Etäopettajuus, eli kuinka vaihdoimme ammattia vaihtamatta ammattia

Koronapandemian vuoksi etäopetukseen loikkaaminen on varmasti opettanut meille paljon.

Tärkeintä juuri nyt on kuitenkin keskittyä muuhun kuin ohjelmistojen, äppien, oppimisalustojen ja nettisivujen käyttötaitoihin tai papukaijamerkkeihin. Juuri nyt tärkeintä on kysyä: Opettaja, kuinka jaksat, ja mitä ajattelet ammatistasi.

Monet opettajat ovat nimittäin alkaneet pohtia sitä, haluavatko he enää jatkaa opetusalalla ollenkaan, mikäli verkkovälitteisyydestä tulee pysyvämpi tai strategioiden suosima malli. Eikä ihme.

Meille opettajille on jo vuosia painotettu, että opetus on siirrettävä nettiin. Ikään kuin kyseessä olisi vain yhdestä paikasta toiseen siirtyminen, kuten luokkahuoneesta toiseen vaihtaminen. Suurin väärinkäsitys lähiopetuksen ja etäopetuksen suhteen lienee juuri tämä: Että lähiopetustyötä tehneen opettajan ammatti ei etäopetuksessa muutu mitenkään – opetus vain ”siirretään” nettiin.

Oma opetustyöni alkoi muuntua etä- ja monimuoto-opetukseksi jo kauan ennen koronaa. Työni muuttui yksinään tietokoneen ruudun ääressä puurtamiseksi. Niska ja hartiat jumittivat, rannekanavat eivät tykänneet, iskiaskin iski. Ennen kaikkea mielenmaisemani saivat synkkiä sävyjä.

Tämmöistäkö vuorovaikutteisuus olisi opetustehtävissäni ja työpaikallani tästä lähtien, mietin.

Minun piti työstää uusiksi koko opettajan identiteettini, että aloin päästä johonkin selvyyteen uudesta ammatistani.

Kursseja ja opetusta ei voi niin vaan siirtää nettiin, naps. Esimerkiksi Tim Fawns Twitterissä kuvaa mainiosti jäävuoridiagrammilla opetukseen kuuluvaa ”muuta tekemistä”.

Kun opetus ”siirretään” nettiin, kyse on alusta asti uudelleen suunniteltavista ja uudeksi muotoiltavista kokonaisuuksista. Kyse on digitaalisuuden, osallistavuuden ja kokemuksellisuuden yhdistämisestä siten, että luodaan mahdollisuuksia merkityksellisille oppimiselle ja kohtaamisille. Siten verkkokurssi ei olisi pelkkä kirjekurssi, eikä myöskään viikosta toiseen pelkkää livestriimattua tai tallennettua yksinpuhelua.

Ilman merkityksellisiä kohtaamisia sekä välittämisen ja empatian ilmapiiriä en jaksaisi itsekään jatkaa verkkoympäristöissä – miten voisin siis edellyttää muuta opiskelijoilta ja työkavereiltanikaan.

Susanna Kohonen

Viikon vinkki 6/2021

A Refreshing Podcast by Columbia University TLC

Time to reflect and challenge what you believe about teaching and learning!

A refreshing podcast by the Teaching and Learning Center of Columbia University in the City of New York.

”Welcome to Dead Ideas in Teaching and Learning, a new podcast hosted by CTL Executive Director, Catherine Ross. Our mission is to encourage instructors, students, and leaders in higher education to reflect on what they believe about teaching and learning. In each episode, guests are invited to share their discoveries of “dead ideas”—ideas that are not true but that are often widely believed and embedded in the pedagogical choices we make.

Conversations focus on dead ideas in topics such as grading, teaching with technology, student motivation, assessment, and neuromyths about learning, to name a few.”

Viikon vinkki 4/2021

Radikaalia toivoa!

Susannan ”Viikon kirjavinkit”

Blum, Susan D. (toim.). (2020). Ungrading. Why Rating Students Undermines Learning (and What to Do Instead). Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)

Gannon, Kevin M. (2020). Radical Hope. A Teaching Manifesto. Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)

O’Connor, Peter (toim.). (2010). Creating Democratic Citizenship through Drama Education. The Writings of Jonothan Neelands. London: Institute of Education.

Että mitä tekemistä draamakasvatuksella, demokratiakasvatuksen vahvistamisella ja fasilitaattorin etäopetusvinkeillä? Miten radikaali toivo tai opetuksen manifesti voivat tarjota meille verkko-opetuksen järjestämiseen?

Creating Democratic Citizenship -kirjassa käsitellään Jonothan Neelandsin, draamakasvatuksen ja soveltavan draaman brittiläisen avaintekijän, kirjoituksia ja ajatuksia.

Radical Hope –kirja puolestaa alkaa virkkeellä “Opettaminen korkeakouluissa ei ole koskaan ollut vaikeampaa kuin juuri nyt.” Vaikka Kevin Gannon ei suoraan viittaakaan etäopetukseen, ahaa-elämyksiä ja yhtymäkohtia löytyy helposti.

Ungrading pureutuu tarkemmin arvosteluun ja arviointiin, niiden vaikutukseen ja tarpeellisuuteen, esittelee useita näkökulmia arviointiin ja sen tarpeellisuuteen sekä kuvailee vaihtoehtoisia arviointimenetelmiä (lisää mm. Columbia University TLC:n podcastissa).

Draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan viitekehys on laajempi kuin usein erheellisesti luullaan – ehkä sana “draama” tuo ensimmäisenä mieleen dramatiikan, näyttelemisen tai television draamasarjat. Draama laajemmassa merkityksessään on kuitenkin kokonainen holistinen paradigma, maailmankuva, ihmiskuva ja niistä pedagogiikkaan ammentava monipuolinen ja kokonaisvaltainen katsantokulma.

Radical Hope -kirjan viitekehys puolestaan on kriittisessä pedagogiikassa Henry Giroux’n, Paulo Freiren ja bell hooksin mukaisesti.

Näistä viitekehyksistä halusin poimia seuraavat vinkit tälle viikolle, ponnisteluihimme digitaalisissa ympäristöissä.

Opetuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheeseen ja opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:

Kurssi, varsinkin verkkokurssi, on kuin montaasi, merkitysten verkosto, muotojen ja sisältöjen vuorovaikutus, jota muokataan osallistujien kanssa. Montaasi yleensäkin sisältää erilaisia näkökulmia käsiteltäviin teemoihin. Käsittele muotoja ja sisältöjä, ei pelkästään aiheina olevia teemoja, osallistujien kanssa: Tee muodoista ja sisällöistä näkyviä keskustelujen kautta. Anna osallistujille mahdollisuuksia vaikuttaa muotoihin ja sisältöihin; edistä jaetun omistajuuden tunnetta. (Creating Democratic Citizenship through Drama Education, s. 49-51.)

Opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:

Aseta oppimistavoitteet ja oppimisodotukset yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen. Käytä avainkysymyksiä, esimerkiksi: Mikä auttaa sinua oppimaan? Mikä vaikeuttaa oppimistasi? Mitä haluaisit täällä oppia ja miten? Jos kurssilla on lopputentti, voisiko olla muunkinlaisia, vaihtoehtoisia suoritusmuotoja tentin ohella? Voisiko tentin sijasta olla ”epätentti”, tai esseen sijasta ”epäessee” (unessay, s. 92-95, Radical Hope, tai ks. Catherine Denialin blogi)?

Voisiko numeerisen arvostelun sijasta tai sen rinnalla olla vaihtoehtoisia arviointi- ja arvostelukäytänteitä, kuten arvosteluvapaat alueet ja tehtävät, prosessikirjeet, autenttiset arviointikontekstit, itsearviointi, vertaisarviointi? (Ungrading, s. 36-40, tai Jesse Stommelin blogi.)

Oman toiminnan reflektointiin ja kehittämiseen:

Mieti ja kirjoita muistiin tapahtuma oman akateemisen matkasi varrelta, opiskeluaika mukaan lukien, jolloin vahvimmin tunsit epäonnistuneesi. Oliko tarinassa mukana muita (esimerkiksi opettajia, opiskelijoita, kollegoita)? Miten he vaikuttivat siihen, mitä tapahtui seuraavaksi tai miten päätit seuraavaksi toimia? Mitä tämä kokemus voisi antaa sinulle omaan vuorovaikutukseesi työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa? (Radical Hope, s. 147.)

Viikon vinkki 1/2021

Etäopiskelun pelisäännöt

Humanistisen osaston amanuenssi, Tellervo Hirvonen, on valmistellut oheiset etäopiskelun ”pelisäännöt” tai vinkit sujuvaan yhteistoimintaan verkossa. Tellervon mukaan innostus ohjeiden laatimiseen lähti siitä, että opiskelijoiden kanssa ei välttämättä ehditty käydä läpi etäopiskelun pelisääntöjä, kun kaikki tapahtui niin kertarysäyksellä, ja havaittiin, että yhteisiä ohjeistuksia saatetaan kaivata. Yksi malli ei sovi kaikkeen, joten oheista liitetiedostoa (suomeksi ja englanniksi) saa aivan vapaasti kopioida ja muokata omiin tarpeisiinsa! Mitä sinä lisäisit oheisiin ohjeisiin? Olisivatko ohjeet mielestäsi sopivia opetuksen lisäksi myös etäkokouksiin?