Viikon vinkki 2/2022

Digiopettajan starttipaketti, osa 1: Suunnittele oppimisprosessi – Epic Design Challenge!

Onko tästä vuodesta tulossa oppimismuotoilun vuosi?

Siinä tapauksessa voimme ottaa avuksi Digiopettajan starttipaketin vaiheen 1: Suunnittele oppimisprosessi.

Big Questions Instituten Will Richardson ja Homa Tavangar muotoilevat asian näin: Meillä on tänä vuonna edessämme eeppinen haaste, oppimisprosessin suunnittelun haaste. Tämä haaste sisältää seuraavat neljä kohtaa. Ne resonoivat Digiopettajan starttipaketin kanssa, vaikka eivät ehkä sanasta sanaan olekaan käsittelyssä paketin tämänhetkisessä vaiheessa.

Merkityksellisyys (Relevance). Okei, jos itse tiedänkin, miksi joku opeteltava asia on tärkeä ja tarpeellinen, olenko varma, että olen sen riittävän selkeästi viestinyt niille, jotka osallistuvat kurssilleni? Puhunko yleisöni kieltä, niin sanotusti? Osaanko palastella asiakokonaisuudet niin, että ne eivät yhtäältä ole liian helpon tuntuisia ja toisaalta eivät liian ahdistavankin monimutkaiselta tuntuvia?

Oikeudenmukaisuus (Justice). Miten osallisuus, toimijuus, jopa akateemisten ja institutionaalisten valta-asetelmien purkaminen voisi toimia ja tapahtua kurssillani? Entä yhdenvertaisuus, toteutuuko se? Entä oppimisen tukeminen? Mitä kurssini opiskelijat saattavat kokea turhana vallankäyttönä, epäoikeudenmukaisuutena? (Susanna-fasilitaattori tässä äänessä; Suosittelen tutustumaan vaikkapa Taisteleva tutkimus -kirjaan ja Paulo Freiren ajatuksiin kriittisestä pedagogiikasta sekä siihen, miten nämä voivat näyttäytyä kurssiemme arjen valinnoissa.)

Kestävä kehitys (Sustainability). Sehän on muutakin kuin luonnonsuojelua tai ekologisia vaihtoehtoja. Se on myös kokonaisvaltaisesti ”ihmisresurssista” välittämistä – sillä jos en pidä huolta itsestäni ja heistä, joiden kanssa teen töitä; jos en osaa asettua toisen asemaan, jos olen joustamaton tai en välitä mistään tai kenestäkään… onko kaikki kunnossa?

Hyvinvointi (Wellness). Kaikki kolme edellistä johtavat hyvinvointiin, työhyvinvointiin, opiskeluhyvinvointiin. Will Richardson ja Homa Tavangar kysyvät, osaammeko korostaa ja arvostaa sellaista fyysistä, sosiaalista ja henkistä terveyttä, jota tarvitaan oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja luovuuteen. Traumainformoitu (trauma-informed) työote on ehkä se tie, joka auttaa etenemään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tästä lisää jatkossa!

Terveisin Susanna-fasilitaattori

Opiskeluhyvinvoinnin perusta on pedagogiikassa

Korona-aikana etäopetus on vallannut yhä enemmän tilaa lähiopetukselta. Olemme väistämättömän muutoksen keskellä, jossa fokus opetuksesta siirtyy opiskeluun. Lehtori Satu Aksovaara (Jamk) puhui Savonia-amk:n Suotuisa -hankkeen ja UEF:n Sillat -hankkeen webinaarissa 13.10.2021. Hän kuvaili etäopetusta siten, että opetuksen ja oppimisen yhteinen aikaikkuna on kaventunut. Olemme fyysisesti eri paikoissa ja synkronista kohtaamista on yhä vähemmän. Oppijan itseohjautuva oppiminen lisääntyy.

Opiskelijat ovat tilanteessa, jossa he ”kipparoivat” omaa oppimistaan. Muuttuneessa tilanteessa oppimisprosessin on mukauduttava ja tuettava oppijaa. Linjakkaat ja läpinäkyvät oppimisprosessit varmistavat turvallisuuden tunteen ja oppimisen ilon. Aksovaaran mukaan oppimismuotoilu (Learning Design) muodostaa opiskeluhyvinvoinnin perustan.

Opiskelijoiden ohjauksessa on tärkeä tunnistaa, että opiskelijan hyvinvointi on meidän jokaisen asia. Jotta opiskelija voisi itseohjautuvasti pyrkiä tavoitteeseensa, on hänen ymmärrettävä, mistä osista osaaminen koostuu ja miten hän voi arvioida omaa oppimistaan. Päämäärä ja välietapit tulee tiedostaa.

Mietitäänpä, vieläkö suunnittelemme opetustilanteita vaiko opiskelijan prosesseja? Aksovaaran mukaan ”oppimismuotoilu” on iteratiivista oppimisprosessin suunnittelua, jolle tunnusomaista on luova, kokonaisvaltainen ja käyttäjälähtöinen suunnittelu. Muotoilussa painottuvat ongelmanratkaisu, visuaalisuus ja merkityksien rakentaminen. Lopputulemana on kokonaisvaltainen ja oppimisen iloa tukeva oppimiskokemus.

Entä tunnistammeko omat opiskelijamme? Millaisia he ovat profiileiltaan: opiskelutyyleiltään ja -tottumuksiltaan, toiveiltaan, elämäntilanteiltaan, tarpeiltaan, tavoitteiltaan, motivaatioiltaan… Onko tällaisen havainnointiin varattu työtehtävissä aikaa ja resurssia? Onko tiedostettu, että tämä olisi ohjauksen kannalta tärkeää? Saman uskoisin pätevän myös opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa koskevaan (tuki)palveluiden muotoiluun.

Tavoitteet ovat oppijan kannalta tärkeitä ja oppimismuotoilussa arviointi korostuu. Tavoitteet antavat paremman kokonaiskuvan opiskeltavasta asiasta ja ne vaikuttavat oleellisesti myös oppijan motivaatioon, aktiivisuuteen sekä opiskelustrategioihin. Ne auttavat myös muita ohjaustyöhön osallistuvia heidän työssään. Mistä voi havaita ja arvioida opiskelijan saavutetun osaamisen? Mikä on verkkoympäristön rooli? Onko se oppimisympäristö, oppimistoiminnan ohjauksen ja vuorovaikutuksen kanava, dokumenttien jakoalusta, sosiaalinen oppimisympäristö vai kaikkea tätä yhdessä?

Aksovaaran mukaan vuorovaikutuksen näkökulmasta oppimisympäristön muuttuessa pedagogiikka nousee keskiöön ja oppimisprosessien suunnittelu korostuu. Samoin käy myös oppimisessa palautteen merkitykselle (mitä, kuka, miten, kuinka paljon). Joskus tulee miettineeksi myös, ovatko kaikki palautekyselyt tarkoituksenmukaisia ja harkittuja, ettei tule päällekkäisyyttä ja turhaa palauteähkyä? Pitäisikö siis priorisoida?

Oppimisanalytiiikka ja tekoäly saattavat noviisin korviin kuulostaa mystiseltä ja luotaantyöntävältä sanaparilta. Pitäisiköhän kuitenkin ajatella, että siinä on uusi näkymä oppijan toimintaan? Tunnistammeko opiskelijan oppimisprosessin roolit (opettaja, opiskelija ja oppimisalusta), niiden keskinäisen vuorovaikutuksen, jossa analytiikka on tärkeä työkalu ja opiskelija arvioi ja reflektoi jatkuvasti omaa toimintaansa? Analytiikka ja tekoäly näyttävät tulevan väistämättä osaksi elämää ja oppimista.

Opettajasta tulee monimuotoistuvien ja digitalisaatiota hyödyntävien oppimisprosessien arkkitehti. Näitä työkaluja voisimme varmasti hyödyntää myös hyvinvointia tukevassa toiminnassa siten, että saisimme tietoa opiskelijoidemme kokemuksista opiskelukykyyn, opetukseen, oppimisympäristöön ja omiin opiskelutaitoihinsa liittyen. Varsinkin kun tavoitteenamme on parantaa opiskelijoidemme hyvinvointia ja opintojen etenemistä edistämällä opintojen ohjausta, opetusta, opiskelutaitoja ja erilaisia tukipalveluita.

Tuija Pasanen

Itä-Suomen yliopiston opiskelijapalvelun päällikkö, opintopalvelut

Sillat -hankkeen 2021-2022 hankepäällikkö

Viikon vinkki 1/2022

Digiopettajan starttipaketti käyttöön

Digiopettajan starttipaketin ensimmäinen vaihe on valmistunut. Tästä apua ja tukea kaikille etäopettajille, olitpa sitten vasta taloon tullut tai konkari. Ota käyttöön sinulle hyödylliset vinkit, ideat ja välineet, vaikka yksi kerrallaan: Digiopettajan starttipaketti.

Fasilitaattorit tulevat mielellään yksikköösi kertomaan lisää. Pakettia kehitetään eteenpäin kevään aikana. Ota meihin rohkeasti yhteyttä, palautteen tai vierailupyynnön kera!

Terveisin verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit ja yliopistopedagogisen PD-koulutuksen suunnittelija Ulla Ritvanen Opintopalveluista.

Ekstra: Viikon vinkki 38/2021

Digivision webinaareja opetuksen kehittämisen tueksi

Digivisio 2030 on kaikkien Suomen korkeakoulujen yhteinen hanke, joka avaa oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön.” Tammikuuksi 2022 on tiedossa seuraavat webinaarit:

Ma 10.1.2022 kello 13.00-16.00, teema: Digitaaliset opiskelu- ja oppimistaidot
Ke 19.1.2022 kello 9.00-12.00, teema: Opiskelijoiden keskinäinen vertaistuki
Pe 28.1.2022 kello 13.00-16.00, teema: Fyysiset ja digitaaliset oppimisympäristöt
Kaikki työpajat pidetään samassa Zoom-osoitteessa: https://us02web.zoom.us/j/82364689896

Työpajoihin ei tarvitse ennakkoilmoittautua ja voit laittaa kutsua eteenpäin omassa korkeakoulussasi.

Lisäksi Digivisio 2030 järjestää Digipedagogiikan studiot, Zoom-osoitteessa https://cscfi.zoom.us/j/61564598550, joista seuraava:

Ma 10.1.2022 klo 14.00-15.30, Avoin oppiminen ja avoimet oppimateriaalit opettajan työssä

Viikon vinkki 37/2021

Ihminen koneen takana

Tämän viikon vinkki pohjustaa 15.12.2021 klo 13-15 pidettävää Hybrid Pedagogical Selves -seminaaria, joka aloittaa Pedagogiset minät -seminaari/ -webinaarisarjan. Sarjan tavoitteena on tukea ja kannustaa opetus- ja ohjaustehtävissä toimivia yliopistolaisia.

Seminaarisarjan järjestävät Itä-Suomen yliopiston Learning in Digitalized Society -tutkimusryhmä (DigS) ja verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit.

Tässä ensimmäisessä osassa kuulemme kolmelta kokeneelta opettajalta (Sean Michael Morris, Laura L. Summers ja Lucy Rai) heidän omia kasvutarinoitaan sekä siitä, mikä heitä on auttanut ammattinsa eri vaiheissa. Samalla he pohtivat sanan ”hybridi” merkityksiä opetus- ja oppimiskonteksteissa sekä ammatti-identiteetin rakentumisessa.

Sean Michael Morris on kansainvälisen Digital Pedagogy Lab -koulutustapahtuman johtaja ja toinen perustajista. Digital Pedagogy Lab on vuodesta 2015, oman kuvauksensa mukaisesti, tarjonnut avoimen, keskustelevan ja uutta kokeilevan yhteisön koulutusalan toimijoille, kuten opettajille, opiskelijoille, kirjasto- ja tietotyöntekijöille, hallinnosta vastaaville ja koulutussuunnittelijoille. DigPedLabin kulmakivinä ovat moninaisuus, yhdenvertaisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, inkluusio, kriittinen digitaalinen pedagogiikka, sekä koulutusmaailman uuden tulevaisuuden hahmottelu.

Sean Michael Morris, Laura L. Summers ja Lucy Rai ovat innostavia ja reflektoivia puhujia ja kirjoittajia. Heillä on kymmenien vuosien kokemus etä-, hybridi- ja monimuoto-opetuksesta. Heidän ja muiden Digital Pedagogy Labin toimijoiden humaani ja kriittiseen pedagogiikkaan pohjautuva ihmis- ja oppimiskuva on inspiroiva ja voimaannuttava.

Keskiviikkona 15.12. pidettävään seminaariin/ webinaariin voi osallistua niin kampuksilla läsnäollen kuin virtuaalisesti Zoomin kautta. Puhujavieraat ovat itsekin verkkovälitteisesti mukana. Webinaari tallennetaan. Ilmoittaudu verkko-osallistujana tapahtumaan 14.12. mennessä.

Lämpimästi tervetuloa pohtimaan ihmisyyttä koneen takana!

Missä menette, Euroopan yliopistot

Online Educa Berlin 2021 -kuulumiset

Yliopisto-pedagogiikkaa on pohdituttanut Euroopan- ja maailmanlaajuisesti vuoden 2021 ajan: Miten saada hybridiopetus toimimaan? Voidaanko opetus laittaa yön aikana verkkoon, jos tilanne pahenee? Miten opiskelijat voivat? Miten opettajat voivat?

Online Educa Berlin (OEB2021) järjestettiin Berliinissä 1.-3.12.2021 muuttuvien turvatoimien avulla – jokainen osallistuja pääsi useamman kerran kokemaan koronatestauksen arjen. 

Monessa yliopistossa opiskelijoiden hyvinvointi on polarisoitunutta: osa opiskelijoista on luovinut etä-aikana kuin kalat vedessä, mutta osa on hädin tuskin pysynyt pinnalla. Tämä näkyy sekä yksittäisten yliopistojen arjessa kuin globaalisti – eikä ihme, sillä suurella osalla maailmamme 1,6 miljardista etäoppijasta ei keväällä 2020 ollut käytettävissä minkäänlaista verkkoyhteyttä tai tietokonetta, kuten Borhene Chakroun Unescosta tapahtumassa muistutti. 

Tapahtumaan osallistuneita puhutti paljon tekniikan taakse jäävä opettaja, jolla voisi esim. tulevaisuusvisonääri Perttu Pölösen mukaan olla sellaista annettavaa, mihin koneoppiminen ei koskaan pysty. Opettajan humaani läsnäolo ja kysymysten herättäminen jäikin tapahtumasta monelle kotiinviemiseksi.

Vesa Paajanen

Viikon vinkki 36/2021

Tunnetaidot yhteydessä stressistä palautumiseen

Esihenkilönä toimivien tehtävä on vastata työtehtävien organisoinnista ja sujuvuudesta, sen lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää työntekijöiden hyvinvoinnin lisäksi omaan hyvinvointiin työssä. Usein näihin tehtäviin käytetään runsaasti aikaa ja niistä myös nautitaan. Asiantuntijatyössä, jossa työn vaatimustaso ja työhön sitoutuminen ovat usein korkealla, on tärkeää aika ajoin tarkastella omia käytössä olevia resursseja. Kun työstä nauttii paljon ja sen takia sille antaa paljon aikaa, on tärkeää oppia rajaamaan ja pyhittämään aikaa myös palautumiselle ja työajan ulkopuoliselle elämälle. Työstä palautuminen on tärkeää sekä työssä jaksamisen että hyvinvoinnin kannalta.

Rajanvetoa työn ja vapaa-ajan välille sekä työstä palautumistaan voi edistää omien resurssien/voimavarojen ja tarpeiden tunnistamisen avulla. Omien voimavarojen ja tarpeiden tunnistamisessa hyvistä tunnetaidoista voi olla hyötyä. Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, säädellä ja hyödyntää tunteita.

Tuore tutkimus esihenkilöiden, rehtoreiden ja urheiluvalmentajien tunnetaitoja kehittävästä ohjelmasta osoitti, että hyvät tunnetaidot ovat yhteydessä parempaan stressistä palautumiseen (resilienssiin), arvioon paremmasta työkyvystä kahden vuoden kuluttua sekä työstä palautumiseen. Tunnetaidot toimivat ikään kuin omien tarpeiden suunnannäyttäjinä, kompassina.

Työyhteisössä stressi ja väsymys saattavat purkautua ikävinä tunteina, jotka saattavat vaikeuttaa sujuvaa vuorovaikutusta. Hyvä itsetuntemus ja omien resurssien tunnistaminen voivat auttaa tekemään omannäköisiä valintoja, edesauttaa yhteistyön tekemisen sujuvuutta erilaisten ihmisten kanssa ja pitää yllä hyvinvointia. Tästä näkökulmasta tunnetaitojen myötä voi vahvistaa kykyään tehdä havaintoja omasta tilanteestaan ja ympäristöstä, mikä puolestaan antaa valmiuksia tehdä pieniä hyvinvointia edistäviä valintoja arjessa ja ylläpitää omia voimavaroja pitkällä aikavälillä.

Vinkin tarjosivat Taina Hintsa, terveyspsykologian professori ja Aleksis Aronen, projektitutkija

Viikon vinkki 35/2021

Kognitiivinen ergonomia kuntoon 

Tietotulvaa, häiriöitä ja keskeytyksiä – niistäkö on tietotyöläisen päivä tehty? Jonkin verran niitä täytyy sietää, mutta ei kannata antaa puutteellisen kognitiivisen ergonomian haastaa hoksottimia enemmän kuin on pakko. Työterveyslaitoksen Aivotyö sujuvaksi -tietopankki esittelee tutkimukseen ja kokemukseen perustuvia keinoja sujuvoittaa tiedonkäsittelyapparaattinsa ponnisteluja. 

Lataa itsellesi esimerkiksi pakettiin kuuluva huoneentaulu tietotulvan hallitsemisen keinoista. Tarkastelkaa työyhteisössänne sitä, mitä tehdä sähköpostitulvalle ja kuinka saada yhteinen tieto helpommin kaikkien saataville. Vaikka aivot ovat kunkin pääkopassa omat ja yksilölliset, on niiden hyvinvointi myös työyhteisön asia. 

Viikon vinkin tarjosi Petri Karkkola ja UEF:n psykologian oppiaine, joka järjestää sekä terveyspsykologian erikoistumiskoulutusta psykologeille että terveyspsykologian erikoistumisopinnot terveydenhuollon ammattihenkilöille ja muille asiantuntijoille

Viikon vinkki 34/2021

Menikö työ rajattomaksi?

Pandemiavuodet ovat haastaneet työn tekemisen tapoja. Moni on myös joutunut ajattelemaan uudelleen kodin ja vapaa-ajan sekä työpaikan ja työajan välisiä yhteyksiä. Etätyössä on paljon hyvää, mutta kannattaa pysähtyä miettimään sitäkin, tarvitsetko rajoja etätyöhösi. 

Etätyöläiset luovat itse rajoja monin tavoin. Fyysistä rajantekoa on esimerkiksi työlle omistetun tilan rajaaminen kotiin. Aikaan perustuvaa rajantekoa voi edesauttaa lupaamalla viedä koiran kävelylle. Joku rajaa toimintaansa kääntämällä puhelimen äänettömäksi kymmentä vaille neljä. Ehkä työnteon ja vapaa-ajan välillä on tehtävä rajaa myös viestinnällisin keinoin ja määriteltävä, milloin ja miten muu kotiväki voi tulla työn alueelle ja milloin heidän on suorastaan vedettävä etätyöläinen pois sieltä. 

Keskustele itsesi, työyhteisösi ja läheistesi kanssa rajanteon keinoista. 

Viikon vinkin tarjosi Petri Karkkola ja UEF:n psykologian oppiaine, joka järjestää sekä terveyspsykologian erikoistumiskoulutusta psykologeille että terveyspsykologian erikoistumisopinnot terveydenhuollon ammattihenkilöille ja muille asiantuntijoille.

Viikon vinkki 33/2021

Muista nukkuminen, digiajan opettaja!

Saatat olla univaikeusriskissä, jos teet pitkää viikkoa ja sinulla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihisi – kuulostaako tutulta?

Nukahtaminen ja unessa pysyminen hankaloituvat ajoittain lähes jokaisella, mutta univaikeuksien pitkittymistä voi myös torjua. Terveyskirjastossa esitellään unettomuuden itsehoidon perusteet ja Mielenterveystalon omahoito-ohjelma auttaa viemään keinoja käytäntöön. 

Melkein kaikki kärsivät joskus univaikeuksista – mutta säännöllinen elämänrytmi, sängyssä valvotun ajan vähentäminen ja ajoittaiseen unettomuuteen rauhallisesti suhtautuminen usein kantavat vaikeuksien yli. 

Viikon vinkin tarjosi Petri Karkkola ja UEF:n psykologian oppiaine, joka järjestää sekä terveyspsykologian erikoistumiskoulutusta psykologeille että terveyspsykologian erikoistumisopinnot terveydenhuollon ammattihenkilöille ja muille asiantuntijoille.