Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

2. talvikuuta ~ 2. raštavankuuda ~ 2. talvikuudu

Kirjutannuh Tuomo Kondie

Karjalaisuus kiinnostaa

Suomalaisilla riittää usein paljon kysymyksiä karjalan kielestä ja karjalaisista, mikä ei olekaan lainkaan yllättävää. Karjalaisuus on suomalaisille samaan aikaan sekä tuttua että tuntematonta, niin läheistä kuin eksoottistakin. Kun suomalaista kansallisaatetta ja suomalaisuuden kuvastoa rakennettiin, otettiin karjalaisuus siinä keskeiseen asemaan. Karjala oli tuolloin syrjäseutua niin taloudellisessa, hallinnollisessa kuin kulttuurisessakin mielessä, ja sen perifeerisen aseman vuoksi suomalaisuusaatetta rakentanut kulttuurieliitti katsoi sen otolliseksi paikaksi etsiä ”aitoa ja puhdasta” suomalaisuutta – jotain, minkä avulla rakentaa omaleimaista kansallisuuskuvastoa ilman vahvoja ruotsalaisia tai venäläisiä vaikutteita.

Karelianismin nimissä Karjalasta siis alettiin ottaa kulttuurivaikutteita ja kerätä tietoa kansanperinteestä. Karelianismissa oli kuitenkin ensisijaisesti kyse ideologisesta työkalusta, ei objektiivisesta kuvaamisesta. Karjalaisuudesta korostettiin niitä osia, jotka sopivat haluttuun kuvaan suomalaisuudesta, ja siihen sopimattomat piirteet jätettiin huomiotta ja usein tuomittiin haitallisena venäläisenä vaikutuksena. Karelianismi nosti tietynlaisen kuvan karjalaisuudesta kansallisen kaanonin keskiöön mutta samalla vaiensi muunlaista karjalaisuutta. Perinteen jatkuttua ei ole yllättävää, että vielä tänäkin päivänä monet osat karjalaisuudesta ovat suurelle osaa suomalaisia kovin tuntemattomia ja että kysymyksiä riittää.

Kuka oikein on karjalainen?

Selvästi kaikista yleisin kysymys, johon aiheen tiimoilta törmää, on että ketkä oikeastaan ovat karjalaisia. Kuka voi sanoa itseään karjalaiseksi? Usein kysyjällä on tähän jokin henkilökohtainen kulma. Oliko evakkoon joutunut mummoni karjalainen? Olenko minä karjalainen, kun yksi tai kaksi isovanhemmistani oli Karjalasta?

Kysymykseen ei ole tarjota helppoa tai yksinkertaista vastausta. Perinteisesti karjalaisista puhuttaessa on tehty jako suomalaisiin karjalaisiin ja karjalankielisiin karjalaisiin. Suomalaisilla karjalaisilla tarkoitetaan pääosin luterilaisia karjalaisia, jotka ennen sotia asuivat Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa Harlusta ja Ruskealasta alkaen länteen, sekä nykyisen Suomen Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan asukkaita. Karjalankielisillä karjalaisilla taas tarkoitetaan pääosin ortodoksisia karjalaisia, jotka ennen sotia asuivat Raja-Karjalassa, Petsamossa ja Kainuun itäisimmissä kylissä sekä Venäjän puolella Karjalan tasavallassa ja Tverin, Tihvinän ja Valdain karjalaisalueilla. Karjalaisilla tarkoitetaan myös näiden ryhmien nykyisiä jälkeläisiä.

Tällainen jako on työkaluna hyödyllinen mutta väistämättä kuitenkin karkea ja osin yksinkertaistava. Täytyy muistaa, etteivät kielten ja kulttuurien rajat ole koskaan täysin selvärajaisia ja jyrkkiä. Todellisuudessa jako näiden karjalaisryhmien välillä ei ollut erityisen jyrkkä, vaan alueella oli kielellinen murrejatkumo ja kulttuurissa ja tavoissa oli enemmän yhteistä kuin erottavaa. Suurin erottava tekijä oli uskonto, joka vaikutti myös kieleen, kulttuuriin ja yhteiskuntarakenteisiin.

Lopulta ainoa vastaus kysymykseen, kuka on karjalainen, on että karjalaisuutta on monenlaista ja että jokainen on karjalainen omalla tavallaan. Yhdelle karjalaisuus on pääasiallinen etninen ja kansallinen identiteetti, samoin kuin vaikka suomalaisuus tai venäläisyys. Toiselle karjalaisuus on hänen tapansa olla suomalainen – identiteetti, joka erottaa hänet hämäläisistä tai pohjalaisista jakaen kuitenkin saman suomalaisuuden kattoidentiteetin. Kolmannelle karjalaisuus voi olla vain pienempi osa laajempaa identiteettikokonaisuutta, ja hän on tyytyväinen varttikarjalaisen rooliinsa.

Kaikki nämä ovat yhtä aitoa, oikeaa ja arvokasta karjalaisuutta. Tällaiset identiteetit eivät myöskään sulje toisiaan tai muita identiteettejä pois. Ihminen voi hyvin olla samaan aikaan sekä karjalainen että suomalainen tai sekä karjalainen että venäläinen, tai hänellä voi olla mitä tahansa muita rinnakkaisidentiteettejä. Etnisyydet ja identiteetit eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Lopulta tärkeintä on muistaa, että identiteetit ovat äärimmäisen henkilökohtaisia asioita ja että karjalaisuudessakin on kyse ihmisistä ja heidän intiimistä kokemuksestaan omasta itsestään. Tärkeintä on kunnioittaa muita ja olla määrittelemättä tai arvottamatta muiden identiteettiä. Karjalaisuutta on ja on aina ollut hyvin monenlaista, ja tuo monipuolisuus tekee karjalaisuudesta sitäkin kauniimpaa ja rikkaampaa.

Lopulta eroistamme huolimatta on edelleen paljon enemmän sellaista, joka meitä karjalaisia yhdistää.