Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

16. talvikuuta ~ 16. raštavankuuda ~ 16. talvikuudu

Kirjutannuh Tuomo Kondie

 

Kristinusko tuli Karjalaan jo satoja vuosia sitten, mutta käytännössä kristillisyys oli usein aika pintapuolista, ja vanha usko eli monissa paikoin hyvin vahvasti virallisen kirkon rinnalla. Usein karjalaisten uskonto olikin käytännössä synkretismiä, jossa uuden kristillisen uskon tavat ja uskomukset yhdistyivät vanhaan uskoon. Vanha usko ei ollut kristinuskon aikaan yhteiskunnallisesti aina kovin hyväksyttyä, ja se opittiin piilottamaan tehokkaasti. Se on kuitenkin säilynyt nykypäivään saakka. Tässä kirjoituksessa eräs karjalainen nuori kertoo, kuinka hänen perheessään vietettiin joulua vanhan uskon mukaan. Hänen pyynnöstään kirjoituksessa ei julkaista hänen nimeään.

Vanhauskoinen joulu

”Joulu” alkaa 21. päivä joulukuuta. Talvipäivänseisauksena aurinko menee kolmeksi päiväksi hautaan. Sen jälkeen aurinko itkee kolme päivää haudan reunalla, kun sen pitää lähteä niin suuria lumikinoksia sulattamaan ja taas korkealle kapuamaan. Sitten se vielä lepää kolme päivää, ennen kuin jatkaa matkaansa.

Tuona aikana Akka, eli Vierissänakka eli Akka Maanlainen lähtee kulkemaan. Jos järven pinta oli jäässä, piti häntä varten tehdä avanto, sillä kun hän laskeutuu taivaasta maan päälle, asuu hän avannossa täällä ollessaan. Akka kulkee ja katsoo että ihmiset elävät kunnollisesti. Hän tutkii saunat, tutkii navetat ja lampolat ja kyselee eläimiltä, etteivät ihmiset vain ole pitäneet niitä pahoin.

Akka myös sanelee tulevia, ja niitä voivat rohkeat käydä kyselemässä tienristeyksissä tai avannon reunalla, saunan tai navetan nurkalla tai pöydän alla käspaikka pään päällä. Lapsena oli tapana ajella serkuksien kanssa avannon reunalle kuuntelemaan Akkaa, josko olisi hyviä vai huonoja uutisia. Istuttiin lampaantaljalla, joka kierrettiin kirveen tai puukon kanssa kolmasti, ja sitten mentiin viltin alle piiloon kuuntelemaan.

Rannalle rakennettiin kokko eli Akan risti, ja se poltettiin joko loppiaisena tai yhdeksäntenä päivänä, kun aurinko taas jatkoi matkaansa. Sillä tavoin saatettiin Akka hyvillä mielin ja lämpimänä takaisin taivaalle, ja poltettiin jäljet ja riähkät (synnit tai vääryydet), joita Akka on sinä aika kerännyt. Tuli myös auttoi Akkaa palaamaan taivaalle – lentäähän paperi tai tuohikin lämpimän ilmavirran avulla korkeammalle.

Akan kulkiessa ei saanut meluta ulkona tai tehdä meluisia töitä, sillä se häiritsi Akkaa. Jos niin teki, kesällä metsä liikkuu enemmän, eli metsässä kulkee karhuja ja muita petoja, ja voi joutua metsän vihoihin. Akalle myös jätettiin vettä, pyyhe ja saippuaa, jotta hän voi pestä kätensä ennen taloon tulemista eikä siten tule vihoissaan.

Jouluna myös talon haltija oli liikkeellä. Talon haltijan tehtävä on huolehtia rakennuksesta, sekä perheestä, joka siellä elää. Jouluna haltija rämisteli talon nurkissa niin että lapset kuulivat ja juoksivat perässä, mutta jotenkin haltija onnistui aina palaamaan piiloon ennen kuin lapset ehtivät häntä nähdä. Tyhjin käsin ei tarvinnut kuitenkaan jäädä, sillä haltijalla oli tapana jättää pieniä lahjoja porstualle, kuten puuleluja, pehmoleluja, herkkuja tai muuta. Muuten lahjoja saatiin perheenjäseniltä, joulupukki ei talossa käynyt.

Ruokaa oli paljon. Kinkku oli ja kaikenlaista kalaa: savustettua, graavattua, silliä ja kuivattua. Ukko eli isoisä halusi aina pyydystää joulukalan itse. Ostettuakin oli, mutta ainakin yksi itse pyydetty kala piti pöydästä löytyä, jottei kalaonni mene. Lisäksi oli perunaa, piirakoita ja laatikoitakin. Ukko teki karjalanpaistin ja julmetun isoja perunapiirakoita, joiden päälle paisti ladottiin. Aamulla ensimmäisenä syötiin riisipuuroa kanelin, sokerin ja sulatetun voin kanssa, ja voita oli myös sokerisessa maitoteessä. Voita piti olla niin paljon saatavilla, että sitä riitti myös haltijalle ja Akalle syötäväksi. Lisäksi oli haudutettuja nauriita. Ne oli esihaudutettu ja loppuun ne kypsennettiin kokolla tikun päällä. Lapsista oli hauskaa aina kun jonkun nauris vierähti kokkoon, ja valmiit nauriit saatettiin laittaa hetkeksi hankeen jäähtymään.

Muuten joulua vietettiin kuin muutkin karjalaiset: yhdessä koko suvun voimin.

 

Akan paluumatkaa taivaalle autettiin kokkoa polttamalla