Viikon vinkki 7/2021
Avointen oppimateriaalien kirjaston esittelyvideo.
Etäopettajuus, eli kuinka vaihdoimme ammattia vaihtamatta ammattia
Koronapandemian vuoksi etäopetukseen loikkaaminen on varmasti opettanut meille paljon.
Tärkeintä juuri nyt on kuitenkin keskittyä muuhun kuin ohjelmistojen, äppien, oppimisalustojen ja nettisivujen käyttötaitoihin tai papukaijamerkkeihin. Juuri nyt tärkeintä on kysyä: Opettaja, kuinka jaksat, ja mitä ajattelet ammatistasi.
Monet opettajat ovat nimittäin alkaneet pohtia sitä, haluavatko he enää jatkaa opetusalalla ollenkaan, mikäli verkkovälitteisyydestä tulee pysyvämpi tai strategioiden suosima malli. Eikä ihme.
Meille opettajille on jo vuosia painotettu, että opetus on siirrettävä nettiin. Ikään kuin kyseessä olisi vain yhdestä paikasta toiseen siirtyminen, kuten luokkahuoneesta toiseen vaihtaminen. Suurin väärinkäsitys lähiopetuksen ja etäopetuksen suhteen lienee juuri tämä: Että lähiopetustyötä tehneen opettajan ammatti ei etäopetuksessa muutu mitenkään – opetus vain ”siirretään” nettiin.
Oma opetustyöni alkoi muuntua etä- ja monimuoto-opetukseksi jo kauan ennen koronaa. Työni muuttui yksinään tietokoneen ruudun ääressä puurtamiseksi. Niska ja hartiat jumittivat, rannekanavat eivät tykänneet, iskiaskin iski. Ennen kaikkea mielenmaisemani saivat synkkiä sävyjä.
Tämmöistäkö vuorovaikutteisuus olisi opetustehtävissäni ja työpaikallani tästä lähtien, mietin.
Minun piti työstää uusiksi koko opettajan identiteettini, että aloin päästä johonkin selvyyteen uudesta ammatistani.
Kursseja ja opetusta ei voi niin vaan siirtää nettiin, naps. Esimerkiksi Tim Fawns Twitterissä kuvaa mainiosti jäävuoridiagrammilla opetukseen kuuluvaa ”muuta tekemistä”.
Kun opetus ”siirretään” nettiin, kyse on alusta asti uudelleen suunniteltavista ja uudeksi muotoiltavista kokonaisuuksista. Kyse on digitaalisuuden, osallistavuuden ja kokemuksellisuuden yhdistämisestä siten, että luodaan mahdollisuuksia merkityksellisille oppimiselle ja kohtaamisille. Siten verkkokurssi ei olisi pelkkä kirjekurssi, eikä myöskään viikosta toiseen pelkkää livestriimattua tai tallennettua yksinpuhelua.
Ilman merkityksellisiä kohtaamisia sekä välittämisen ja empatian ilmapiiriä en jaksaisi itsekään jatkaa verkkoympäristöissä – miten voisin siis edellyttää muuta opiskelijoilta ja työkavereiltanikaan.
Susanna Kohonen
Viikon vinkki 6/2021
A Refreshing Podcast by Columbia University TLC
Time to reflect and challenge what you believe about teaching and learning!
A refreshing podcast by the Teaching and Learning Center of Columbia University in the City of New York.
”Welcome to Dead Ideas in Teaching and Learning, a new podcast hosted by CTL Executive Director, Catherine Ross. Our mission is to encourage instructors, students, and leaders in higher education to reflect on what they believe about teaching and learning. In each episode, guests are invited to share their discoveries of “dead ideas”—ideas that are not true but that are often widely believed and embedded in the pedagogical choices we make.
Conversations focus on dead ideas in topics such as grading, teaching with technology, student motivation, assessment, and neuromyths about learning, to name a few.”
Viikon vinkki 5/2021
Opiskelijoiden etäopiskelukokemuksen kohentaminen
Nyyti ry:n ja ”Myötätuntoa korkeakouluihin” -hankkeen virittämänä olen miettinyt, millaisin keinoin voisin opiskelijoiden opiskelukokemusta etänä kohentaa, yhteisöllisyyttä tai ”yhdessä tämän asian äärellä” -olemisen kokemusta lisätä. Etäopiskelukokemuksia ja -kuormitustekijöitä kannattaa jakaa ja niistä keskustella yhdessä tai pienryhmissä opiskelijoiden kanssa, tilannekohtaisesti tietysti sopivaa ajankohtaa opettajana arvioiden. Vinkkinä esitän, että opettaja olisi ”etäyhteyslinjoilla” vaikkapa varttia ennen opetuksen virallista alkua, ja myös opiskelijoille voisi tiedottaa, että paikalle saa tulla ”hengailemaan” ennen virallista aloitusta, esim. testaamaan laitteiden toimivuutta ja myös epävirallisesti keskustelemaan, jos niin haluaa. Epävirallista keskustelua voi tukea vaikkapa oheisen virikkeen avulla:
- Kuvittele, että olet yliopistolla luentosalin ulkopuolella odottelemassa opetuksen alkua.
- Voit avata mikrofonin ja laittaa livekuvasi näkyville, tai käyttää chättiä
- …Nyt olisi tilaa ”vapaalle hengailulle” ja kuulumisten vaihdolle virtuaalisella yliopiston käytävällä – mitä sanoisit kohtaamillesi kavereille, millaista ajatustenvaihtoa käytäisiin…
Jos keskusteluttaminen ei ”nappaa”, voi opiskelijoita viihdyttää ennen virallista aloitusta aiheeseen (tai itselle/ryhmälle) sopivalla musiikilla tai muilla aineistoilla. YouTube ei ole suoraan hyvä lähde ”tekijänoikeusvapaan” materiaalin etsimiseen, mutta siellä voi haun jälkeen valita suodattimeksi ’Creative Commons’. Parempi reitti etsiä audiota on esimerkiksi Creative Commons -sivuston haun kautta.
Tässä listaa hyvistä ääni ja musiikki – sivustoista:
- ccMixter.org – tee itse miksausmusiikkia
- Free-Loops.com – ääninäytteitä
- Freesound.org – ääninäytteitä ja tehosteita
- Jamendo – CC-lisensoitua musiikkia
- SoundClick.com – maksutonta ja maksullista musiikkia
- TribeOfNoise.com – CC-lisensoitua musiikkia
Sopivien äänilähteiden vinkkaajana toimi Taina Rytkönen-Suontausta Oppituvasta.
Huom! Ääntä jaettaessa esim. Zoomissa on oman näytön jakamisen yhteydessä valittava erikseen äänen jakaminen.
Mukavaa viikkoa, terveisin fasilitaattori Kati
Viikon vinkki 4/2021
Radikaalia toivoa!
Susannan ”Viikon kirjavinkit”
Blum, Susan D. (toim.). (2020). Ungrading. Why Rating Students Undermines Learning (and What to Do Instead). Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)
Gannon, Kevin M. (2020). Radical Hope. A Teaching Manifesto. Morgantown: West Virginia University Press. (Myös UEFin kirjastossa)
O’Connor, Peter (toim.). (2010). Creating Democratic Citizenship through Drama Education. The Writings of Jonothan Neelands. London: Institute of Education.
Että mitä tekemistä draamakasvatuksella, demokratiakasvatuksen vahvistamisella ja fasilitaattorin etäopetusvinkeillä? Miten radikaali toivo tai opetuksen manifesti voivat tarjota meille verkko-opetuksen järjestämiseen?
Creating Democratic Citizenship -kirjassa käsitellään Jonothan Neelandsin, draamakasvatuksen ja soveltavan draaman brittiläisen avaintekijän, kirjoituksia ja ajatuksia.
Radical Hope –kirja puolestaa alkaa virkkeellä “Opettaminen korkeakouluissa ei ole koskaan ollut vaikeampaa kuin juuri nyt.” Vaikka Kevin Gannon ei suoraan viittaakaan etäopetukseen, ahaa-elämyksiä ja yhtymäkohtia löytyy helposti.
Ungrading pureutuu tarkemmin arvosteluun ja arviointiin, niiden vaikutukseen ja tarpeellisuuteen, esittelee useita näkökulmia arviointiin ja sen tarpeellisuuteen sekä kuvailee vaihtoehtoisia arviointimenetelmiä (lisää mm. Columbia University TLC:n podcastissa).
Draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan viitekehys on laajempi kuin usein erheellisesti luullaan – ehkä sana “draama” tuo ensimmäisenä mieleen dramatiikan, näyttelemisen tai television draamasarjat. Draama laajemmassa merkityksessään on kuitenkin kokonainen holistinen paradigma, maailmankuva, ihmiskuva ja niistä pedagogiikkaan ammentava monipuolinen ja kokonaisvaltainen katsantokulma.
Radical Hope -kirjan viitekehys puolestaan on kriittisessä pedagogiikassa Henry Giroux’n, Paulo Freiren ja bell hooksin mukaisesti.
Näistä viitekehyksistä halusin poimia seuraavat vinkit tälle viikolle, ponnisteluihimme digitaalisissa ympäristöissä.
Opetuksen ja ohjauksen suunnitteluvaiheeseen ja opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:
Kurssi, varsinkin verkkokurssi, on kuin montaasi, merkitysten verkosto, muotojen ja sisältöjen vuorovaikutus, jota muokataan osallistujien kanssa. Montaasi yleensäkin sisältää erilaisia näkökulmia käsiteltäviin teemoihin. Käsittele muotoja ja sisältöjä, ei pelkästään aiheina olevia teemoja, osallistujien kanssa: Tee muodoista ja sisällöistä näkyviä keskustelujen kautta. Anna osallistujille mahdollisuuksia vaikuttaa muotoihin ja sisältöihin; edistä jaetun omistajuuden tunnetta. (Creating Democratic Citizenship through Drama Education, s. 49-51.)
Opiskelijoiden kanssa keskusteltavaksi:
Aseta oppimistavoitteet ja oppimisodotukset yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen. Käytä avainkysymyksiä, esimerkiksi: Mikä auttaa sinua oppimaan? Mikä vaikeuttaa oppimistasi? Mitä haluaisit täällä oppia ja miten? Jos kurssilla on lopputentti, voisiko olla muunkinlaisia, vaihtoehtoisia suoritusmuotoja tentin ohella? Voisiko tentin sijasta olla ”epätentti”, tai esseen sijasta ”epäessee” (unessay, s. 92-95, Radical Hope, tai ks. Catherine Denialin blogi)?
Voisiko numeerisen arvostelun sijasta tai sen rinnalla olla vaihtoehtoisia arviointi- ja arvostelukäytänteitä, kuten arvosteluvapaat alueet ja tehtävät, prosessikirjeet, autenttiset arviointikontekstit, itsearviointi, vertaisarviointi? (Ungrading, s. 36-40, tai Jesse Stommelin blogi.)
Oman toiminnan reflektointiin ja kehittämiseen:
Mieti ja kirjoita muistiin tapahtuma oman akateemisen matkasi varrelta, opiskeluaika mukaan lukien, jolloin vahvimmin tunsit epäonnistuneesi. Oliko tarinassa mukana muita (esimerkiksi opettajia, opiskelijoita, kollegoita)? Miten he vaikuttivat siihen, mitä tapahtui seuraavaksi tai miten päätit seuraavaksi toimia? Mitä tämä kokemus voisi antaa sinulle omaan vuorovaikutukseesi työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa? (Radical Hope, s. 147.)
Viikon vinkki 3/2021
Oikeuspsykologian monimuotoisuuden kehittäminen – podcasteja yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän toimijoiden kanssa
Millaisia monimuoto- ja verkkopedagogisia ratkaisuja on tehty monitieteisissä oikeuspsykologian perus- ja aineopinnoissa? Miksi työelämälähtöisyys on tärkeää ja kiinnostavaa? Miten opiskelijat voivat olla mukana opetuksen kehittämisessä? Näistä teemoista keskustelemme oheisella äänitallenteella yliopisto-opettaja Hanna Lahtisen ja opiskelija, PsK Rosa Nissisen kanssa.
Oikeuspsykologia pähkinänkuoressa
Perusopintokokonaisuus
Opintokokonaisuuden tavoitteena on perehdyttää opiskelijat oikeuspsykologian keskeisimpiin kysymyksiin ja menetelmiin, sekä teoriaan että käytäntöön soveltamiseen. Jokaiseen opintojaksoon liittyy aiheen tarkastelu sekä oikeustieteen että psykologian viitekehyksestä. Tavoitteena on lisätä näiden kahden tieteenalan opiskelijoiden ymmärrystä toistensa näkökulmista ja helpottaa yhteistyötä. Oikeuspsykologian perusopintokokonaisuudesta vastaa psykologian oppiaine. Kokonaisuus on tarjolla tutkinto-opiskelijoille ja avoimen yliopiston opiskelijoille ja tällä hetkellä kokonaisuutta suorittaa 140 opiskelijaa ympäri Suomea.
Aineopintokokonaisuus
Opintokokonaisuuden tavoitteena on syventää opiskelijoiden tietämystä perusopintokokonaisuudessa käsitellyistä teemoista ja tutkimuksesta. Opintokokonaisuudessa käsitellään tarkemmin myös erityiskysymyksiä, joita opiskelijat todennäköisesti kohtaavat työelämässä. Opintokokonaisuudessa syvennytään oikeuspsykologian historiaan ja sen merkitykseen oikeuspsykologisen tiedon soveltamisessa nykypäivänä, oikeuspsykologisen tutkimustiedon soveltamiseen niin riita- kuin rikosasioissakin, psyykkisen haitan arviointiin ja siihen liittyvään lainsäädäntöön, kliiniseen ja oikeuspsykologiseen arviointiin ennalta estävässä toiminnassa sekä oikeuspsykiatrian kontekstissa. Lisäksi seminaaritöiden avulla tavoitteena on syvällinen paneutuminen näytön arviointiin aidoissa oikeustapauksissa sekä oikeuspsykologian että oikeustieteen näkökulmista. Seminaareissa ja muussa opetuksessa pyritään lisäämään sekä edistämään näiden kahden tieteenalan välistä vuoropuhelua myös opettajaresursseja yhdistämällä. Oikeuspsykologian aineopintokokonaisuudesta vastaa psykologian oppiaine. Kokonaisuus on ollut tarjolla tutkinto-opiskelijoille ja avoimen yliopiston opiskelijoille vuodesta 2019. Tällä hetkellä kokonaisuutta suorittaa 40 opiskelijaa ympäri Suomea.
Aineopintoihin sisältyy opintojakso, jonka opiskelijoille ja kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle on tarjolla työelämää ja oikeuspsykologian soveltamista esittelevä podcast-sarja.
Mikäli innostut äänitallenteiden tekemisestä, ohessa Kimmo Salvénin materiaalit UEF:n podcast-koulutuksesta – hyviä vinkkejä pähkinänkuoressa aloittelevalle äänitallenteen tekijälle.
Hanna Lahtinen on yliopisto-opettaja, erityisalueenaan oikeuspsykologia. Hanna opettaa oikeuspsykologian kokonaisuudessa opintojaksoja Lapset ja perheet oikeusprosesseissa, Oikeuspsykologian historia ja ammattikäytännöt, Oikeuspsykologisen tiedon soveltaminen rikos- ja riita-asioissa, Psyykkisen haitan arviointi ja vahingonkorvaukset sekä Näytön arviointi rikos- ja riita-asioissa. Hanna myös koordinoi kokonaisuuden opetuksen järjestämistä sekä kehittämistä.
Rosa Nissinen on psykologian pääaineopinnoissaan loppusuoralla ja suorittanut oikeuspsykologiaa sivuaineopintoinaan. Rosa on suunnitellut ja toteuttanut Oikeuspsykologiaa-podcastin haastattelut.
Jesse Jäppinen suorittaa myös viimeistä vuotta psykologian pääaineopinnoistaan. Hän on editoinut Oikeuspsykologiaa-podcastin jaksot sekä säveltänyt podcastin musiikit.
Viikon vinkki 2/2021
eOppimisen tukipalveluiden Heimo-sivusto
Mistä löytyy tietoa etä-, monimuoto-, ja hybridiopetuksesta, etäopetuksen välineistä, videotallenteiden tekemisestä, tekstittämisestä ja jakamisesta, mistä löydän kevään 2020 tukituntien tallenteet?
eOppimisen tukipalvelut on koonnut tietoa ja linkityksiä kootusti yhdelle Heimo -sivustolle (vaatii UEF-kirjautumisen).
Ohjeita on runsaasti myös UEF Wikissä. Esimerkiksi UEF Wikin Zoom-ohjeista löydät mm. ohjeen Zoom-osallistujalistan lataamiseen.
Viikon vinkki 1/2021
Etäopiskelun pelisäännöt
Humanistisen osaston amanuenssi, Tellervo Hirvonen, on valmistellut oheiset etäopiskelun ”pelisäännöt” tai vinkit sujuvaan yhteistoimintaan verkossa. Tellervon mukaan innostus ohjeiden laatimiseen lähti siitä, että opiskelijoiden kanssa ei välttämättä ehditty käydä läpi etäopiskelun pelisääntöjä, kun kaikki tapahtui niin kertarysäyksellä, ja havaittiin, että yhteisiä ohjeistuksia saatetaan kaivata. Yksi malli ei sovi kaikkeen, joten oheista liitetiedostoa (suomeksi ja englanniksi) saa aivan vapaasti kopioida ja muokata omiin tarpeisiinsa! Mitä sinä lisäisit oheisiin ohjeisiin? Olisivatko ohjeet mielestäsi sopivia opetuksen lisäksi myös etäkokouksiin?
Mistä puhumme, kun puhumme verkko-opetuksesta
Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet, että kurssi toteutetaan verkossa?Luulenpa, että vastaukset vaihtelevat melkoisesti – samoin kuin opiskelijoitten kokemukset verkkokursseista.
Verkkokurssilla on monet kasvot. Joskus kasvoja ei ole ollenkaan ja opettaja ja opiskelija ”kohtaavat” ensimmäisen kerran, kun Weboodiin kilahtaa kurssiarvosana. Useimmiten tämä ei ehkä ole paras tapa edistää oppimista. Ainakin tuollainen opiskelutapa vaatii opiskelijalta jo melkoisia itsensä johtamisen ja aikatauluttamisen taitoja.
Saimme juuri joulun alla julkaistuksi tutkimuksemme ensimmäisen opiskelusyksyn kokemuksista. Se osoitti, että itseohjautuvuus on fuksien elämässä suuri haaste. Miten suunnitella ajankäyttö järkevästi, kun lukujärjestyksen kiintopisteitä on niin paljon vähemmän kuin lukiossa? Ja entäpä nyt, kun koronan aiheuttama poikkeustila on vienyt nekin vähät kiintopisteet?
Jotkut opiskelijoitten viestit koronavuoden kokemuksista ovat aika karua luettavaa. Yksin on taisteltu kurssien kanssa, opiskeluyhteisö on hävinnyt tyystin ja opettaja varsinkin. Luokkaopetuksen poistuttua opettajat ovat päätelleet, että opiskelijat pääsevät nyt helpommalla ja ladanneet kursseille tehtäviä niin, että uupumus iskee jo tehtävälistoja lukiessa. Noloa tunnustaa, mutta niin tein itsekin.
Ihan kuin meiltä olisi unohtunut se, miten kauhea huoli meillä kaikilla oli omasta ja läheisten terveydestä koronan takia – myös opiskelijoilla. Niin että lue siinä sitten keskittyneesti laajoja asiakokonaisuuksia ja kirjoita syvällisiä ja pohdiskelevia esseitä kurssille jos toisellekin.
Teimme maaliskuussa 2020 pakollisen loikan etäopetukseen vauhdikkaasti ja suunnittelematta, joten kannattaa toki olla armollinen sekä itselleen että opettajakollegoille. Samalla on tunnustettava, että se, mitä tuolloin tuotimme verkkoon, ei välttämättä ole pedagogisesti kestävää pitkällä tähtäimellä.
Verkkokurssi ei automaattisesti tarkoita sitä, että
- sen voi tehdä omaan tahtiin milloin vain
- se tehdään aina yksin, ilman opiskeluyhteisöä
- se olisi opettajaa vähemmän työllistävä, helpompi tapa opettaa
- opettajaa ei näe koskaan.
Väitän, että pedagogisesti laadukkaassa verkkokurssissa on samat elementit kuin missä tahansa hyvässä opetuksessa. On osaamistavoitteet, niitä tukeva menetelmäpaletti ja tavoitteiden toteutumisen arviointi. On selkeä rakenne ja aikataulu. On ihmiskasvoinen opettaja. On yhteisö, jonka kanssa opiskellaan.
Mietitään yhdessä lähivuosina, miten tehdä verkko-opetuksesta entistäkin parempaa!
Helena Kantanen