voi opiskelijoita viihdyttää ennen virallista aloitusta aiheeseen (tai itselle/ryhmälle) sopivalla musiikilla tai muilla aineistoilla. YouTube ei ole suoraan hyvä lähde ”tekijänoikeusvapaan” materiaalin etsimiseen, mutta siellä voi haun jälkeen valita suodattimeksi ’Creative Commons’. Parempi reitti etsiä audiota on esimerkiksi Creative Commons -sivuston haun kautta.

Tässä listaa hyvistä ääni ja musiikki – sivustoista:

Sopivien äänilähteiden vinkkaajana toimi Taina Rytkönen-Suontausta Oppituvasta.

Huom! Ääntä jaettaessa esim. Zoomissa on oman näytön jakamisen yhteydessä valittava erikseen äänen jakaminen.

Mukavaa viikkoa, terveisin fasilitaattori Kati

Viikon vinkki 3/2021

Oikeuspsykologian monimuotoisuuden kehittäminen – podcasteja yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän toimijoiden kanssa

Millaisia monimuoto- ja verkkopedagogisia ratkaisuja on tehty monitieteisissä oikeuspsykologian perus- ja aineopinnoissa? Miksi työelämälähtöisyys on tärkeää ja kiinnostavaa? Miten opiskelijat voivat olla mukana opetuksen kehittämisessä? Näistä teemoista keskustelemme oheisella äänitallenteella yliopisto-opettaja Hanna Lahtisen ja opiskelija, PsK Rosa Nissisen kanssa.

Äänitiedoston kesto 13.41

Oikeuspsykologia pähkinänkuoressa

Perusopintokokonaisuus

Opintokokonaisuuden tavoitteena on perehdyttää opiskelijat oikeuspsykologian keskeisimpiin kysymyksiin ja menetelmiin, sekä teoriaan että käytäntöön soveltamiseen. Jokaiseen opintojaksoon liittyy aiheen tarkastelu sekä oikeustieteen että psykologian viitekehyksestä. Tavoitteena on lisätä näiden kahden tieteenalan opiskelijoiden ymmärrystä toistensa näkökulmista ja helpottaa yhteistyötä. Oikeuspsykologian perusopintokokonaisuudesta vastaa psykologian oppiaine. Kokonaisuus on tarjolla tutkinto-opiskelijoille ja avoimen yliopiston opiskelijoille ja tällä hetkellä kokonaisuutta suorittaa 140 opiskelijaa ympäri Suomea.

Aineopintokokonaisuus

Opintokokonaisuuden tavoitteena on syventää opiskelijoiden tietämystä perusopintokokonaisuudessa käsitellyistä teemoista ja tutkimuksesta. Opintokokonaisuudessa käsitellään tarkemmin myös erityiskysymyksiä, joita opiskelijat todennäköisesti kohtaavat työelämässä. Opintokokonaisuudessa syvennytään oikeuspsykologian historiaan ja sen merkitykseen oikeuspsykologisen tiedon soveltamisessa nykypäivänä, oikeuspsykologisen tutkimustiedon soveltamiseen niin riita- kuin rikosasioissakin, psyykkisen haitan arviointiin ja siihen liittyvään lainsäädäntöön, kliiniseen ja oikeuspsykologiseen arviointiin ennalta estävässä toiminnassa sekä oikeuspsykiatrian kontekstissa. Lisäksi seminaaritöiden avulla tavoitteena on syvällinen paneutuminen näytön arviointiin aidoissa oikeustapauksissa sekä oikeuspsykologian että oikeustieteen näkökulmista. Seminaareissa ja muussa opetuksessa pyritään lisäämään sekä edistämään näiden kahden tieteenalan välistä vuoropuhelua myös opettajaresursseja yhdistämällä. Oikeuspsykologian aineopintokokonaisuudesta vastaa psykologian oppiaine. Kokonaisuus on ollut tarjolla tutkinto-opiskelijoille ja avoimen yliopiston opiskelijoille vuodesta 2019. Tällä hetkellä kokonaisuutta suorittaa 40 opiskelijaa ympäri Suomea.

Aineopintoihin sisältyy opintojakso, jonka opiskelijoille ja kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle on tarjolla työelämää ja oikeuspsykologian soveltamista esittelevä podcast-sarja.

Mikäli innostut äänitallenteiden tekemisestä, ohessa Kimmo Salvénin materiaalit UEF:n podcast-koulutuksesta – hyviä vinkkejä pähkinänkuoressa aloittelevalle äänitallenteen tekijälle.

Hanna Lahtinen on yliopisto-opettaja, erityisalueenaan oikeuspsykologia. Hanna opettaa oikeuspsykologian kokonaisuudessa opintojaksoja Lapset ja perheet oikeusprosesseissa, Oikeuspsykologian historia ja ammattikäytännöt, Oikeuspsykologisen tiedon soveltaminen rikos- ja riita-asioissa, Psyykkisen haitan arviointi ja vahingonkorvaukset sekä Näytön arviointi rikos- ja riita-asioissa. Hanna myös koordinoi kokonaisuuden opetuksen järjestämistä sekä kehittämistä.

Hanna Lahtisen kuva

Rosa Nissinen on psykologian pääaineopinnoissaan loppusuoralla ja suorittanut oikeuspsykologiaa sivuaineopintoinaan. Rosa on suunnitellut ja toteuttanut Oikeuspsykologiaa-podcastin haastattelut.

Rosa Nissinen

Jesse Jäppinen suorittaa myös viimeistä vuotta psykologian pääaineopinnoistaan. Hän on editoinut Oikeuspsykologiaa-podcastin jaksot sekä säveltänyt podcastin musiikit.

Jesse Jäppinen