Viikon vinkit

Julkaistu

Mitä ihmettä on analytiikalla tekemistä ihmisen taloudessa?

Itä-Suomen yliopisto on pilotoimassa syksyllä 2024 kahta Moodleen (eLEarniin) yhdistettävää oppimisanalytiikkaohjelmaa. Moni kollega varmaankin ihmettelee, mitä niillä tehdään ja mitä hyötyä niistä voisi olla. Meneekö opetus opiskelijoiden paapomiseksi tai kyttäämiseksi? Otetaan alkuun kaksi esimerkkiä omasta opetustyöstäni:

Opettajan työsuunnitelma

Pyöritän viittä ympärivuotista monimuotokurssia, joissa opiskelijat palauttavat erilaisia kirjallisia tehtäviä, jotka arvioin ja joista annan heille lyhyesti kirjallista palautetta. Tehtäviä on yhteensä kurssisalustoilla 30 ja palautuksia niihin saadaan keskimäärin vuosittain 80 – 200 opiskelijalta. Moodle ei valitettavasti pysty antamaan suoraan raporttia, josta näkyisi, montako tehtävää on kullakin kurssilla odottamassa arviointia. Niinpä käytän jokaisena maanantaina työaikaani laskeakseni, montako tehtävää on arviointia odottamassa.

En laske tehtäviä pelkästään mielenkiinnosta, vaan tarvitsen tietoa allokoidakseni työaikaani. Varaan viisi minuuttia kunkin tehtävän tarkistamiseen, jolloin 96 palautusta vaatii yhden työpäivän. Luonnollisesti työviikostani ei löydy täysin vapaita päiviä vaan jaan arvioinnin lyhempiin osioihin esim. kokousten väleille. Tiedän, että oppimisanalytiikkatyökalut mahdollistaisivat suoraan tällaisen opettajanäkymän, mikä nopeuttaisi työaikataulun rakentamista huomattavasti.

Opiskelijoiden muistuttaminen

Olen kaikilla monimuotopedagogiikkaa hyödyntävillä kursseillani havainnut saman haasteen: osa opiskelijoista lopettaa kurssin suorittamisen ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana, mikä alentaa kurssin läpäisyastetta ja saa kurssin vaikuttamaan vaikeammalta kuin se on. Tällöin riskinä voi olla kurssitehtävien tarpeeton helpottaminen. Olen myös huomannut, että ensimmäisten päivien alhainen kurssiaktiivisuus ennustaa korkeaa keskeyttämisriskiä, minkä vuoksi hitaasti etenevien opiskelijoiden tavoittaminen ensimmäisinä kurssipäivinä voisi auttaa heitä suorittamaan opintoja. Minulla onkin hyviä kokemuksia yhteydenpidosta kurssien ensimmäisen viikon aikana: kannustuksesta, jolla hitaammat saadaan mukaan touhuun.

Moodle antaa edistymisen seurantaan joitain työkaluja, mutta ne ovat kovin vaikeita käyttää. Käytän usein ”aktiivisuuden jakautuminen” -näkymää, josta voin nähdä lokitietoihin perustuen kurssiaktiivisuuden erot jo ennen kuin opiskelijat palauttavat ensimmäistäkään tehtävää. Kuitenkaan Moodle ei mahdollista tämän datan suoraa siirtämistä muihin ohjelmiin, jolloin joudun kopiomaan näkymän kahden ohjelman kautta taulukkolaskentaan ja siivoamaan sen rakentamallani makrolla ennen kuin saan löydettyä luotettavasti hitaasti etenevät suuresta opiskelijajoukosta. Luonnollisesti tällaiset DIY ratkaisut eivät ole suositeltavissa täysjärkisille opettajille. Sen sijaan, oppimisanalytiikan työkalut mittaavat erinomaisesti kurssialustan klikkauksia, jolloin ne olisivat tarjoamassa valmiin luettelon putoamisuhan alla olevista opiskelijoista, joihin opettaja voi olla suoraan yhteydessä.

Luultavasti en ole ainoa opetustyötä tekevä, jolle opiskelijat palauttavat labraraportteja ja esseetehtäviä, koodin pätkiä ja laskelmiaan. En myöskään ole ainoa, joka ei ole tehnyt kurssialustoistaan niin selkeitä että JOKAINEN opiskelija pystyisi edistymään alustalla ripeästi ilman apua tai ohjausta. Sen vuoksi analytiikasta voisi olla apua muillekin.

Kurssin kehittäminen

Entä sitten kurssin jälkeen? Oletetaan, että olet kokeillut kurssillasi jotain uutta elementtiä ja haluat tietää, oliko siitä hyötyä. Luotatko opiskelijoiden palautteeseen (siis niiden molempien opiskelijoiden, jotka palautetta antoivat) vai haluatko jotain muutakin tietoa?

Itselläni oli syksyllä 2023 kokeilussa englanninkielistä materiaalia, jota tarjosin ensimmäisen vuoden opiskelijoille vaihtoehtoiseksi oppimismenetelmäksi omien tylsien tehtävieni sijasta. Luonnollisesti halusin tietää ainakin vaihtoehtojen käyttöasteen ennen kuin menen esittämään kalliin teknisen ratkaisun hankkimista. Oppimisanalytiikkaohjelmistot tarjoavat yksinkertaisia näkymiä kuvaamaan erilaisten aktiviteettien suorittamista mutta myös keinoja selvittää, onko yksittäinen valinta (esimerkiksi mainitsemani englanninkielinen materiaali) parantanut oppimistuloksia. Yksinkertaisetkin kuvaajat auttavat opettajaa huomaamaan, mikäli kurssialustalla on osioita, joita opiskelijat eivät juurikaan käytä, ja ymmärtämään, että ne kenties koetaan joko vaikeiksi tai vähemmän tärkeiksi.

Tehtävien antamien on nopeampaa kuin niiden tekeminen. Itselläni on ollut haasteena, että pakkaan vuosien saatossa liikaa opiskeltavaa materiaalia ja tehtäviä etenkin sellaisille kursseille, joita en ole rakentamassa viimeisenä yönä. Pyytäessäni opiskelijoita referoimaan englanninkielistä tiedeartikkelia tai arvioimaan erilaisten lähteiden luotettavuutta kurssimateriaalin perusteella minun on vaikea ennustaa, kuluuko tehtävään puoli tuntia vai puoli päivää. Moodlen tehtäväpalautus antaa työmäärästä lukuja, mutta niiden luotettavuus on olematonta. En usko, että kukaan opiskelijoistani käyttäisi yksittäisen tehtävän kirjoittamiseen lähemmäs 200 työpäivää.

Ainakin osa analytiikkaohjelmistoista laskee kurssialustalla tapahtuvien klikkausten välejä, jolloin tehtävien suorittamiseen vaadittava aktiivinen työmäärä voidaan määrittää. Tämä auttaisi opintopisteiden vaativuuden arvioinnissa.

Analytiikka & opiskelijat

Analytiikka auttaa suoraan myös opiskelijoita. Moodlen muistutusviestit ja liikennevalot auttavat opiskelijoita pysymään vauhdissa ja hahmottamaan kurssin suorittamiseen jäljellä olevan työmäärän. Muistan useammankin kerran, kun olen kurssin aikana alustaa täydentänyt ja saanut opiskelijoilta palautetta kun heillä näkyykin kurssin suoritus enää 60 %:ssa.

Analytiikan avulla opiskelijat voisivat verrata omaa työmääräänsä muihin kurssin suorittajiin. En ole aivan varma sen toimivuudesta, mutta kenties se hillitsisi innokkaimpia opiskelijoita käyttämästä liikaa aikaa parin opintopisteen suoritukseen.

Yliopistonlehtori Vesa Paajanen, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Julkaistu

Anna palautetta – opiskelijat kaipaavat enemmän vastakaikua opintojensa etenemisestä! Kerää palautetta – kehitä itseäsi opettajana ja paranna koulutuksen laatua!

Näihin toiveisiin, kehotuksiin ja jopa vaatimuksiin meillä on nykyään näppärät digitaaliset järjestelmät. On Moodle ja sen tehtävien arvioinnin yhteydestä löytyvät sanallisen palautteen laatikot. On yksilö- ja yhteisviestit – niin itse kuin tekoälyn avustuksella kirjoitettuna. On yhteismitallisia palautelomakkeita, jotka kilahtavat opiskelijoiden sähköposteihin automaattisesti opintojaksojen päätyttyä.

Digitaaliset alustat mahdollistavat eri tavoin palautteen antamisen ja keräämisen, mutta niiden mukana on tullut myös uusia haasteita. Palautteen keräämisen helppouden sivutuotteena syntyy palauteähkyä. Pyyntöjä satelee niin lähikaupan kokemuksista kuin yksittäisistä seminaareista, kustakin opintojaksosta ja opintojen etenemisestä yleisesti.

Pyynnöt hukkuvat toistensa sekaan, ellei vastaajan tunnenyppylöitä ole saatu stimuloitua. Kuulemme heistä, jotka ovat inhonneet tai rakastaneet opintojaksoa, ja keskimääräinen kokemus jää helposti piiloon. On tyypillistä, että osallistujamäärästä riippumatta on haastavaa saada kokoon opintojaksopalautteita edes ne vaadittavat viisi kappaletta, jotta palautteet pääsisi lukemaan. Kehitä ja kehity nyt siinä sitten, mutta ehkäpä voi pyytää tekoälyä generoimaan reflektiota tukevaa palautetta pahimpaan palautevajeeseen.

Palauteähkyn ohella digitaalinen palaute turhan kärkkäästi ajautuu mittaamisen logiikkaan. Digitaalinen palaute saattaa jäädä etäiseksi ja kasvottomaksi, jolloin opiskelija voi tulkita sen arvosteluna taidoistaan, eikä niinkään opintojen ja oppimisen tukemisen välineenä. Oppimisalustojen aktiivisuustiedot osoittavat, etteivät läheskään kaikki opiskelijat edes avaa saamiaan palautteita ja siten he eivät myöskään hyödy niistä. Rutiininomaisesti annetut palautteet eivät välttämättä myöskään osu oikeaan – palautteen fokusoinnissa opiskelijalla itsellään olisi keskeinen rooli.

Mittaamisen ongelma korostuu digitaalisissa opintojaksojen palautekyselyissä. Yhteismitallisten, numeraaliseen arviointiin perustuvien lomakkeiden tavoitteena lienee taata vastaamisen helppous ja palautteen tasalaatuisuus. Samalla se kuitenkin viestii, että olemme kiinnostuneita vain siitä, onko opetuksesi 3.7 vai peräti 4.8 keskiarvon arvoinen. Vertailtavuus ja yhteismitallisuus eivät jätä tilaa kunkin opintojakson omalle kontekstille ja kehittämistavoitteille – pilottikokeilun palaute on usein erilaista kuin vuosien varrella huolellisesti hiotun opetuksen. Jos siis olet yhtä hyvä opettajana kuin viimeisin pisteytyksesi, kannustaako se kokeiluihin? Yhteismitallisuus, joka vieraantuu sisällöistä ja kontekstista, saattaa entisestään etäännyttää sekä opettajia että opiskelijoita.  

Mitä näille haasteille sitten voisi tehdä, jotta saisimme enemmän iloa irti digitaalisten alustojen palautemahdollisuuksista? Näemme keskeisenä ratkaisuna vuorovaikutuksellisuuden painottamisen. Palautteen ja palauteosaamisen merkityksistä ja annetun palautteen käyttötavoista tulee puhua avoimesti ja tavoitteellisesti. Palautteen antaminen ja saaminen tulisi nähdä työelämätaitona, jota harjoitellaan opiskelijoiden kanssa. Hyväksi palautteen antajaksi ja saajaksi voi oppia, ja näistä taidoista on iloa työssä kuin työssä. Meidän tulisikin kannustaa opiskelijoita antamaan palautetta, ei vain jotta he voivat kehittyä sisällöissä ja me voimme kehittyä opettajina, vaan jotta opiskelijat voivat oppia työelämässä tarvittavia taitoja. Dialogi on parhaimmillaan palauteosaamisen ytimessä.

Meillä on myös mahdollisuuksia – ainakin osittain – astua mittaamisen ja datafikaation ulkopuolelle. Palautetta voi ja kannattaa kerätä opintojakson eri vaiheissa. Opintojakson aikana voi käydä opiskelijoiden kanssa palautekeskusteluja, kirjoituttaa itsereflektioita, luoda aktivoivia tehtäviä, joissa opiskelijat pohtivat opintojakson sisältöjen toimivuutta ja omia kokemuksiaan. Yhteiset keskustelut, tapahtuvat ne sitten luokkatiloissa tai digitaalisilla alustoilla, mahdollistavat myös opettajalle tilaisuuden tuoda esille opiskelijoiden onnistumisia, kehittymisiä ja asioita, joihin voisi vielä kiinnittää huomiota omaa oppimista edistääkseen. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus vastata tähän palautteeseen. Vuorovaikutuksen ja dialogin kautta palautteen antamisella ja saamisella on sekä sisällöllistä että taidollista iloa myös digitaalisessa maailmassa.

Outi Hakola ja Kati Kasanen

Kirjoittajista Hakola työskentelee Itä-Suomen yliopistossa laadullisten tutkimusmentelmien yliopistonlehtorina ja akatemiatutkijana. Hän valmistuu Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta syyskuussa 2024. Kasanen työskentelee vanhempana yliopistonlehtorina psykologian oppiaineessa. Hän valmistui DigiErkosta syksyllä 2023.

Blogiteksti on julkaistu 27.5.2024 Valtakunnallisen DigiErko-verkoston Vierailijakynä-palstalla.

Julkaistu

Viikon vinkki 16/2024

Muuttolintujen kevät!

Kevät tuo muuttolinnut lähellemme, mutta niiden tunnistaminen on vaikeaa. Jyväskylän yliopiston kehittämä Muuttolintujen kevät -sovellus auttaa tunnistamisessa vertaamalla äänitallenteen spektriä aiempiin tallennuksiin. Samalla karttuu tietoa lintulajien levinneisyydestä ja jopa niiden käyttämistä alueellisista ”murteista”. Lue lisää ylläolevan linkin takaa, ja asenna sovellus älypuhelimeesi!

Yle on ollut aktiivisesti mukana muuttolintuseurannassa ja mm. tutkaillut lintuseurantaa tekoälynäkökulmasta.

”7.5. Suuri muuttolintuilta klo 18.00

Muuttolintujen kevät -kokonaisuus huipentuu juhlalähetykseen Radio Suomessa tiistaina 7. toukokuuta klo 18.00. Suorassa lähetyksessä jutellaan kahden tunnin ajan muuttolinnuista ja vastataan kuulijoiden kysymyksiin. Paikalla Espoon Suomenojan lintukosteikolla ovat asiantuntijat lintututkija Aleksi Lehikoinen, eläinfysiologi Esa Hohtola ja toimittaja Minna Pyykkö. Lähetyksen voi kuunnella myös Yle Areenasta suorana tai jälkikäteen.”

Vinkkaajana fasilitaattori Vesa Paajanen

Julkaistu

Viikon vinkki 15/2024

Tiedostojen pyytäminen OneDrive-kansioon

Tarvitsetko paikan, jonne opiskelijat voivat palauttaa videotiedoston, etkä voi käyttää eLearnin Student video submission -aktiviteettia?

Voit käyttää OneDriveä ja pyytää opiskelijoita palauttamaan tiedostot haluamaasi kansioon.

Avaa OneDrive ja Omat tiedostot -sivu. Tarvittaessa voit lisätä sivun vasemmasta yläreunasta uuden kansion palautettaville tiedostoille painamalla Lisää uusi -painiketta.

Anna kansiolle nimi, jolla tunnistat sen myöhemminkin, esim. kurssin tai palautettavan tehtävän nimi. Samalla voit valita kansiolle värin, jolloin voit erottaa palautuskansiot muista kansioista helpommin.

Valitse kansio klikkaamalla sen edessä olevaa ympyrää ja valitse sitten sivun yläreunan työkaluista ”Pyydä tiedostoja” -painike tai klikkaa hiirellä kansion nimen lopussa olevaa kolmea pistettä ja valitse avautuvasta valikosta ”Pyydä tiedostoja”.

Kirjoita teksti, jonka haluat näkyvän palautussivulla, esim. ”Palauta videotehtäväsi tänne” ja paina Seuraava.

Kopioi linkki ja paina Valmis.

Välitä linkki opiskelijoille haluamallasi tavalla ja pyydä opiskelijoita palauttamaan videotiedostonsa tähän kansioon.

  • Palauttaja ei tarvitse UEF-tunnuksia, kuka tahansa linkin saanut voi palauttaa tiedoston.
  • Palautusvaiheessa kysytään palauttajan nimi ja nimi lisätään tiedoston nimen eteen.
  • Saat sähköpostiin ilmoituksen palautuksista.
  • Voit myös lopettaa tiedostojen pyytämisen poistamalla tiedostopyyntölinkin kansion käyttöoikeuksista.
  • Opiskelijat, jotka palauttavat tiedoston tämän linkin kautta, voivat vain ladata tiedostoja.
    He eivät voi tarkastella tai muokata kansion sisältöä, he eivät siis näe muiden tekemiä palautuksia.
  • Lue lisää Microsoftin sivuilta

Viikon vinkin tarjosi verkko-opetuksen asiantuntija Perttu Suhonen

Julkaistu

Viikon vinkki 14/2024

AI avusteiset monivalinnat

Haluatko rakentaa monivalintatehtäviä Moodleen, mutta ei ole aikaa. Oheisella videolla opetetaan tekemään omasta opetusaineistosta tekoälyavusteisesti monivalintatehtäviä suoraan Moodleen parissa minuutissa.

Julkaistu

Huomioitko hyvinvoinnin opetussuunnitelmassa?


Opetussuunnitelmatyön käynnistyminen on tällä hetkellä ”kuuminta hottia”. Jokaisessa yksikössä puurretaan aiheen parissa, ainakin hetken päästä, jollei jo nyt. Hyvinvoinnin huomioiminen opetussuunnitelmassa konkretisoituu erityisesti suoritustapamahdollisuuksien kautta.

Valmisteluvaiheessa meitä on herätelty erilaisin webinaarein, joissa on muistutettu monenlaisten teemojen huomioimisen tärkeydestä. Opsinaari muistutti useammassa puheenvuorossa selkeiden ja hyvin ymmärrettävin kuvaustekstien ja läpinäkyvän arvioinnin merkityksestä. Ohjauksen integroiminen opetussuunnitelmaan on myös ollut esillä Kaikki ohjaavat -hankkeen kautta. Kiitokset kaikille antoisasta keskustelusta!

Varmasti tunnistamme, että opiskelijoiden näkökulmasta edellä mainittujen lisäksi erityisen tärkeää on pysähtyä pohtimaan suoritustapoja ja niiden merkitystä eri opiskelijaryhmiin kuuluvien opiskelijoiden arkeen – sekä sitä, kuinka suoritustavat vaikuttavat opiskelupolun jatkoon.

Oppimista haastavien ilmiöiden tehokkaampi tunnistaminen jalkautuu monen yliopisto-opettajan ja ohjaajan työpöydälle. Tuen tarpeen näkyväksi tuleminen on hyvä asia, sillä se mahdollistaa tuen saamisen ja opintojen etenemisen. Isossa kuvassa voimme puhua osallisuuden lisääntymisestä yhteiskunnassa. Tilanne vaatii meiltä toimenpiteitä ja toki meillä onkin monia hyviä ratkaisuja eri koulutusaloilla käytössä. Keskitetyissä palveluissa on myös aktiivisesti lisätty tuen tarpeen tarjoamisen mahdollisuutta. Tarpeellisinta tuki on kuitenkin ennakoiden ja kattavasti kaikille tarjoten. Kaikki, niin opiskelijat kuin opettajatkin, hyötyvät siitä, että oppimisen esteitä on raivattu jo suoritustapoja suunnitellessa pois. Tässä meillä on vielä yhteistä työtä tehtävänä.

Alla konkreettisia ongelmallisia tilanteita, joita on noussut esille:

  • Suuret, laajoja aineistoja sisältävät tentit, joissa oppimista haastavat ilmiöt nousevat aineiston laajuuden vuoksi esille. Käytännössä opiskelijaa auttaisi mahdollisuus palastella tenttialue osiin, automaattisesti esimerkiksi 5 op:n kirjatenttipaketin suorittaminen kolmessa osassa (tai oppimistehtävin).
  • Hyvin rajalliset ennakkotiedot opintojakson sisällöstä, jolloin opiskelijan on vaikea hahmottaa, mitä jakso sisältää. Tällöin auttaisi, että materiaali olisi oppimisympäristössä kaikille tarjolla jo ennakkoon. Lisäksi Pepin kuvaustiedoissa on oltava riittävät tiedot opintojaksosta. Opiskelijan olisi hyvä pystyä valmistautumaan opintojaksolle tutustumalla oppimismateriaaleihin ennakkoon. Käsitys opintojakson sisällöstä helpottaa asioiden omaksumista.
  • Epäselvät ohjeet ja ilmaisut, tai hyvin moniosaiset opintojaksot, jolloin opiskelija ei välttämättä hahmota, kuinka toimia. Tähän apuna toimisi selkeä kieli ja selkeät, pelkistetyt ohjeet.
  • Edeltävien opintojen vaatimukset, tiukat ja armottomat aikataulutukset sekä opetuksen rytmi, jossa edeltävinä opintoina vaadittu opintojakso on tarjolla vain kerran tai kaksi lukuvuodessa. Opintojen sujuvuutta auttaisivat riittävät suoritustavat ja riittävästi tarjolla olevia opetuskertoja lukuvuoden aikana, jos tietty opintojakso on edellytyksenä muille opintojaksoille.
  • Aikapaineistetut, laajat monivalintatentit, jossa on kompakysymyksiä. Jos monivalintatentti on jaksolla paras mittari, auttaisi ainakin sen pilkkominen pienempiin osiin, aikapaineen pienentäminen ja kielen selkeyttäminen siten, etteivät kysymykset olisi monitulkintaisia. Tällöin opiskelijalla olisi edes himpun parempi mahdollisuus aidosti osoittaa osaamisensa.
  • Monelle on myös iso haaste, jos tarjolla on vain yksi suoritustapa, jossa on kampukselle kiinnitettyä ja tiukkaan aikatauluun sidottua opetusta. Toisaalta osa toivoo enemmän vuorovaikutteista, intensiivistä lähiopetusta, mikä tukisi myös heidän hyvinvointiaan. Tämäkin kertoo tarpeesta ainakin kahdelle erilaiselle suoritustavalle per jakso, joka mahdollistaisi mahdollisimman monenlaisista tilanteista tulevien opiskelijoiden sujuvan opiskelun.

Joskus voi olla vaikeaa ymmärtää esimerkiksi autismikirjolla olevien opiskelijoiden tuntemaa kuormitusta sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voi nousta jopa opintojen esteeksi. Tukea voimme antaa tarjoamalla sellaisia suoritustapoja, jotka eivät kasvata kokonaiskuormitusta kohtuuttomasti ja näin mahdollistavat opintojen jatkumisen, esimerkiksi mahdollisuuden tehdä seminaarin esitysosion videotallenteena tai ryhmätyötilanteessa mahdollisuuden tehdä myös yksilötyötä.

Opetussuunnitelman parantaminen ei toki poista kokonaan yksilöllisten opintojärjestelyjen tarvetta. Edelleenkin tulee ja on varmasti tilanteita, joissa tuki on määritettävä yksilöllisten opintojärjestelyjen prosessin kautta. Kognitiivista esteettömyyttä kunnioittava opetussuunnitelmatyö kuitenkin helpottaisi tilannetta. Helposti korjattavat ja monia haittaavat esteet on hyvä raivata pois tieltä. Samalla myös opettajan arki sujuvoituisi, kun suoritustapojen variaatio olisi pääosin määritelty jo valmiiksi.

Huhtikuussa henkilökuntaa hemmotellaan erilaisilla neuromoninaisuuteen liittyvillä webinaareilla, jotka avaavat taustoja tässä blogissakin kuvatuille tarpeille. Esimerkiksi huhtikuun alussa autismitietoisuuden viikolla toteutettiin henkilöstöpalveluiden toimesta webinaari, jossa käsiteltiin neurodiversiteettiä asiantuntijatyössä.

Lisäksi UEFin henkilökunta voi osallistua Tulevaisuuden työkyky -hankkeen virtuaalisille aamukahveille, joissa on teemoina erityisesti korkeakouluopiskelijoiden tarkkaavuuden, aistisäätelyn ja toiminnanohjauksen tukeminen. Tarkemmat kuvaustiedot alla:

Keväällä 2024 toteutamme 30 minuutin infoja opetushenkilöstölle. Infoissa keskitytään opetuksessa ja sen suunnittelussa vastaan tuleviin käytännön tilanteisiin ja ratkaisuihin. Kouluttajana toimii Joensuun seudun erilaisilta oppijoilta erityisopettaja Aila Kinnunen. Tilaisuudet tallennetaan. Infot ovat osa Tulevaisuuden työkyky -hanketta, hanke on EU:n osarahoittama.​ Vielä yksi info jäljellä tänä keväänä:

​Keskiviikko 24.4. klo 8.30 – 9.00​

Kun opiskelijan oma toiminnanohjaus on haasteellista – apuna aikataulutus ja puheeksiottamisen tavat.​

Liity kokoukseen napsauttamalla tästä

Lisäksi Autismiliitto järjestää mm. toukokuussa Autismikirjo tutuksi -verkkokoulutuksen, johon voi ilmoittautua mukaan Autismiliiton verkkosivujen kautta.

Näiden lisäksi opettajille on tuotettu tukimateriaalia Opetuksen tuki -sivustolle. Ohjeisiin pääsee tutustumaan sivuston avautumisen jälkeen.

Konsultointiapua opetussuunnitelmien suoritustapojen ratkomisiin pedagogisen tuen näkökulmasta on tarjolla myös keskitetyistä palveluista erityisopettajalta sekä nepsy-valmentajalta.

Kuljetaan yhdessä kohti esteetöntä korkeakoulua. Intoa opetussuunnitelmatyöhön!

Tiina Juurela, TL
Opiskeluhyvinvoinnin asiantuntija
Erityisopettaja, opinto-ohjaaja, nepsy-valmentaja

Julkaistu

Viikon vinkki 12/2024

Open Education, mikä ihmeen avoin opetus ja oppiminen?

Avoimen opetuksen ja oppimisen viikkoa vietetään jo perinteisesti maaliskuussa Suomessa. Tuohon ajankohtaan emme julkaisseet aihepiiristä vinkkiä, mutta nyt seuraa tietoisku!

Mikä ihmeen avoin opetus ja oppiminen? Moni voi ensin ajatella, että termeillä tarkoitetaan vain kaikille yleisesti avoimia kursseja tai kaikille vapaasti netin kautta jaossa olevia opetus- ja opiskelumateriaaleja. Avoin opetus ja oppiminen on kuitenkin paljon muutakin. Avoimen opetuksen ja oppimisen liike, joksi sitä voisi kutsua, tai community of practice, oppiva yhteisö, on vahvasti omaksunut arvopohjakseen inkluusion, kriittisen pedagogiikan (ks. Freire 1970; hooks 1994), kriittisen digitaalisen pedagogiikan, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet, sekä humanistiset, ihmisläheiset näkökulmat, joita myös kriittinen pedagogiikka ja kriittinen digitaalinen pedagogiikka korostavat (ks. Köseoğlu et al. 2023).

Helsingin yliopiston julkaisema Think Open Digest -verkkolehti on hyvä lähtökohta suomeksi. Verkkolehti julkaisi vuonna 2020 ensimmäisen avoimen opetuksen ja oppimisen teemanumeronsa, ja vuonna 2024 he julkaisivat jo saman aihepiirin viidennen teemanumeron. Uusimman teemanumeron johdannossa kirjoitetaan: ”Teemanumero on suunnattu erityisesti korkeakouluopettajille – työn tueksi ja uusien ajatusten inspiroijaksi”.

Eiköhän pidetä avoimen oppimisen ja opetuksen teemaviikkoa joka viikko sen sijaan, että se olisi vain kerran vuodessa!

Lähteet:

Freire, P. (2018). Pedagogy of the oppressed (50th anniversary ed.). Bloomsbury. (Original work published in English 1970)

hooks, b. (1994). Teaching to transgress: Education as the practice of freedom. Routledge.

Köseoğlu, S., Veletsianos, G., & Rowell, C. (Eds.). (2023). Critical digital pedagogy in higher education. AU Press.

Julkaistu

Viikon vinkki 11/2024

Tapahtuu 4.4.: Eduhousen Tekoäly-koulutuspaketin lanseeraus

 Eduhouse julkaisee Tekoäly-koulutuspakettinsa AI Summit 2024 -lanseerauswebinaarissa 4.4. klo 10–12. Tapahtuman chatissa voit esittää puhujille kysymyksiä ja keskustella muiden osallistujien kanssa. Webinaari on maksuton. Jos et pääse livenä linjoilla, ei hätää, ilmoittautuneille lähetetään linkki tallenteeseen webinaarin jälkeen.
Ilmoittaudu webinaariin
Webinaarin ohjelma:
– Microsoft Suomen operatiivinen johtaja Teemu Vidgrén jakaa näkemyksiään tekoälyn vaikutuksista työelämässä
– Oppimisaktivisti Vilma Mutka kertoo vinkkejä tekoälymuutoksen ja oppimiskulttuurin johtamiseen
– Eduhousen Chief Learning Officer Pertti Berg ehdottaa konkreettisia askelia jatkoksi
Eduhouse lupaa, että tiedossa on kevään ajankohtaisin tekoälytapahtuma.

UEFlainen, muistathan, että voit osallistua myös Eduhousen koulutuksiin maksutta. Ilmoittaudu joko UEFin koulutuskalenterin kautta tai suoraan Eduhousen sivuilta. Jos ilmoittaudut suoraan Eduhousen sivuilta, kirjaudu UEFin Microsoft-tililläsi.
Julkaistu

Mitä hyötyä opettajalle on siitä, että opiskelijat opettavat toisiaan? 

Olen jo useiden vuosien ajan hyödyntänyt opetuksessani niin kutsuttua tehostetun kisällioppimisen menetelmää. Tehostetun kisällioppimisen keskiössä on opiskelijan oma, aktiivinen työskentely, johon hän saa yksilöllistä ohjausta. Tätä varten järjestetään ohjaustilaisuuksia, joihin opiskelijat tulevat tekemään tehtäviä yhdessä toistensa kanssa ja kysymään neuvoa asioihin, joita eivät ymmärrä. Ohjaustilaisuuksissa opettajina toimivat ylempien vuosikurssien opiskelijat. Opiskelijat siis opettavat toisiaan, ja tämä vertaisten antama opetus on liitetty systemaattisesti ja kiinteästi kurssin rakenteisiin. 

Vertaisopettajatoiminnasta on paljon hyötyä niin oppijalle kuin opettavallekin: avun pyytämiseen toiselta opiskelijalta on matala kynnys, vertaisopettajat oppivat asiasisältöjä sekä vuorovaikutustaitoja ja toiminta lisää yhteisöllisyyttä. Tästä kaikesta voi lukea lisää aiemmasta blogitekstistä. Nyt haluan kuitenkin kääntää huomion vastuuopettajaan. Mitä minä vastuuopettajana saan siitä, että opiskelijat opettavat toisiaan? 

Ensinnäkin vastuuopettaja saa kurssilleen lisää laadukasta opetusresurssia. Vertaisopettajien avulla on mahdollista antaa yksilöllistä ohjausta useammalle opiskelijalle kuin mihin yksi opettaja kykenee. Toki vertaisopettajat tarvitsevat tukea ja vastuuopettajan työaikaa menee siihen, että hän tukee vertaisopettajien toimintaa. Tapaan omia vertaisopettajiani viikoittaisissa palavereissa, joissa käsittelemme pedagogiikkaa ja opetettavia sisältöjä. Nämä palaverit ovat tärkeitä, sillä vertaisopettajilla ei välttämättä ole opetuskokemusta ja oppijalähtöinen opetus voi olla heille uutta. Kahden tunnin viikkopalaverin avulla pystyn kuitenkin tuottamaan useita tunteja opetusta kurssini opiskelijoille vertaisopettajien kautta. 

Toiseksi vertaisopettajat antavat vastuuopettajalle tietoa siitä, miten oppijoiden opiskelu sujuu. Vertaisopettajat seuraavat lähietäisyydeltä opiskelijoiden työskentelyä ja näkevät, mitkä asiat tuottavat vaikeuksia. Vaikka olen itsekin mukana ohjaamassa ohjaustilaisuuksissa, saan vertaisopettajilta vielä kattavamman kuvan tilanteesta. Joskus jokin yllättävä aihe saattaa olla opiskelijoille hankala tai laatimani tehtävä epäonnistunut. Vertaisopettajien avulla saan tietää asian ja pystyn reagoimaan siihen hyvin nopeasti. 

Kolmanneksi vastuuopettaja saa vertaisopettajista ideointiapua kurssin kehittämiseen. Palavereissa vertaisopettajilta tulee usein hyviä ehdotuksia siihen, kuinka tehtävänantoa voi selkiyttää tai kuinka jotakin vaikeaa asiaa voisi lähestyä. Kyselen myös heiltä näkemyksiä kurssin käytännön järjestelyihin ja opetusmenetelmiin. Vertaisopettajilla on minua parempi tuntuma siihen, miten opiskelijat toimivat ja millaisia tarpeita heillä on.  

Tästä päästäänkin viimeiseen aiheeseen. Vertaisopettajat antavat vastuuopettajalle työyhteisön. Omien vertaisopettajieni porukka on minulle tärkeä työhyvinvointia lisäävä tekijä. Tapaan heitä säännöllisesti ja saan jutella heidän kanssaan kurssini opetuksesta. Vertaisopettajien kanssa voi heitellä villejäkin opetusideoita, sillä he suhtautuvat opetuksen kehittämiseen ennakkoluulottomasti. 

Kaiken kaikkiaan muodostan yhdessä vertaisopettajien kanssa opetustiimin, joka on innokas, idearikas ja motivoitunut tukemaan oppijoita. 

Haluaisitko itse kokeilla samaa omalla kurssillasi joko tehostetun kisällioppimisen tai muun vertaisopettamisen muodossa? Olemme paraikaa luomassa vertaisopettajatoiminnan ohjepakettia UEFin rahoittamassa Kaikki ohjaavat -hankkeessa. 

Johanna Rämö

Kirjoittaja on yliopistonlehtori, dosentti, Taitava opettaja, joka kehittää ja tutkii matematiikan yliopisto-opetusta. Johanna on kiinnostunut erityisesti oppijakeskeisistä opetusmenetelmistä sekä arvioinnin uudistamisesta. Hän työskentelee fysiikan ja matematiikan laitoksella Itä-Suomen yliopistolla.