“Pedagogy of Kindness” instead of “Pedagogy of Punishment”
In the midst of the current, even heated discussions regarding Open AI’s ChatGPT and all other artificial intelligence writing and translation tools and how they may influence our work as teachers, why not focus on the human side of learning and teaching.
Learning is about interaction, as most pedagogy experts would put it. And what is interaction? Interaction is about encounters, about meeting one another, about being present to one another when exchanging thoughts, ideas, reflections, uncertainties, queries, questions. Interaction is also about very sensitive moments in which hopes and fears may be touched upon.
Having said that, why is it then that we very often make our first meetings with the participants of our courses sound like all we do is go for punishments, in the style of ”…if you do this or that, you will suffer”? Have you ever checked the kind of language you use in your course introductions? Are you dedicating a lot of time and space discussing ”punishments”, so to say? Have you ever wondered what your word choices and language choices, such as excessive use of imperative (”Do this/Do that/Don’t do this/Don’t do that”), may do to the learning process and the learning outcomes?
Enter Pedagogy of Kindness. Catherine Denial, a Professor of History who has written about Pedagogy of Kindness and is currently working on a book on the same topic, describes it this way:
”[K]indness as pedagogical practice is not about sacrificing myself, or about taking on more emotional labor. It has simplified my teaching, not complicated it, and it’s not about niceness. Direct, honest conversations, for instance, are often tough, not nice. But the kindness offered by honesty challenges both myself and my students to grow. ”
OneHE, a website that offers resources, courses, and community discussions for higher education teachers, is organising a webinar with Catherine Denial on March 15, 2023, late evening in the Finnish time zone. Join the Pedagogy of Kindness: Compassion toward the Self webinarto hear about what colleagues in other locations around the world think about the topic.
OneHE is a payable website but it offers a free trial period to new users. I warmly recommend making the most of their free trial. Check out Catherine Denial’s short course on Pedagogy of Kindness, too. You may discover that there is a whole array of other interesting resources and short courses on the website. (And no, they have not paid me to advertise them…)
Englanninkielisessä korkeakoulumaailmassa opettajien rinnalla ja kollegana toimivat oppimismuotoilijat. Se on erillinen ammattinimike, Learning Designer tai Instructional Designer. Meillä Suomessa sen sijaan on kunkin opettajan omalla vastuulla oppia muotoilemaan ja suunnittelemaan omat kurssinsa ja niiden sisällöt, tavoitteet, toteutustavat, rakenteet, aikataulutukset, työmuodot – koko paketti.
Näiden pakettien kanssa painiessani olen itse todennut, että kaikki apu on tervetullutta. Kirjallisuutta on pilvin pimein, varsinkin englanniksi. Tosin aikaa lukea tuota kirjallisuutta on vain vähän. Onneksi joku muukin on hoksannut, että pieniä kirjaesittelyitä kaivataan. Oheisesta linkistä voit lukea 17 oppimismuotoilukirjan tiivistelmät englanniksi.
Myös Itä-Suomen yliopiston henkilöstön koulutuskalenterista löytyy apua. UEF Palvelumuotoilu on 3 op:n verkkokoulutus, joka on ”avoin koko UEFin henkilöstölle ja se on tarjolla vuoden 2024 loppuun asti. Koulutus toteutetaan non-stop-koulutuksena eli voit ilmoittautua koulutukseen milloin tahansa ja aloittaa koulutuksen suorittamisen heti ilmoittautumisen jälkeen. Koulutus suoritetaan verkko-oppimisympäristössä itsenäisesti maksimissaan kuuden kuukauden aikana.”
”Verkkokoulutuksen tavoitteena on muotoiluajattelun sekä palvelumuotoilutietoisuuden ja osaamisen lisääminen sekä asiakasnäkökulman vahvistaminen UEFissa. UEF Pamu -verkkokoulutuksessa tutustut palvelumuotoiluun ja muotoiluajatteluun käsitteinä, perehdyt palvelumuotoiluprosessiin sekä palvelumuotoilun menetelmiin ja pääset tarkastelemaan asiakas- ja käyttäjälähtöistä kehittämistä, palvelujen ideointia ja konseptointia sekä palvelujen kehittämistä testaamalla. Verkkokoulutuksen tehtävien avulla löydät mahdollisuuksia hyödyntää palvelumuotoilua osana omaa työtäsi sekä siihen liittyviä palveluja tai palveluprosesseja.”
Kuvakaappaus Zoom-kokouksesta, jossa Oona Opiskelija, Tiina Toivoton, Fasilitaattori, Hilma Himohybridi ja Lasse Liitutaulumies. UEF fasilitaattorien ”lyhytelokuva”: Opiskelijakohtaamisia.
Pääset katsomaan UEFin verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien ”lyhytelokuvan” nimeltä Opiskelijakohtaamisia tästä linkistä. Tallenteessamme opiskelija kohtaa erilaisia opettajia verkossa, ja ilmi tulee hyvin erilaisia opettajien tapoja olla läsnä opiskelijakohtaamisissa, siis opiskelijan kohtaamisessa.
Minkälaisia ajatuksia tallenne sinussa herätti?
Susannalle siitä tuli mieleen, kuka kohtasi kenet. Vai kohtasiko kukaan ketään?
Lisäksi Susannalla alkoi soida päässään Walter Wanderleyn tulkinta One-Note Samba -biisistä, yhden nuotin sambasta, hieno sähköurkuversio. Mitähän nuotteja minä soitan opiskelijoilleni? Onko “sambani” yhden nuotin varaan rakennettu vai sallinko muitakin ääniä — antaako oma toimintani tilaa oppimisen moninaisuudelle?
Kun puhutaan monimuotoisesta opetuksesta ja oppimisesta, sillä voidaan tarkoittaa useita asioita. Joillekin se saattaa sanana merkitä pelkkää etäopetusta ja ehkä tietyn sapluunan varaan rakennettuja kurssipohjia Moodlessa.
Mutta jos monimuotoisuuden onkin tarkoitus edistää monenlaisia ja erilaisia opiskelun ja oppimisen tapoja, kysymys näyttäytyy uudenlaisena. Silloin pohditaan esimerkiksi sitä, toteutuuko kurssilla saavutettavuus ja osallisuus eli inkluusio kurssin järjestelyitä, tehtävämuotoja sekä työtapavaihtoehtoja myöten.
Onneksi meillä on edelleen suurta valinnanvaraa siinä, kuinka kukin meistä opetustaan toteuttaa. Emmekä me fasilitaattoritkaan törisytä vain yhtä nuottia.
Mutta tarkentaa voisimme varmasti opiskelijan kokemukseen. Miten opiskelijalle näyttäytyy hänen oma opintojen polkunsa, kurssien käytännöt, opettajien vuorovaikutus hänen kanssaan? Onko tilaa ja aikaa moniäänisyydelle, erilaisille opiskelutavoille, erilaisille mielipiteille?
Voisimmeko kenties yhdessä kurssin ryhmän kanssa päättää, mitä työmuotoja, osallistumisen muotoja, arvioinnin muotoja tai aikatauluja noudatamme sen sijaan, että opettajana määräisin niistä kaikista? Madallanko kynnystä keskusteluille ja yhteydenotoille? Millaista ilmapiiriä opettajan roolissani kannustan ja pidän yllä?
Moninaisen oppimisen tueksi olemme myös me verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit opettajien käytettävissä. Ota yhteyttä vaikkapa meilitse!
Kuten ehkä olet huomannut, olemme UEFissa siirtymässä monipuolisempaan Moodleen, joka kulkee nimellä eLearn. Mukavasti onkin jo uusia kurssipohjia tilattu, kertovat tilastot.
Nykyinen Moodle sulkeutuu 31.5.2023, jolloin myös vanhat Moodle-kurssit lakkaavat toimimasta.
Jos haluat itsellesi talteen kurssin, jota ehkä mahdollisesti vielä joskus opetat, voit kopioida Moodle-kurssin itsellesi näin: Kurssin etusivulta, oikean yläreunan hammasrattaan alta löytyy kohta ”Varmuuskopiointi”. Ota ruksi pois kohdasta ”Osallistujat”. Jos muita asetuksia ei tarvitse säätää, paina ”Hyppää suoraan viimeiseen vaiheeseen”. Näin kurssistasi luodaan varmuuskopio varmuuskopioalueelle ja voit sieltä tallentaa sen itsellesi.
Oppiminen digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisö (RC) järjesti vuonna 2021 valtavan suosion saaneen webinaarisarjan nimeltä Mitattavat minät, tulkitsevat tutkijat, missä käsiteltiin digiyhteiskunnan tutkimusnäkökulmia ja -menetelmiä.
Tästä innostuneina DIGSin tutkijat ja UEF-fasilitaattorit tuumivat, että sarjalle olisi mukava saada jatkoa, ja niinpä laitettiin pystyyn Pedagogiset minät. Ajatuksena oli pohtia opetuksen kehittämistä, ohjausta ja oppimisen tukea henkilökohtaisten opettajatarinoitten kautta. Samalla tuettaisiin Itä-Suomen yliopiston opetuksen ja oppimisen monitieteistä, tutkimusperustaista kehittämistä.
Sarja sai kansainvälisen startin 15.12.2021, kun digipedagogiikan kansainväliset asiantuntijat Sean Michael Morris (tuolloin Digital Pedagogy Lab ja University of Colorado Denver; nykyään Vice President, Academics/ Course Hero ), Laura L. Summers (University of Colorado Denver) ja Lucy Rai (The Open University) pohtivat kanssamme koronan aikana tutuksi tullutta hybridielämää. Fasilitaattori-Susanna toi meille nämä vieraat, Susanna kun oli osallistunut Morrisin ja Jesse Stommelin perustaman DigPedLabin koulutuksiin. Turhaan ei Susanna hehkuttanut, varsinkin Morrisia olisi kuunnellut vaikka maailman tappiin. Morris toi esiin vahvasti digipedagogiikan inhimillisyyden ja mahdollisuuden; verkkopedagogiikka ei ole teknologioitten tai välineitten hallintaa vaan ihmisten kohtaamista parhaalla mahdollisella tavalla.
Vuoden 2022 aikana sarja jatkui aiheilla Minä opetuksen kehittäjänä (Laura Hirsto, Erkko Sointu ja Sini Kontkanen), Minä verkko-opettajan vertaistukena (UEF-fasilitaattorit Helena Kantanen, Kati Kasanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen), Minä ohjaajana ja vuorovaikutuksen tukijana (Päivi Rosenius ja Sanna Vehviläinen) sekä Minä oppimisen tukijana (Virpi Vellonen, Aino Äikäs ja Katariina Waltzer).
Laura Hirston esityksestä jäi erityisesti mieleen se, miten ratkaisevasti epävarmuus uravalinnasta vaikuttaa opintojen etenemiseen. Siitäpä siis lisämotivaatiota ensimmäisen vuoden opintoihin panostamiseen. UEFin laajassa flippausprojektissa 2016–19 todettiin seuraavat opiskelijoitten tyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät, kertoivat Erkko Soinnun kalvot:
Kuvakaappaus Erkko Soinnun esitysmateriaalista: tekijät, jotka selittävät opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintoihinsa.
Tarkemmin sanottuna, on tärkeää (1) ohjata opiskelijoita käytettävään opetusmenetelmään, (2) yhdistää teoria käytännön tietoon, (3) luoda turvallinen oppimisympäristö, ja (4) huomioida sekä opettajan opetustaidot että (5) opiskelijoiden teknologiset taidot (sekä ohjata niihin). Esitetyt tutkimustulokset ovat luettavissa osoitteessa https://doi.org/10.1007/s10734-022-00848-2.
Sini Kontkasen esityksessä tuli esiin hyvin pitkäjänteinen digipedagogiikan kehittäminen, joka on viime vuosina huipentunut UEF//DIGIERKO -koulutuksiin Sinin johdolla. Sinin pääpointit olivat, että (a) epäonnistuminen tuo eteen mahdollisuuksia oppia uutta ja joustavuus mahdollistaa, (b) kehittämistyössä mukaan tarvitaan ”vierihoitaja” eli läheinen tuki kehittämiseen, joka ”sijaiskärsijänä” mahdollistaa oppimisen, (c) autenttinen kokemus oppia on tärkeää opitun reflektoinnin pohjalla ja ”kädet saveen” -lähestymistapa toimii, sekä (d) kehittämiseen tarvitaan aikaa.
Fasilitaattorien omassa sessiossa kohdattiin muutama stereotypia. Lasse Liitutaulumies, Hilma Himohybridi ja Tiina Toivoton luotiin viime syksyn oppimisympäristöseminaaria varten ja heidän kanssaan on matkaa jatkettu edelleen. Uusimpana mukaan on tullut Sakke Säheltäjä – tuo ärsyttävä innovaattori, joka lataa kaikki mahdolliset verkkovermeet kehiin ja uuvuttaa siten sekä itsensä että kuulijansa. Tavoitteena oli esitellä fasilitaattoritoimintaa asiakasnäkökulmasta ja kertoa kehitystyöstämme, kuten Digiopettajan starttipaketin etenemisestä.
Kuvakaappaus UEF’n verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorien videosta. Vasemmalta ylhäältä: Kati Kasanen (omana itsenään), Tiina Toivoton (Helena Kantanen), Hilma Himohybridi (Piia Siitonen) ja Lasse Liitutaulumies (Vesa Paajanen).
Päivi Roseniuksen ja Sanna Vehviläisen ohjaukseen keskittyvä Pedagogiset minät -osio oli hyvin ajankohtainen, koska Itä-Suomen yliopistossa käynnistyi tänä vuonna Sanna Vehviläisen vetämä Kaikki ohjaavat -hanke. Siinä tuodaan ohjaus osaksi kaikkien työtä, tarjotaan henkilökunnalle ohjauksen tukea ja tuetaan myös laajempia ohjauksen kehittämishankkeita. Sannan esityksestä jäi mieleen, että palautteissa olisi fiksua kertoa opiskelijoille myös se, miksi hyvä on hyvää. Päivi Roseniuksen esityksestä voisi jakaa paljonkin mutta otetaan nyt vaikka nämä kuuntelun tasot – olemmeko oikeasti läsnä:
Kuvakaappaus Päivi Roseniuksen esityskalvosta otsikolla Vuorovaikutus ja kuuntelun tasot.
Virpi Vellosen, Aino Äikäksen ja Katariina Waltzerin erityispedagogiikan ”Minä oppimisen tukijana” -osuudessa käytiin läpi Hyvinvoinnin ja oppimisen tuki opettajankoulutuksessa (HOHTO) -hanketta, jonka materiaalit voivat palvella myös korkeakouluopettajia laajemmin. Niissä käsitellään hyvinvointia oppimisen tuen näkökulmasta ja annetaan tutkimus-perustaista esimerkkiä moninaisuuden huomioimisesta ja tuen tarpeesta korkeakoulussa. Virpin, Ainon ja Katariinan esitys oli esimerkkeineen ja käytännön tehtävineen tärkeä oppimisen hetki hyvinvoinnin ja oppimisen tuen näkökulmasta. Tällainen koulutus on erittäin tärkeää moninaistuvassa maailmassa, kun korona-aika on aiheuttanut muutos-tarpeita niin opetuksen kuin oppimisen näkökulmista.
Luentojen osallistujamäärä olisi voinut olla suurempikin – nyt mukana suomenkielisissä sessioissa oli 20–30 henkeä per kerta ja englanninkielisessä aloituswebinaarissa noin 60 – mutta heille, jotka osallistuivat, jokainen tilanne oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen. Harvoin on yliopistossa kuultu niin avointa ja rehellistä elämänvalintojen puntarointia kuin näitten luentojen aikana. Kuultiin taisteluista jäätävän vaativuuden paineiden kanssa ja tarpeesta olla osallinen ja käytössä. On aika surullista, että yleensä piiloudumme ammatti-naamioitten taakse emmekä uskalla kohdata toisiamme kaikkine haavoittuvuuksinemme. Liekö kyse luottamuksen puutteesta vai mistä.
Pedagogiset minät -kokonaisuus oli onnistunut ja todellinen keidashetki työn kiireen lomassa (digi)pedagogiikan kehittäjille. Oleellista onkin tulevaisuudessa pohtia mahdollisuuksia tarjota tietoa ja samalla reflektoida omaa opetustaan sekä jatkuvaa oppimistaan tällaisten hetkien myötä. Meillä UEFissa suurena vahvuutena ovat moni-tieteisyys sekä pedagogisen kehittämisen tutkimusperustaisuus. Näitä voidaan hyödyntää ja yhteisissä tilaisuuksissa pohtia opetuksen kehittämistä ja oppimisen tukea. Tarvitaan vain aikaa ja vertaistukea.
Mitä tänään yliopistossa opit -podcastsarja nostaa esiin hyviä, arkisia opetuskokemuksia opettajien, opiskelijoitten, tutkijoitten ja muiden korkeakouluopetuksen asiantuntijoitten näkökulmasta. Sarjassa mietitään, mitkä korona-ajan opit jäävät elämään hyvinä pedagogisina käytänteinä, ja mitkä on syytä hylätä.
Ensimmäiset seitsemän jaksoa on juuri julkaistu ja lisää seuraa syksyllä. Jaksoissa keskustellaan pedagogisesta johtamisesta, arvioinnin haasteista, etäopetuksesta opiskelijoitten näkökulmasta ja opetuksen vuorovaikutteisuudesta. Entä mitä annettavaa kasvatustieteellisellä tutkimuksella on opettajan työhön?
Sarjaa toimittavat Helena Kantanen ja Vesa Paajanen Itä-Suomen yliopistosta. Helena Kantanen opettaa johtamista, markkinointia ja viestintää kauppatieteissä. Vesa Paajanen on eläinfysiologian yliopistonlehtori. Helena on takavuosina toimittanut ohjelmia paikallisradioon. Vesa käyttää podcasteja myös opetuksessaan. Molemmat työskentelevät puolet työajastaan Itä-Suomen yliopiston verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoreina 2021–22.
Lisätietoja:
Mitä tänään yliopistossa opit -podcast
Kuunneltavissa myös esim. Google Podcast-, iTunes- ja TuneIn Radio -alustoilta: ”Mita tanaan yliopistossa opit”.
”Digivisio 2030” on varmasti vilahdellut tietoisuutesi rajamailla, ellet ole jopa osallistunutkin kaikille avoimiin webinaareihin ja verkkovälitteisiin työpajoihin kuluneen parin vuoden aikana.
Digipedagogiikan visiotyöskentely on osa Digivisio 2030 -hanketta. Digipedagogiikan osalta on edetty niin, että webinaarityöpajojen tuloksena nyt on tarjolla visioehdotus kaikille kommentoitavaksi. Aada Willberg ja Tuula Heide kiittävät kaikkien tähänastisesta kallisarvoisesta panoksesta. He kutsuvat kaikki tutustumaan visioehdotukseen ja kommentoimaan sitä Howspacessa.
Howspaceen pääsyä vartenota ensin yhteyttä Tuula Heideen, ellei sinulla jo ole kommentointilinkkiä aiemman osallistumisesi perusteella.
Kommenttien pohjalta tiimi viimeistelee korkeakoulujen yhteisen tahtotilan digipedagogiikan kehittämiseksi, joka käsitellään korkeakoulujen opetuksesta vastaavan johdon työpajassa 2.6.2022.
Digivisio 2030 -hankkeen kuvauksessa mainitaan: ”Oppijan hyöty on kehittämisen keskiössä”. Konkreettisina hyötyinä mainitaan mm. digitaalinen pedagogiikka, kehittynyt opintotarjonta ja käyttäjäystävällinen ohjaus.
Juuri tällä hetkellä ollaan siis muotoilemassa tätä konkretiaa. Ota kantaa!
Lisäksi Itä-Suomen yliopistolla järjestetään 20.5. Digivision RoadShow:
Tervetuloa mukaan Kohti oppimisen tulevaisuutta – Digivisio 2030 -webinaariin!
Itä-Suomen yliopisto järjestää Digivisio 2030 -webinaarin perjantaina 20. toukokuuta 2022 10.00–11.30. Digivisio 2030 on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke, jossa viitoitetaan oppimisen tulevaisuutta. Tutustu Digivisioon jo etukäteen hankkeen verkkosivuilla ja katselemalla lyhyet videot siitä, millaisessa muutoksessa oppimisen maailma on:
UEFin Digivisio -webinaarissa esitellään hanketta, sen tavoitteita ja miten digivisiota toteutetaan Itä-Suomen yliopistossa. Toukokuun webinaari on suunnattu yliopiston laitosjohdolle ja hankkeen keskeisille toimijoille, mutta mukaan voivat tulla muutkin UEFlaiset, joita asia kiinnostaa.
UEFlainen, ota yhteyttä Petri Hynyseen, petri.hynynen(at)uef.fi, jos haluat mukaan!
Ohjelma20.5.2022klo 10.00–11.30:
Webinaarin pj. akateeminen rehtori Tapio Määttä
Digimatkan varrelta – UEFin oppimisympäristöjen kehittyminen/ rehtori Jukka Mönkkönen
Digivisio 2030 -hankkeen esittely/ digijohtaja Marko Holmavuo
Saavutettava jatkuvan oppimisen koulutustarjonta/ johtaja Tero Karjalainen, Jatkuvan oppimisen keskus
Pedagogiikan ja oppimisympäristöjen kehittäminen UEFissa – Digivisio kehityksen vauhdittajana/ oppimisympäristöjen kehittämisjohtaja Kari Korhonen, Opintopalvelut
Mitä digivisio tarkoittaa UEFissa, mitä seuraavaksi?
Kommenttipuheenvuorot:
Sami Tanskanen, ISYY:n hallituksen puheenjohtaja
Piia Siitonen, yliopistonlehtori, verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattori, farmasian laitos
Sanna Vehviläinen, opinto- ja uraohjauksen professori, kasvatustieteiden ja psykologian osasto
Traumainformoitu työote yksilön ja organisaation hyvinvoinnin ja resilienssin perustana
Tervetuloa mukaan Itä-Suomen yliopiston Oppimisympäristöwebinaariin 29.-30.8.2022.
Oppimisympäristöwebinaarin työpajavalikoimassa 30.8.2022 pohditaan myös trauma-käsitettä tutkimusperustaisesti:
Tarvitsemme uutta, monialaista ja yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka syvällisestä, monitieteellisestä ja monikerroksisesta ilmiöstä on kyse. Trauma viitekehyksenä tarjoaa meille yhteisen kielen puhua haitallisesta stressistä ja sen vaikutuksesta niin yksilöihin kuin organisaatioihinkin. Painopiste traumatietoisessa työotteessa ei ole vain traumoissa vaan ennen kaikkea resilienssissä, korjaavissa kokemuksissa, myötätunnossa sekä toipumisessa. Tavoitteena on kunkin toimijan oma inhimillinen kasvu ja itsereflektio. Traumainformoidusta näkökulmasta voimme oppia käsittelemään myös hankalia asioita ilman, että niiden käsittely aiheuttaa stressiä tai vie ihmisiä epävakauteen. Emme toivu kriiseistä ottamalla toisiimme etäisyyttä vaan rakentamalla myötäelävää yhteyttä toinen toisiimme.
PS: TraumaSummit2022, ilmainen webinaarisarja 11.–13.5.2022, jossa lähestytään traumaa monialaisesti sekä ammattilaisten että kokemusasiantuntijoiden näkökulmista. Mukana on monipuolinen joukko asiantuntijoita niin lääketieteen, kasvatuksen, kulttuurin kuin yhteiskuntatieteidenkin alalta. Tapahtumassa haastateltavien kansainvälisten ja suomalaisten johtavien ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden puheenvuorojen kautta osallistujat saavat arkikielistä tietoa traumatisoitumisesta sekä sen luomista yhteiskunnallisista ja jokapäiväisistä ilmiöistä.
