Viime vuonna käyttöönotettu eLearn-Moodle toi mukanaan uudistuksen, jossa opettajan ei tarvitse pyytää kurssin kopiointia uudeksi kurssiksi tukipalveluista, vaan nyt voit tilata uuden tyhjän kurssipohjan eLearn-Moodlen etusivulta tai Pepistä ja lisätä sisällöt suoraan entiseltä kurssiltasi itse.
Uuden tyhjän kurssipohjan valmistumisesta saat myös jatkossa sähköpostiviestin. Kun menet ensimmäistä kertaa tilaamallesi kurssipohjalle, se avautuu ns. Kickstart-formaatissa, josta pääset ottamaan valmiin mallipohjan käyttöön kurssillesi tai hakea sisältöjä aikaisemmilta kursseiltasi. Sisällön hakeminen tapahtuu ”Siirrä sisältöä muilta kursseilta” -kohdasta (kurssisi voi näkyä joko suoraan listauksessa tai voit käyttää Haku-toimintoa).
· Valitse haluttu kurssi ja paina ”Tuo kurssi”.
· Jätä palautuksen oletusasetukset ja paina ”Hyppää suoraan viimeiseen vaiheeseen”
· Kun sisällön palautus on tehty, näytöllä lukee ” Tuonti suoritettu. Klikkaa jatka palataksesi kurssille”.
· Paina lopuksi ”Jatka”.
Huomaathan, että mikäli kurssillasi on käytössä esimerkiksi H5P-työkaluja, sisällön siirrossa voi mennä vähän pidempään.
Ongelmatilanteissa apua saat asiointi.uef.fi -palvelusta.
UEFlainen, tökkiikö jokin tietotekninen sovellus, laite tai opetusmenetelmä?
Kirjaa tarkoin ylös, mikä ei toimi ja missä ongelma ilmenee (esim. eLearn-ongelmissa millä kurssillasi haaste esiintyy ja millaisesta haasteesta tarkalleen ottaen on kysymys). Voit ottaa myös ruudunkaappauksen (esim. näppäinyhdistelmällä shift + windows + s) virheilmoituksesta tai tarkoittamastasi haasteesta.
Asiointipalvelu – asiointi.uef.fi – on ratkaisu, jonka avulla useat asiakaspalvelun kanavat yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Asiointipalvelussa voit
nähdä akuutit ja ajankohtaiset tiedotteet ja ilmoitukset UEFin digipalveluista.
käyttää itsepalvelua ja etsiä vastauksia ongelmiisi vinkeistä ja ohjeista –muistathan, että monia ohjeita löytyy myös Heimosta ja Kamusta.
tehdä tilauksia, palvelupyyntöjä ja hakemuksia lomakkeiden avulla.
nopeuttaa asiasi käsittelyä valitsemalla sitä vastaavan palvelun.
ilmoittaa IT-häiriöstä (esim. yhteysongelma, käyttöoikeudet, …).
lähettää kysymyksen tai palvelupyynnön myös muista UEFin palveluista, mikäli Heimon tai Kamun ohjeista et löydä vastausta.
tarkastella asiasi etenemistä, keskustelua, lisätietoja ja/tai asiantuntijan näkökulmaa.
Jos esität pulmastasi ruudunkaappauksen, voit pyytää tukea sähköpostilla osoitteesta servicedesk@uef.fi.
Askarrutuksia ja ratkaisuja niihin käsitellään myös monilla Yammer-kanavilla, esim.
Oppitupa
TVT-opetuksessa
Tietotekniikkapalvelut
UEF Fasilitaattorit.
Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit ovat käytettävissäsi, ja heidät tavoitat esim. sähköpostilla, Teamsilla tai hihasta nykäisemällä! Et ole yksin asiasi kanssa!
Tulossa UEFPeda-webinaari ”Ajankohtaista kevään verkko- ja monimuoto-opetuksen tueksi” to 26.1. klo 12.00-14.00. Kalenterikutsu ja linkki Yammerissa. Aiheina mm.
Panopto-videopalvelun esittely (Andrei Kolmakow, Ilona IT Oy)
Uudistuneet hybridi- ja erikoisopetustilat (Matias Pitkänen)
Oppituvan kevään kootut
tulevia koulutuksia
Verkkopalveluiden saavutettavuus -verkkokurssi
ohjelma täydentyy!
Digivisio 2030 webinaarit jatkuvat! Seuraava webinaari 24.1. klo 14-15. Webinaari järjestetään etäyhteydellä Zoomissa (linkki Digivision verkkosivulla) eikä osallistuminen vaadi ennakkoon ilmoittautumista. Digivisio-webinaareja järjestetään noin kerran kuussa. Kevään webinaarien aikataulut löydät alta:
ti 28.2. klo 14.00-15.00
ti 14.3. klo 14.00-15.00 (in English)
to 30.3. klo 14.00-15.00
ti 18.4. klo 14.00-15.00
ti 23.5. klo 14.00-15.00
ma 19.6. klo 14.00-15.00.
Lisätietoja webinaarien järjestelyistä antaa Digivision hanketoimisto (digivisio@csc.fi).
Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit jatkavat toimintaansa uudella kaudella 2023-2024 pienellä kokoonpanomuutoksella. Palataan tähän ja myös edellisen toimikauden tarkasteluun tammikuun aikana – yhteistyömme jatkuu!
Berliinissä järjestettävän OEB2022-tapahtuman: OEB Global 2022: A Wrap-Up – OEB Insights ensimmäinen esitys kiteytti koulutuksen suunnan Pär Lager (Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulu) esitettyä kolme korkeakoulusektorin trendiä: virtuaalisuus, vuorovaikutus ja analytiikka. Berliiniin oli kokoontunut yli 2000 korkeakoulusektorin toimijaa 23.-25.11.2022 jakaakseen kokemuksia ja keskustellakseen mahdollisista uusista opetuksen ja siihen liittyvän teknologian mahdollisuuksista. Edelliseen vuoteen verrattuna poissa olivat maskien lisäksi myös korona-ajan hätäetäopetuksen kokemukset ja tilalla selkeästi halu keskustella ja löytää parhaita tämän päivän käytänteitä ja visioita korkeakouluopetuksen tulevaisuudesta
Ensimmäisen esityksen yhteydessä läsnäolijat saivat äänestää illan väittelyaiheesta: ”Tulisiko kaiken opetuksen mennä Metaverseen 2023?”. Vaikka arviolta vain puoli prosenttia kannatti ehdotusta, on jo pelkästään Metaversen pohtiminen tuhansien paikallaolijoiden kesken hyvä osoitus virtuaaliopetuksen merkityksestä. Virtuaaliympäristöjä esiteltiin tapahtumassa sekä useissa esityksissä että niiden väliajoilla tutustuttavissa olevilla kaupallisilla toimijoilla. Oppimista on siis tapahtumassa kaikkialla myös kampusten ja niissä olevien ympäristöjen ulkopuolella. Erilaisten 360-ympäristöjen ja kaupallisten simulaatioiden lisäksi keskustelun aiheena on entistä enemmän yhteisöllinen virtuaalityöskentely, mistä hypetettynä esimerkkinä Metaverse mainittiin tapahtumassa vähintään tunnin välein. Kiinnostavana katsauksena virtuaalioppimisen mahdollisuuksista mainittakoon Sara de Freitasin (Wey Education PLC) esitys, jossa hän vertaili virtuaaliopetuksen tapoja mm. tutkimuksella, jossa virtuaalisella ja reaalisella osallistumisella ei havaittu lainkaan eroja aivokuvantamisen menetelmin. Jos aivomme eivät erota virtuaaliympäristöissä työskentelyä liveosallistumisesta, voimmeko vielä jollain argumentilla sitä vastustaa?
Jo edellisen vuoden puheenvuoroissa oli noussut vuorovaikutuksen merkitys korona-ajan opetukselle ja sama tarina jatkui myös koronan jälkeen. Työpaikat ja yliopistot ovat havahtuneet siihen, etteivät yksin suoritettavat etäkurssit motivoi eikä opiskelijoita saada myöskään takaisin nuokkumaan luentosaleihin, mikäli tallennusvaihtoehto on olemassa. Erilaisista monimuoto-opetusmenetelmistä ja vuorovaikutteisesta verkko-opetuksesta nähtiin tapahtumassa monia esimerkkejä. Vuorovaikutuksen korostaminen on tietenkin luontevaa tapahtumassa, jonka 145 tapahtumassa esityksille oli varattu aikaa vain reilut puolet käytettävissä olevasta ajasta, jotta aikaa jaa riittävästi keskustelulle, ja joka on 28 vuoden ajan sinnitellyt menestyksekkäästi ilman etäosallistumismahdollisuutta. Eräs kiinnostava esimerkki uuden ajan vuorovaikutuksesta nähtiin, kun Ilona Bucheim (Berlin university of Applied Sciences) esitteli, miten humanoidirobotit voivat auttaa opettajaa oppimiskokemuksen rakentamisessa. Oikea-aikainen vuorovaikutus voi siis auttaa oppimisessa, oli sen antanut oikea opettaja, botti tai vaikkapa verkkoalustan automaatti. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin erilaisia opettajan tuen muotoja – esimerkiksi UEF:n fasilitaattoritoimintaa, jolla verkkopedagogiikka saadaan jalkautettua jokaisen opetustyötä tekevän taitoihin.
Sara de Freitas:”Three degrees of freedom: Engangement, flow and feedback in virtual reality systems”.
Kolmas päivien teema oli analytiikka, joka on tullut osaksi arkea korkeakoulujen hallinnossa, mutta joita opetuksessa kovin karsastetaan. Bart Rienties (institute of educational technology at the open university) antoi tähän kuitenkin toimivan henkilökohtaisen vihjeen allekirjoittaneelle. ”Opeta analytiikan käyttö yksikön vastahankaisimmalle opettajalle – jos hän havaitsee sen toimivaksi, uskovat muutkin sen hyötyhin.” Tapahtumassa esiteltiin runsaasti analytiikkaa ja siihen liittyviä tekoälyn ja koulutusmuotoilun mahdollisuuksia.
Kuitenkin Berliinistä oli mahdotonta löytää propellipäätä, joka olisi valmis vaihtamaan opettajat tekoälyllä. Vaikka tekoäly pystyykin opettajaa paremmin löytämään oppimisen haasteita, räätälöimään oppimissisältöjä tai kurssitarjotinta ja jopa analysoimaan esseetehtäväpalautuksissa käytetyn kielen saksan kielioppia, nähtiin suurena uhkana, jos tekoälyn argumentit rajaavat opiskelijoiden tulevia koulutusmahdollisuuksia, määrittävät kryptisesti rekrytoinneista tai ylipäätään keräävät meistä eettisesti tai juridisesti arveluttavia tietoja. Usein hoettu argumentti ”puolet töistä tulee katoamaan” muokkautui tapahtumassa muotoon ”puolet meidän kaikkien töistä tulee katoamaan”. Se ei kuitenkaan meistä useimpia haittaa, vaikka tekoäly laatisi opiskelijaluettelot, auttaisi arvioinnissa, mahdollistaisi vaihtoehtoista materiaalia ja saavutettavaa aineistoa opiskelijoille – tällöin aikamme riittäisi enemmän opiskelijoiden kanssa keskusteluun ja rakastamaamme opetustyöhön.
Stephen Downes: ‘Artificial Intelligence has been big for a number of years, but, you know, this is really the first post-pandemic conference where we’ve all been able to get together and talk about it, and talk about what it means for education.’’
ThingLinkillä voit luoda helposti visuaalista ja interaktiivista sisältöä. Voit tehdä sisältöä kuvilla, 360-kuvilla, videoilla, 360-videoilla ja 3D-malleilla. Voit yhdistää näitä eri tavoin esimerkiksi virtuaalikierroksiksi tai skenaarioiksi.
Kirjaudu ThingLinkiin UEF-tunnuksillasi Heimon O365:n vohvelivalikon kautta.
Englanninkielisessä korkeakoulumaailmassa opettajien rinnalla ja kollegana toimivat oppimismuotoilijat. Se on erillinen ammattinimike, Learning Designer tai Instructional Designer. Meillä Suomessa sen sijaan on kunkin opettajan omalla vastuulla oppia muotoilemaan ja suunnittelemaan omat kurssinsa ja niiden sisällöt, tavoitteet, toteutustavat, rakenteet, aikataulutukset, työmuodot – koko paketti.
Näiden pakettien kanssa painiessani olen itse todennut, että kaikki apu on tervetullutta. Kirjallisuutta on pilvin pimein, varsinkin englanniksi. Tosin aikaa lukea tuota kirjallisuutta on vain vähän. Onneksi joku muukin on hoksannut, että pieniä kirjaesittelyitä kaivataan. Oheisesta linkistä voit lukea 17 oppimismuotoilukirjan tiivistelmät englanniksi.
Myös Itä-Suomen yliopiston henkilöstön koulutuskalenterista löytyy apua. UEF Palvelumuotoilu on 3 op:n verkkokoulutus, joka on ”avoin koko UEFin henkilöstölle ja se on tarjolla vuoden 2024 loppuun asti. Koulutus toteutetaan non-stop-koulutuksena eli voit ilmoittautua koulutukseen milloin tahansa ja aloittaa koulutuksen suorittamisen heti ilmoittautumisen jälkeen. Koulutus suoritetaan verkko-oppimisympäristössä itsenäisesti maksimissaan kuuden kuukauden aikana.”
”Verkkokoulutuksen tavoitteena on muotoiluajattelun sekä palvelumuotoilutietoisuuden ja osaamisen lisääminen sekä asiakasnäkökulman vahvistaminen UEFissa. UEF Pamu -verkkokoulutuksessa tutustut palvelumuotoiluun ja muotoiluajatteluun käsitteinä, perehdyt palvelumuotoiluprosessiin sekä palvelumuotoilun menetelmiin ja pääset tarkastelemaan asiakas- ja käyttäjälähtöistä kehittämistä, palvelujen ideointia ja konseptointia sekä palvelujen kehittämistä testaamalla. Verkkokoulutuksen tehtävien avulla löydät mahdollisuuksia hyödyntää palvelumuotoilua osana omaa työtäsi sekä siihen liittyviä palveluja tai palveluprosesseja.”
Kuvakaappaus Zoom-kokouksesta, jossa Oona Opiskelija, Tiina Toivoton, Fasilitaattori, Hilma Himohybridi ja Lasse Liitutaulumies. UEF fasilitaattorien ”lyhytelokuva”: Opiskelijakohtaamisia.
Pääset katsomaan UEFin verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien ”lyhytelokuvan” nimeltä Opiskelijakohtaamisia tästä linkistä. Tallenteessamme opiskelija kohtaa erilaisia opettajia verkossa, ja ilmi tulee hyvin erilaisia opettajien tapoja olla läsnä opiskelijakohtaamisissa, siis opiskelijan kohtaamisessa.
Minkälaisia ajatuksia tallenne sinussa herätti?
Susannalle siitä tuli mieleen, kuka kohtasi kenet. Vai kohtasiko kukaan ketään?
Lisäksi Susannalla alkoi soida päässään Walter Wanderleyn tulkinta One-Note Samba -biisistä, yhden nuotin sambasta, hieno sähköurkuversio. Mitähän nuotteja minä soitan opiskelijoilleni? Onko “sambani” yhden nuotin varaan rakennettu vai sallinko muitakin ääniä — antaako oma toimintani tilaa oppimisen moninaisuudelle?
Kun puhutaan monimuotoisesta opetuksesta ja oppimisesta, sillä voidaan tarkoittaa useita asioita. Joillekin se saattaa sanana merkitä pelkkää etäopetusta ja ehkä tietyn sapluunan varaan rakennettuja kurssipohjia Moodlessa.
Mutta jos monimuotoisuuden onkin tarkoitus edistää monenlaisia ja erilaisia opiskelun ja oppimisen tapoja, kysymys näyttäytyy uudenlaisena. Silloin pohditaan esimerkiksi sitä, toteutuuko kurssilla saavutettavuus ja osallisuus eli inkluusio kurssin järjestelyitä, tehtävämuotoja sekä työtapavaihtoehtoja myöten.
Onneksi meillä on edelleen suurta valinnanvaraa siinä, kuinka kukin meistä opetustaan toteuttaa. Emmekä me fasilitaattoritkaan törisytä vain yhtä nuottia.
Mutta tarkentaa voisimme varmasti opiskelijan kokemukseen. Miten opiskelijalle näyttäytyy hänen oma opintojen polkunsa, kurssien käytännöt, opettajien vuorovaikutus hänen kanssaan? Onko tilaa ja aikaa moniäänisyydelle, erilaisille opiskelutavoille, erilaisille mielipiteille?
Voisimmeko kenties yhdessä kurssin ryhmän kanssa päättää, mitä työmuotoja, osallistumisen muotoja, arvioinnin muotoja tai aikatauluja noudatamme sen sijaan, että opettajana määräisin niistä kaikista? Madallanko kynnystä keskusteluille ja yhteydenotoille? Millaista ilmapiiriä opettajan roolissani kannustan ja pidän yllä?
Moninaisen oppimisen tueksi olemme myös me verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit opettajien käytettävissä. Ota yhteyttä vaikkapa meilitse!
Kuten ehkä olet huomannut, olemme UEFissa siirtymässä monipuolisempaan Moodleen, joka kulkee nimellä eLearn. Mukavasti onkin jo uusia kurssipohjia tilattu, kertovat tilastot.
Nykyinen Moodle sulkeutuu 31.5.2023, jolloin myös vanhat Moodle-kurssit lakkaavat toimimasta.
Jos haluat itsellesi talteen kurssin, jota ehkä mahdollisesti vielä joskus opetat, voit kopioida Moodle-kurssin itsellesi näin: Kurssin etusivulta, oikean yläreunan hammasrattaan alta löytyy kohta ”Varmuuskopiointi”. Ota ruksi pois kohdasta ”Osallistujat”. Jos muita asetuksia ei tarvitse säätää, paina ”Hyppää suoraan viimeiseen vaiheeseen”. Näin kurssistasi luodaan varmuuskopio varmuuskopioalueelle ja voit sieltä tallentaa sen itsellesi.
Oppiminen digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisö (RC) järjesti vuonna 2021 valtavan suosion saaneen webinaarisarjan nimeltä Mitattavat minät, tulkitsevat tutkijat, missä käsiteltiin digiyhteiskunnan tutkimusnäkökulmia ja -menetelmiä.
Tästä innostuneina DIGSin tutkijat ja UEF-fasilitaattorit tuumivat, että sarjalle olisi mukava saada jatkoa, ja niinpä laitettiin pystyyn Pedagogiset minät. Ajatuksena oli pohtia opetuksen kehittämistä, ohjausta ja oppimisen tukea henkilökohtaisten opettajatarinoitten kautta. Samalla tuettaisiin Itä-Suomen yliopiston opetuksen ja oppimisen monitieteistä, tutkimusperustaista kehittämistä.
Sarja sai kansainvälisen startin 15.12.2021, kun digipedagogiikan kansainväliset asiantuntijat Sean Michael Morris (tuolloin Digital Pedagogy Lab ja University of Colorado Denver; nykyään Vice President, Academics/ Course Hero ), Laura L. Summers (University of Colorado Denver) ja Lucy Rai (The Open University) pohtivat kanssamme koronan aikana tutuksi tullutta hybridielämää. Fasilitaattori-Susanna toi meille nämä vieraat, Susanna kun oli osallistunut Morrisin ja Jesse Stommelin perustaman DigPedLabin koulutuksiin. Turhaan ei Susanna hehkuttanut, varsinkin Morrisia olisi kuunnellut vaikka maailman tappiin. Morris toi esiin vahvasti digipedagogiikan inhimillisyyden ja mahdollisuuden; verkkopedagogiikka ei ole teknologioitten tai välineitten hallintaa vaan ihmisten kohtaamista parhaalla mahdollisella tavalla.
Vuoden 2022 aikana sarja jatkui aiheilla Minä opetuksen kehittäjänä (Laura Hirsto, Erkko Sointu ja Sini Kontkanen), Minä verkko-opettajan vertaistukena (UEF-fasilitaattorit Helena Kantanen, Kati Kasanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen), Minä ohjaajana ja vuorovaikutuksen tukijana (Päivi Rosenius ja Sanna Vehviläinen) sekä Minä oppimisen tukijana (Virpi Vellonen, Aino Äikäs ja Katariina Waltzer).
Laura Hirston esityksestä jäi erityisesti mieleen se, miten ratkaisevasti epävarmuus uravalinnasta vaikuttaa opintojen etenemiseen. Siitäpä siis lisämotivaatiota ensimmäisen vuoden opintoihin panostamiseen. UEFin laajassa flippausprojektissa 2016–19 todettiin seuraavat opiskelijoitten tyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät, kertoivat Erkko Soinnun kalvot:
Kuvakaappaus Erkko Soinnun esitysmateriaalista: tekijät, jotka selittävät opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintoihinsa.
Tarkemmin sanottuna, on tärkeää (1) ohjata opiskelijoita käytettävään opetusmenetelmään, (2) yhdistää teoria käytännön tietoon, (3) luoda turvallinen oppimisympäristö, ja (4) huomioida sekä opettajan opetustaidot että (5) opiskelijoiden teknologiset taidot (sekä ohjata niihin). Esitetyt tutkimustulokset ovat luettavissa osoitteessa https://doi.org/10.1007/s10734-022-00848-2.
Sini Kontkasen esityksessä tuli esiin hyvin pitkäjänteinen digipedagogiikan kehittäminen, joka on viime vuosina huipentunut UEF//DIGIERKO -koulutuksiin Sinin johdolla. Sinin pääpointit olivat, että (a) epäonnistuminen tuo eteen mahdollisuuksia oppia uutta ja joustavuus mahdollistaa, (b) kehittämistyössä mukaan tarvitaan ”vierihoitaja” eli läheinen tuki kehittämiseen, joka ”sijaiskärsijänä” mahdollistaa oppimisen, (c) autenttinen kokemus oppia on tärkeää opitun reflektoinnin pohjalla ja ”kädet saveen” -lähestymistapa toimii, sekä (d) kehittämiseen tarvitaan aikaa.
Fasilitaattorien omassa sessiossa kohdattiin muutama stereotypia. Lasse Liitutaulumies, Hilma Himohybridi ja Tiina Toivoton luotiin viime syksyn oppimisympäristöseminaaria varten ja heidän kanssaan on matkaa jatkettu edelleen. Uusimpana mukaan on tullut Sakke Säheltäjä – tuo ärsyttävä innovaattori, joka lataa kaikki mahdolliset verkkovermeet kehiin ja uuvuttaa siten sekä itsensä että kuulijansa. Tavoitteena oli esitellä fasilitaattoritoimintaa asiakasnäkökulmasta ja kertoa kehitystyöstämme, kuten Digiopettajan starttipaketin etenemisestä.
Kuvakaappaus UEF’n verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien videosta. Vasemmalta ylhäältä: Kati Kasanen (omana itsenään), Tiina Toivoton (Helena Kantanen), Hilma Himohybridi (Piia Siitonen) ja Lasse Liitutaulumies (Vesa Paajanen).
Päivi Roseniuksen ja Sanna Vehviläisen ohjaukseen keskittyvä Pedagogiset minät -osio oli hyvin ajankohtainen, koska Itä-Suomen yliopistossa käynnistyi tänä vuonna Sanna Vehviläisen vetämä Kaikki ohjaavat -hanke. Siinä tuodaan ohjaus osaksi kaikkien työtä, tarjotaan henkilökunnalle ohjauksen tukea ja tuetaan myös laajempia ohjauksen kehittämishankkeita. Sannan esityksestä jäi mieleen, että palautteissa olisi fiksua kertoa opiskelijoille myös se, miksi hyvä on hyvää. Päivi Roseniuksen esityksestä voisi jakaa paljonkin mutta otetaan nyt vaikka nämä kuuntelun tasot – olemmeko oikeasti läsnä:
Kuvakaappaus Päivi Roseniuksen esityskalvosta otsikolla Vuorovaikutus ja kuuntelun tasot.
Virpi Vellosen, Aino Äikäksen ja Katariina Waltzerin erityispedagogiikan ”Minä oppimisen tukijana” -osuudessa käytiin läpi Hyvinvoinnin ja oppimisen tuki opettajankoulutuksessa (HOHTO) -hanketta, jonka materiaalit voivat palvella myös korkeakouluopettajia laajemmin. Niissä käsitellään hyvinvointia oppimisen tuen näkökulmasta ja annetaan tutkimus-perustaista esimerkkiä moninaisuuden huomioimisesta ja tuen tarpeesta korkeakoulussa. Virpin, Ainon ja Katariinan esitys oli esimerkkeineen ja käytännön tehtävineen tärkeä oppimisen hetki hyvinvoinnin ja oppimisen tuen näkökulmasta. Tällainen koulutus on erittäin tärkeää moninaistuvassa maailmassa, kun korona-aika on aiheuttanut muutos-tarpeita niin opetuksen kuin oppimisen näkökulmista.
Luentojen osallistujamäärä olisi voinut olla suurempikin – nyt mukana suomenkielisissä sessioissa oli 20–30 henkeä per kerta ja englanninkielisessä aloituswebinaarissa noin 60 – mutta heille, jotka osallistuivat, jokainen tilanne oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen. Harvoin on yliopistossa kuultu niin avointa ja rehellistä elämänvalintojen puntarointia kuin näitten luentojen aikana. Kuultiin taisteluista jäätävän vaativuuden paineiden kanssa ja tarpeesta olla osallinen ja käytössä. On aika surullista, että yleensä piiloudumme ammatti-naamioitten taakse emmekä uskalla kohdata toisiamme kaikkine haavoittuvuuksinemme. Liekö kyse luottamuksen puutteesta vai mistä.
Pedagogiset minät -kokonaisuus oli onnistunut ja todellinen keidashetki työn kiireen lomassa (digi)pedagogiikan kehittäjille. Oleellista onkin tulevaisuudessa pohtia mahdollisuuksia tarjota tietoa ja samalla reflektoida omaa opetustaan sekä jatkuvaa oppimistaan tällaisten hetkien myötä. Meillä UEFissa suurena vahvuutena ovat moni-tieteisyys sekä pedagogisen kehittämisen tutkimusperustaisuus. Näitä voidaan hyödyntää ja yhteisissä tilaisuuksissa pohtia opetuksen kehittämistä ja oppimisen tukea. Tarvitaan vain aikaa ja vertaistukea.
