Viikon vinkit

Koronaviruskriisi on nostanut keskusteluun huolen korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista. Etäajan myötä yhä useampi opiskelija on kokenut esimerkiksi yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja opintojen junnaamista. Koronaa ei kuitenkaan ole syyttäminen kaikesta. Nämä, ja monet muut ilmiöt, ovat olleet olemassa jo ennen koronaa – ja tulevat olemaan vielä sen jälkeenkin. Hyvinvointiin vaikuttavat toki useat tekijät, mutta ehkäpä olemme koronasta oppineet vertaistuen olevan yksi merkittävä tekijä. Sen lisäämiseksi Itä-Suomen yliopistossa on tänä syksynä käynnistynyt Student2Student -palvelu, jossa itse työskentelen vertaisohjaajana.

Student2Student on Sillat-hankkeen rahoittama, kaikille Itä-Suomen yliopiston opiskelijoille tarkoitettu maksuton vertaistukipalvelu. Me palvelussa työskentelevät vertaisohjaajat olemme tehtävään koulutettuja ohjauksen, psykologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoita ja meille voi tulla juttelemaan luottamuksellisesti joko puhelimitse tai chatissa, mistä tahansa opiskeluarkeen tai hyvinvointiin liittyvästä asiasta. Tavoitteenamme on olla mahdollisimman matalan kynnyksen palvelu. Meihin voi ottaa yhteyttä ilman ajanvarausta nimettömästi, ja jakaa itsestään juuri sen verran kuin itse haluaa.

Student2Student toiminta on jatkoa ennen koronaa pilotoidulle hyvinvointineuvolatoiminnalle sekä kevään 2021 hyvinvointikoordinaattoriprojektille. Hyvinvointineuvolassa keskusteluapua tarjosivat esimerkiksi YTHS, kampuspastorit sekä opintopsykologit, kun taas hyvinvointikoordinaattorien työ perustui Student2Studentin tavoin vertaistuelle. Koronapandemiaan liittyvä huoli opiskelijoiden jaksamisesta sysäsi liikkeelle Kaikki opiskelijat tavoitetaan -toimintamallin, jonka yhtenä tavoitteena oli sananmukaisesti kontaktoida kaikki Itä-Suomen yliopiston tutkinto-opiskelijat. Jokaiselle opiskelijalle lähetettiin viime keväänä tekstiviesti, jossa tiedusteltiin halukkuutta jutella opiskelu- ja korona-arjesta hyvinvointikoordinaattorin kanssa. Ajatus henkilökohtaisesta kontaktoinnista lähti kuulemani mukaan akateemisen rehtorimme Tapio Määtän aloittamasta Twitter-keskustelusta. Tärkeä opetus siitä, että ideat kannattaa aina sanoa (tai kirjoittaa) ääneen!

Hyvinvointikoordinaattoritoiminnasta kerätty palaute antoi vahvistusta vertaistuellisen toimintamallin tarpeelle ja toimivuudelle. Vertaistuki onkin Student2Student -mallin keskiössä. Me olemme itsekin aivan tavallisia opiskelijoita, jotka tuskailemme tenttikirjojen ja päälle puskevien deadlinejen parissa ja siten ymmärrämme aidosti, millaista opiskelijan arki on. Joku saattaisi kysyä, eikö sitten ole aivan sama avautua huolistaan esimerkiksi jollekin opiskelukaverille. Student2Studentin etuna on kuitenkin se, että meillä vertaisohjaajilla on vertaisuuden lisäksi laaja tietämys tarjolla olevista palveluista sekä koulutuksen myötä saatua osaamista kohdata eri tilanteissa olevia opiskelijoita. Ei myöskään ole itsestäänselvyys, että lähipiirissä olisi henkilöitä, joille omista asioistaan kertominen tuntuisi luontevalta. Me Student2Studentissa haluammekin varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on tarvittaessa mahdollisuus vertaistukeen asiassa kuin asiassa.

Leni Kärkkäinen

Aika tasan 11 vuotta sitten olin menossa pitämään peruskurssia ensimmäistä kertaa. Lähestyin Canthiaa jostain syystä KYSin suunnalta. Sydän poukkoili rinnassa ja vatsaa väänsi raisusti. Minulla oli päälläni oranssi tunika, voimaväri. 

Kurssi oli edellisenä vuonna pidetty tuntiopetuksena. Opettaja taisi olla ulkomailla enkä millään meinannut häntä tavoittaa aineistoja ja vinkkejä saadakseni. Moodle oli outo, Weboodi oli outo.  

Onneksi avuliaat työtoverit tulivat hätiin – ja Sari H. Pitkäsen Moodle-kurssi! Kurssikirjan kustantajallakin oli mukavasti valmiita opetusaineistoja. Silti olin lähes kuolla kauhusta. Entä jos asia loppuu kesken? Entä jos en osaa vastata kysymyksiin? Entä jos käytän termejä, joita en itsekään ymmärrä? 

Harvoin olen tuntenut olevani niin väärässä paikassa kuin tuolloin matkalla peruskurssin pitoon. Eihän minusta pitänyt ikinä tulla opettajaa! 

Viestintäammattilaisesta opettajaksi 

Opettajuus on meillä sukuvika. Isän vanhemmat olivat opettajia, samoin kummitäti, vanhemmat ja puolisokin. Kotoa saatu opettajuuden malli oli niin vaativa, että tarvittiin lähes 30 vuotta aivan muuta elämää ennen kuin voin ajatella, että minusta olisi opettajaksi.  

Silti pyrin 17-vuotiaana ylioppilaana Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutukseen – ja pääsinkin. En mennyt. Onneksi! Mielestäni ihmisen pitää ymmärtää jotain elämästä ennen kuin ryhtyy opettajaksi. 

Tein pitkään töitä viestintäammattilaisena – tiedottajana, toimittajana, viestintäpäällikkönä. Jatko-opinnot kutkuttivat sen verran, että aloitin ne työn ohessa ja kaksi vuotta opiskelin apurahatutkijana. Väittelin Jyväskylässä organisaatioviestinnästä v. 2007. Työ Ylä-Savon seurakuntien viestinnän kehittäjänä ja kouluttajana 2008–2010 olikin sitten silta viestintätyöstä opetus- ja tutkimustehtäviin. 

Polut ovat joskus mutkikkaita mutta kaikesta työstä on ollut hyötyä myöhemmin. Au pairina amerikkalaisessa perheessä sain vahvan englannin pohjan. Kesätyöt matkatoimistoissa valmensivat tapahtuma- ja matkajärjestelyihin. Kotiäitivuodet kehittivät ajanhallinta- ja ihmissuhdetaitoja, kärsivällisyydestä puhumattakaan.  

Olen hämmästellyt, miten iso etu viestintäosaamisesta on ollut opetustyössä. Voin taata, että Moodle-sivuni ovat selkeitä ja kurssiviestini informatiivisia. (Tässäkin alkaa tosin ikä jo sekoitella – saatan nykyisin jopa sotkea päivämääriä ja tehdä kirjoitusvirheitä!) Historiani takia olen tiedon etsimisen, analysoinnin, tiivistämisen ja esittämisen ammattilainen, kirjoittamisesta ja tieteen popularisoinnista puhumattakaan. Kovasti on tuosta ollut hyötyä yliopistonlehtorin työssä. 

Käännekohtia ja helmihetkiä 

Kun aloitin opettajana v. 2010, minulle oli päivänselvää, että teen opettajaopinnot. Se pedagoginen ajattelu, minkä sieltä sain, kaikki hienot työkalut, ryhmän vertaistuki ja opettajien palaute – siinä on ehdottomasti opettajuuteni perusta. Kivasti meillä onkin laitoksella kannustettu opettajia tekemään koko 60 opintopisteen paketti. 

Kuten kaikilla poluilla, myös opepolulla on ollut käännekohtansa ja helmihetkensä. Yksi niistä oli tutustuminen tutkivan yhteisöllisen oppimisen pedagogiseen malliin. Saimme siihen hyvän opastuksen soveltavan kasvatustieteen osastolta – kiitos Anu Hartikainen-Ahia ja Sirpa Kärkkäinen! Olemme soveltaneet mallia paljon kauppatieteiden kursseilla ja jakaneet kokemuksia laitoksen Pedatiimissä, jota olen vetänyt kuusi vuotta. 

Toinen taitekohta oli yliopistomme käänteisen oppimisen eli flippauksen projekti 2016–18. Peruskurssikin uudistui täydellisesti ja siitä tuli sekä opettajalle että opiskelijoille hurjan paljon mielekkäämpi. Oppimistulokset paranivat. Oli mainiota tehdä kehittämistyötä yhdessä eri puolilta yliopistoa tulevien kollegojen kanssa. Flippauksen opit ovatkin tulleet tosi tarpeeseen nyt etäaikana. 

Kolmanneksi mainitsisin jälleen opiskelun – oman yliopistomme tarjoama Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -kokonaisuus auttoi v. 2017–19 tekemään selkeän ja pedagogisesti mielekkään verkkokurssin, josta tulee jatkuvasti hyvää palautetta. Kiitos mentoroinnista, Taina Rytkönen-Suontausta! Mieleen ankkuroitui myös Sanna Niskasen rohkaisu välittömyyteen opiskelijakohtaamisissa. Varsinkin opettajuuteni alkuvuosina luentosalietäisyys kuulijoihin tuntui turvalliselta. Kokemus ja ikä ovat tietysti tuoneet rohkeutta ja uskallusta heittäytyä mutta Sannan opit veivät vuorovaikutuksen ihan eri tasolle. 

Ja vielä sokerina pohjalla yksi elämän suola: opetuksen kehittämiseen liittyvä tutkimus – sekä toisten tekemä että oma, yhdessä kasvatustieteilijöitten kanssa tehty. Tiedämme sen pohjalta enemmän vaikkapa fuksivuoden opiskelijoitten haasteista ja osaamme täsmätä ensimmäisen syksyn opintoja osuvammin. Kasvatustieteilijät ovat sitäpaitsi supermukavia kumppaneita – paneutuvia, tarkkoja aikatauluista, myönteisiä ja arvostavia. Uskallan yleistää, koska kokemusta on jo niin monesta! 

Onhan näitä – voisin vielä kirjoitella pitkästi vaikka opettajavaihdosta Ranskaan tai konferenssikommelluksista. Se on ainakin varmaa, että tässä työssä oppiminen ei lopu ikinä. Tähtään tähän asenteeseen: opettajamummoni meni elämisen taidon kurssille vielä 80-vuotiaana. 

Aivan hiljattain kuuntelin fasilitaattorikokouksessa, kun oppimisympäristöjen kehittämispäällikkö Kari Korhonen kertoi 3D-kuvantamisen välineistä.  

En ymmärtänyt mitään. 

Ehkäpä vierivä kivi ei sammaloidu. 
 
Helena Kantanen  

Blogi: kurssiakaantamassa.blogspot.com 

Yliopistossa opettajalla on oikeus valita käyttämänsä opetusmenetelmät oman pedagogisen asiantuntemuksensa perusteella. Opintojaksojen erilaiset oppimistavoitteet määrittävät osaltaan opetuksen muotoja. On kuitenkin järkevää, että jokainen yliopistossa opettava reagoi odotuksiin ja ulkoisiin paineisiin, joita opetuksen kehittämiseen kohdistuu.

Itä-Suomen yliopisto asetti jo vuosien 2015–2020 strategiassaan tavoitteekseen, että meillä on Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö. Korona-ajan kokemusten pohjalta meidän on luontevaa jatkaa panostusta digipedagogiikan kehittämiseen. Opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointi on yhteinen huolenaiheemme ja olemme etsineet tähän ratkaisuja yliopistotasoisin toimenpitein (keväällä hyvinvointikoordinaattorit, syksyllä opetusavustajat kaikille laitoksille ja osastoille).

Viiden verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorin palkkaaminen on keskeisin tekomme digipedagogiikan edistämiseksi. Fasilitaattoritoiminta on mielestäni lähtenyt käyntiin erinomaisesti. Samalla olemme aktiivisesti pohtineet, mitä yliopistotasoisia yhteisiä toimia voisimme seuraavaksi tehdä tukeaksemme hyvin käynnissä olevaa kehitystä.

Seuraaviksi yhteisiksi teemoiksi ovat nousemassa seuraavat aiheet. Nämä kytkeytyvät tiivisti verkko- ja monimuoto-opetuksen kehittämiseen.

1. Pedajohtaminen

Opetusmenetelmien monipuolistuminen on haaste sekä opettajille että opiskelijoille. Sujuvan opintopolun rakentaminen edellyttää aktiivisempaa johtamista laitoksilla ja osastoilla. Kullekin opettajalle parhaiten soveltuva opetuksen rooli löytyy vain silloin, kun lähijohtajat tukevat aktiivisella henkilöstöjohtamisella opettajiensa työtä. Tämä on keskeinen asia koko yhteisön hyvinvoinnille. Vahva poliittinen tavoite lisätä yliopistojen opiskelijamääriä nostaa opetuksen johtamisen merkitystä, jotta opetusmenetelmiinkin ulottuva muutos saadaan hoidettua hallitusti ja tuetusti. Ensi vuoden alusta perustamme Itä-Suomen yliopistoon uuden pedajohtajaverkoston, johon kuuluvat mm. kaikille laitoksille ja osastoille valittavat koulutuksesta vastaavat varajohtajat.

2. Kaikki ohjaavat -toimintamalli

Yliopistojen opiskelijoiden taustat ovat yhä monimuotoisempia. Opiskelijavalintojen muutokset, mm. todistusvalintojen laajentuminen, heijastuu osaltaan siihen, millaisia valmiuksia opiskelijoillamme on. Avoimen yliopiston opintojen integroitu toteutusmalli ja jatkuvan oppimisen merkityksen vahvistuminen näkyy osaltaan myös opettajiemme työssä. Erilaiset opetuksen toteutustavat ja oppimisympäristöt ovat haaste samalla opiskelijoillemme. Olemme jo erilaisin toimin vahvistaneet opiskelijoidemme tukea ja jatkamme tätä työtä ensi vuonna käynnistyvän Kaikki ohjaavat -toimintamallin rakentamisella. Opiskelijoiden monipuolinen ohjaus, neuvonta ja tuki ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpi asia. Tavoitteenamme on rakentaa toimintamalli, jossa ohjauksellinen ote on osa koko yliopistoyhteisön toimintakulttuuria.

3. Kampukset opetuksen ja tutkimuksen alustoina

Opetusmuotojen muutokset näkyvät myös siinä, millaisia tiloja yliopistolla tulevaisuudessa tarvitaan. Olemme käynnistämässä tilastrategian valmistelua kampustemme kehittämiseksi. Valmistelun lähtökohtana on arvioida niitä toiminnallisia tarpeita, joita opettajillamme ja opiskelijoillemme tilojen käyttöön tulevaisuudessa on. Tarvitsemme työn pohjaksi yhteisen käsityksen siitä, miten yliopisto-opetus ja -työ on tulevaisuudessa muuttumassa. Tähän pohdintaan kutsun mukaan kaikkia yliopistoyhteisön jäseniä.

Kiitän kaikkia edellä mainittujen teemojen yhteiseen ideointiin eri areenoilla osallistuneita hyödyllisistä ajatuksista ja sparrauksesta. Avoin yhteisöllinen dialogi on jatkossakin opetuksen kehittämisen perusta Itä-Suomen yliopistossa.

Tapio Määttä
akateeminen rehtori