Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

25. talvikuuta ~ 25. raštavankuuda ~ 25. talvikuudu

 

Iisussan šyntymä (Luuk. 2:1–20)

Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja. Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie. Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta. Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta. Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika. Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie. Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih. Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla. Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa, Hospoti. Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.» Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:

– Kunnivo Jumalalla taivahissa,
a muan piällä olkah rauha
ta ihmisillä hyvä tahto!

Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša. Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta. Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih. Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

 

Jouluevankeliumin vienankarjalakši lukou vienankarjalan jatkokurššin opaštuja Eero Klaavo.

Lähteet

http://www.finugorbib.com/bible/viena/42_Luk02_na.html

 

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

24. talvikuuta ~ 24. raštavankuuda ~ 24. talvikuudu

 

Kui joulu on

Kui muas on hangi ja järvet jiälöis
ja silmä painunuh päivöizen,
kuin piätshköi pitkien on matkoin piälöis
ja muutki laulajat matkas sen,
käy lämmin hengähys talvisiälöis,
kui joulu on, kui joulu on.

Ei huolda, ailahta imeisrinnas,
ei tunnu pakkazet paukkajat,
vain laulu lapsiloin koululinnas
se helkkää, silmät on kirkkahat,
on kuuzi palkkanna huolehtinnas,
kui joulu on, kui joulu on.

On muamo laittannuh syödäväistä,
häi lahjoi andoi, häin lahjoi sai,
vain taivoin tiähtöistä kiildäjäistä
nyt mieli muistaa, se muistaa kai,
mitä rishtikanzal on pyhimbäistä,
kui joulu on, kui joulu on.

 

suom. Kun joulu on
säv. Otto Kotilainen
san. Alpo Noponen
karjalaksi Iivo Härkönen
Kirjasta Kibunoi II

 

 

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

23. talvikuuta ~ 23. raštavankuuda ~ 23. talvikuudu

 

Karjalaksi kääntänyt Paavo Harakka

Rastavakirikköh       

 

Čuassu löi jo viizi,

nostakkuahai piä.

Iivana da Liddi,

muiten matka jiä.

 

Täs on vezituaza,

silmät huuhtokkua,

lämmä kondientaľľa

rejes vuottau jo.

 

Vasta ruunan rejes

silmät avauduu.

Siin on silmien ejes

synkkä meččämua.

 

Aizakello helkkäy,

Ložniu tähet, kuu.

Lyštie kaikil riittäy.

Mukkie panou suu.

 

Netis mökin Maša

matkua kirikköh.

Tuavetti da Saša

nouskua kannoil jo.

 

Mägiryčän alla

talo hyčyttäy.

Joga ikkunalla

kaksi kynttiliä.

 

Ruuna virsta jällel

hölkyttele pois.

Netäil kirikködorgal

ainos olla vois!

 

 

Tonttuloin rastav’yö

 

Valgiet sammuu, rahvas kai nyt uinuou,

rahvas uinuou.

Yölöin pimieh talon ruadiet painuou,

ruadiet painuou.

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

Rastav’tontut silloin varbahillah,

varbahillah.

Varovazeh hiivuou alle sillan,

alle sillan.

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

Stolan piällä veitikkazet riendäy,

veitikkazet.

Syyväh paistie da juuvah liendä,

juuvah liendä.

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

Magieda on stolas monda luaduo,

monda luaduo.

Čupetus mänöy: ”Milbä syöndä maistuu,

syöndä maistuu?”

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

 

Sitten kizaellah kuuzen alla,

kuuzen alla.

Kuni huondes valguou taivahalla,

taivahalla.

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

Hiľľau hiivuou joukko varbahillah,

varbahillah.

Kodiloukkoloihin alle sillan,

alle sillan.

Tiptap, tiptap, tipe, tipe, tiptap,  tip, tip, tap.

 

 

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

22. talvikuuta ~ 22. raštavankuuda ~ 22. talvikuudu

Paginal ollah Kokan Man’oi (Maria Kok) da Hiloin Natoi (Natalia Giloeva)

Rastavan vuotanduaigu on pertilöin ruokinduaigu

Natoi: Jogo, Man’oi, olet omat pertit ruokkinuh?

Man’oi: Pertit ruokkinuh? Mittumiibo pertilöi pagizet? Kažiloigo? A milbo heidy syötät? Pudrolgo?

Natoi: Perti ei ole niken, sie eletäh! Da ruokkie on kabrastua: konzu pölylöi pyhkit da lattieloi pezet.

Man’oi: Aaa, nygöi ellendän. Sanotah suomeksegi ‘pirtti’, da meil on sežo vahnu verbi ‘ruokota’ da adjektiivu ‘ruokoton’. Jälgimäine  merkiččöy ‘ylen reduhine’. Natoi, ole moine hyvä da opasta minuu karjalakse pertilöi ruokkimah putilleh!

Natoi: Tiettäväine opastan! Ezmäi sinul pidäy eččie suuri rengi.

Man’oi: Miksebo minulleni täh  rengii pidäy? Iče duumaičin ruokkie!

Natoi: Rengi karjalakse ei ole ristikanzu. Suomekse sanotah ‘sanko’ libo ‘ämpäri’. Valammo sih lämmiä vetty da panemmo muilua. Muga! A nygöi, ota vihko da pane rengih.

Man’oi: Minul olis poijan vahnu matematiekan vihko. Kuibo sil lattiet pezet?

Natoi: Ga sil nikui! Čälliät vai kai. Suomekse meijän vihko on ‘luuttu’ libo ‘rätti’, a karjalakse pidäy matematiekkah niškoi tetratti!

Man’oi: A voi voi! Äijän pidäy opastuo, tahtonen putilleh pertin ruokkie!

Natoi: Onnuako vastal olet lattiet pyhkinyh vai mil?

Man’oi: Vastal, vastal, enhäi vihtal! Tiijustin, gu karjalakse vastu on lattieloih niškoi, ga sidä sežo kylysgi käytetäh. Vihtuahäi karjalazil ni vouse ei ole?

Natoi: Eule, muite šuutkakse olen sanoldannuh.  Nygöi maltat karjalakse pertit ruokkie putilleh. Sih näh pidäy rengi…

Man’oi: da vihko…

Natoi: da lämmiä vetty da muilua…

Man’oi: da vastua ei pie unohtua!

Natoi: Nygöi voit alevuo da rauhas vuottua Rastavua. Oldahes ruokkimattomat pertit kabrastamattah. Ruokkimizet kabrastamal ei loppietahes, vai ližetäh.

Man’oi: Muga, nygöi pidäy neče bauhundu loppie.

Natoi: Rauhažua Rastavua sinulles dai perehelles!

Man’oi: Passibo, hyviä Rastavua teile sežo!

 

Man’oi varustahes pertilöin ruokindah. Kuva: Margarita Kemppainen

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

21. talvikuuta ~ 21. raštavankuuda ~ 21. talvikuudu

Kirjutannuh Raimo Riionheimo, kiändänyh Hiloin Natoi

Korolevnan (kudai on šotlandienpaimoikoiru), Abuniekan (neče on šetlandienpaimoikoiru) da Pläkyčyn (se on meččyvillukoiru) elokseh näh sanellah Facebookas sivul Koirien elostu – koirien elämää, https://www.facebook.com/koirienelostu

 

KOIRIEN RASTAVU

Huondeskävelyksel koirien joukkoveh pagizi Rastavah näh:

Korolevnu: Mustattogo, gu tuliel nedälil roih Rastavu? Olettogo kirjutannuh tobjale rastavankoirale, midä tahtotto podarkakse? Minä kyzyin lammasturkin, goretex–jallačit da čoman bantazen händäh. Da tiettäväine äijän n’amuu.

Abuniekku: Midäbo sinä sit – rubietgo bantazenke hännäs kävelemäh da čomendelemahes? Minä tahton suaja ylen äijän n’amuu da hammasteroittimen. Sit voin purta hos mittumua kovua luudu!

Korolevnu: Sen bantazenke minun händy roih ylen-ylen čoma…da sinä Abuniekku, heitä irvištelendy…

Pläkyččy: Minägi tahton äijän n’amuu da vie moizen takin, kuduas olis pikkarazii kellozii da eriluaduzii čomenduksii.

Korolevnu da Abuniekku: Sinus muitegi kovua iändy kuuluu, sendäh sinulles parem pädis takki ilmai kellozii.

Korolevnu: Ga duumaičen, gu meijät vietäh mašinas kunnetahto ylen loitokse, kus yövymmö da sit tulemmo järilleh kodih.  Pidäy juohattua ižändäle, gu ottas keräle enäm syömisty meih näh.

Pläkyččy: Myö varmahgi ajammo sinne, kus minä enne elin.

Abuniekku: Tuodanehgo meile pertih rastavankuuzi?

Korolevnu: Duumaičen, gu ei tuvva. Prinsut on tulemas ad’voih Rastavan jälles, da häi on ižäččy. Tiijättöhäi, midä ižäčyt-pahačut luajitah puuloin juuril?

 

Rastavu – joulu / Huondes – aamu / Paista – puhua / Nedäli – viikko / Roita – tulla / Tobju – iso / Podarku – lahja / Jallačit – kengät / Čoma – kaunis / Bantaine – rusetti / Tiettäväine – tietenkin / N’amu – herkku, karkki / Čomendellakseh – koreilla / Mittuine – millainen / Čomendus – koriste / Pädie – sopia / Duumaija – ajatella, luulla / Mašin – auto / Kunnetahto – jonnekin / Järilleh – takaisin / Perti – huone / Prinsut – Prinssi / Ad’voih – vieraaksi / Ižäččy – uros / Pahačču –  / Luadie – tehdä

š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne

Korolevnu = Ruhtinatar, Abuniekku = Apuneiti, Pläkyččy = Läpsy

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

20. talvikuuta ~ 20. raštavankuuda ~ 20. talvikuudu

Kirjutettih Johnny Haataja ta Eero Klaavo

Jortanolla käymini

Vieristä on pravoslaunoin kirikön Jumalan ilmeštymisen pruašniekka, kumpasešša muissellah Hristossan kaštetta Jortanon jovešša. Še on šuuri pruašniekkapäivä, mi keryäy rahvašta yhtehiseh sluušpah. Päivän aikana on tapana kulkie ristisuatošša toimittamah šuuri vejen pyhityš, kumpani liittäy pruašniekan Hristossan kaštien muistamiseh.

Vejen pyhityš toimitetah luonnošša, kirikössä tahi minnih järven rannašša. Rikeneh še ruatah juštih luonnon vesistön vierellä, šentäh kun Iisussaki kaššettih Jortano-jovešša. Vejen pyhitykšeššä ristie uitetah kolme kertua nellinurkkasessa avannošša ta molitah Jumalua, jotta Pyhä Henki pyhittäy vejen. Nimi vieristä juohattau veteh ta ristih. Vien ili vejen risti šanelou juuri vejen pyhitykšeštä.

Sluušpašša vesi pyhitetäh välittämäh Jumalan armuo. Tätä pyhitettyö vettä pietäh šuurešša kunnivošša ta šiinä šuatetah uija tahi pyhyä vettä viijäh kotih, jotta plaholovie šillä koti, ruoka tahi minih aštie. Pyhällä vejellä on voijeltu niise kipeitä kohtie.

Niinä päivinä Iisussa tuli Galileijan Nasaretista ta Iivana kašto Hänet Jortanojovešša. Konša Iisussa nousi veještä, taivahat avauvuttih ta Henki laškeutu Iisussan piällä niin kuin kyyhkyni. Taivahista kuulu iäni: Šie olet Miun armaš Poikani. Šiuh Mie olen mieltyn. (Markin jevanheli 1: 9–11.)

Kuva: Olga Karlova

Jortanolla käynti

Loppiainen on ortodoksisessa kirkossa Jumalan ilmestymisen eli teofanian juhla, jolloin muistellaan Kristuksen kastetta Jordan-joessa. Se on suuri juhlapäivä, joka kerää paljon kansaa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Päivän aikana on tapana kulkea ristisaatossa suorittamaan suuri vedenpyhitys, joka liittää juhlan Kristuksen kasteen muistamiseen.

Vedenpyhitys voidaan toimittaa luonnossa, kirkossa tai vesistöjen äärellä. Usein se toimitetaankin juuri luonnonvesien äärellä, koska Jeesuskin kastettiin Jordanin virrassa. Toimituksessa ristiä käytetään kolme kertaa jäähän hakatussa ristinmuotoisessa avannossa ja rukoillaan, että Pyhä Henki pyhittäisi veden. Loppiaisen karjalankielinen nimi vieristä viitaakin veteen ja ristiin. Veen rista eli veden risti kertoo vedenpyhityksestä.

Toimituksessa vesi pyhitetään Jumalan armon välittäjäksi. Tätä pyhitettyä vettä pidetään suuressa arvossa ja siinä saatetaan uida ja ottaa sitä mukaan esimerkiksi kodin, ruoan tai esineiden siunaamiseen tai sairaan ruumiinosan voiteluun.

Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä ole mieltynyt. (Markuksen evankeliumi 1:9–11.)

Sanasto

vieristä – loppiainen, pravoslaunoi – ortodoksinen, Iisussa Hristossa – Jeesus Kristus, sluušpa – jumalanpalvelus, molitah Jumalua – rukoillaan, juohattau – viittaa

Lähteet

Teofania – Kristuksen kaste

https://www.ortodoksi.net/index.php/Teofania
https://www.ort.fi/uutishuone/2020-01-03/teofania-kristuksen-kasteen-ja-pyhan-kolminaisuuden-ilmestymisen-juhla-61
https://www.ortodoksi.net/index.php/Pyhitetty_vesi
Virtaranta, Pertti 1958: Vienan kansa muistelee. Porvoo: WSOY. s. 582–583.

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

19. talvikuuta ~ 19. raštavankuuda ~ 19. talvikuudu

Kirjoittanut karjalan kielen ja kulttuurin opiskelija

Suojärveläisien rakkaustarina

Suojärvi kuului Raja-Karjalaan, ja suurin osa sen asukkaista muutti viime sodan aikana ja sodan jälkeen muualle Suomeen.

Jo Suomen itsenäistymisen jälkeen karjalankielisen Suojärven ja koko Raja-Karjalan tilanne oli erityinen. Ihmiset olivat ennen itsenäistymistä liikkuneet rajasta välittämättä ja muuttaneet puolin ja toisin vapaasti. Tämä muuttui, kun Suomi itsenäistyi ja kylien väliin tuli rajalinja. Jopa suvut jakautuivat rajan eri puolille.

Suojärven asukkaat olivat kovilla myös toisen maailmansodan aikana, jolloin suurin osa heistä joutui evakkoon kaksikin kertaa, viimeisen kerran kesällä 1944. Pieni osa ihmisistä jäi silloiseen Neuvostoliittoon, etsi uuden kodin ja jatkoi karjalaista elämäntapaansa. He käyttivät edelleen karjalan kieltä, mutta heidän piti kuitenkin opetella koulussa venäjää. Suomeen tulleet evakot sijoitettiin Pohjois-Karjalaan, Kajaaniin ja muualle Suomeen. Monen piti opetella puhumaan suomea, koska kotikielenä oli ollut karjala. Sodan aikana tuhoutui 70 prosenttia Suojärven pitäjän kylistä. Osa suojärveläisistä joutui myös sotavangiksi talvisodan alkaessa.

Suojärveläiset ovat siis kahteen kertaan kokeneet kyläyhteisönsä tai heimonsa jakautuvan. Yhteyttä rajan taakse jääneisiin sukulaisiin ei kyetty enää pitämään Suomen itsenäistymisen eikä toisen maailmansodan jälkeen. Ei ollut mahdollisuuksia. Ei ollut Facebookkeja.

Itsenäistymisen ja sotien jälkeen monet suojärveläiset ja muut evakot ja heidän jälkeläisensä joutuivat kauas toisistaan, eikä enää muodostunut kovin paljon esim. kahden suojärveläisen pariskuntia tai perheitä.

Vaikka osa suojärveläisistä joutui eroon toisistaan, heidän jälkeläiset löysivät toisensa uudelleen vuosikymmenien päästä. Näin syntyi myös yksi karjalainen rakkaustarina:

”Kesällä 2015 sain viestin yhdeltä suomalaiselta pariskunnalta. Olimme kuulemma sukua toisillemme. He löysivät minun perheeni Geni-sukupuun kautta. He olivat silloin käymässä Venäjän Karjalassa ja halusivat tutustua. Selvisi, että naisen sukujuuret ovat Suojärveltä, niin kuin minunkin. Meidän sukuhaaramme elivät erillään tietämättä mitään toisistaan, mutta sinä kesänä ne kohtasivat taas meidän kauttamme.

Sodan aikana naisen ukki perheineen tuli evakkoina Suomen Pohjois-Karjalaan. Jo Suomen itsenäistymisen jälkeen hänen ukkinsa oli vaihtanut perheen sukunimen venäjänkielisestä suomalaiseksi. Hänen ukkinsa ja minun isoäitini olivat pikkuserkkuja. Isäni isoäiti oli syntynyt Suojärven alueella, kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Suomen itsenäistymisen jälkeen hänen perheensä kotikylä jäi Venäjän Karjalan puolelle, mutta hänen sisaruksensa jäivät asumaan Suomen puolelle ja Suomeen silloin kuuluneeseen Suojärven kuntaan. Sieltä he sitten lähtivät kesällä 1944 evakkoon.

Lämpimän tapaamisen jälkeen pidettiin tiheästi yhteyttä, ja meistä tuli läheisiä ihmisiä toisillemme. Seuraavana kesänä olin käymässä Suomen Pohjois-Karjalassa ja sain mahdollisuuden tutustua naisen veljen perheeseen eli muihin ”pikkuserkkuihini”. Siellähän olikin minun armahaiseni. On pakko sanoa, että rakastuminen ei kuulunut minun suunnitelmiini. Sinä kesänä olin tulossa opiskelemaan Suomeen ja halusin keskittyä vain opiskeluun. Sydän kuitenkin oli eri mieltä.

Armaan piti silloin olla työmatkalla toisella puolella maailmaa, mutta jostain ihmeellisestä syystä se matka peruuntui. Eli jos matkaa ei olisi ”sattumalta” peruttu, ehkä emme olisi tavanneet silloin… Mutta asiat menivät niin kuin niiden pitikin mennä.

Näin kaksi karjalaisen jälkeläistä löysivät toisensa. Sukuhaaramme on solmittu, yhdistetty. Yhteys ei enää katkea. Kuinka käsittämättömät ovat Jumalan tiet! Hänellä on oma hyvä ja täydellinen suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Uskomme, ettei meidän tapaamisemme ollut vain ”sattumaa”, vaan meitä on tarkoitettu yhteen.

Me molemmat tunnemme, että karjalaisuus ja yhteinen sukuhistoria yhdistävät meitä. Aina on aiheita keskusteluun. Meitä molempia kiinnostaa sukuhistoria. Siinä on vielä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää.

Karjalaisuuden säilyminen on tärkeää. On tarkoitus välittää tietoa sukujuuristamme ja isovanhempien historiasta tuleville sukupolville. Haluamme myös, että karjalan kieli säilyy.

Meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen elämäntarina. Tutkikaa omaa sukuhistoriaanne. Sieltä löytyy varmasti paljon uskomattomia tarinoita!”

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

18. talvikuuta ~ 18. raštavankuuda ~ 18. talvikuudu

Terveh teile, tulgua opastumah karjalan kieleh keviäl 2021 Jovensuun rahvahanopistoh. Kursan aigua pagizemmo karjalakse, luvemmo eriluaduzii tekstoi, kuundelemmo karjalankielisty radivuo da kačommo karjalankielizii programmoi. Luajimmo karjalan kielen perussanastoh da kielioppih liittyjii harjaituksii. Kursu pädöy kaikile karjalan kielen suvaiččijoile da joukkoh voijah tulla kaikin, jatko-opastujat dai net, ket nikonzu ei opastuttu karjalah. Kursan aigua tuttavummo kaikkih karjalan kielen murdehih. Kursan opastajannu on livvinkarjalaine Il’l’u Mošnikov.

Ilmoittuakseh kursale voit jo nygöi Jovensuun Rahvahanopiston sivuloin libo telefonan kauti. Kursu algavuu 11. pakkaskuudu 2021. Opastundua pietäh joga nedälii, ezmässargiloin 16.45-18.15 aigua, luokas 306, adressi: Papinkatu 3, Jovensuu.

Tulgua terveh opastumah! Hyviä Rastavua da tulijua Uuttu Vuottu!

Il’l’u

https://www.opistopalvelut.fi/joensuu/course.php?l=fi&t=13892

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

17. talvikuuta ~ 17. raštavankuuda ~ 17. talvikuudu

 

Kirjuttan © 2020 Katerina Paalamo

Kiännökset © 2020 Olga Karlova, Natalia Giloeva

 

Roštuonajan šanavakka

Raštavanaijan sanavakka

Rastavanaijan sanavakku

 

Pietkö Roštuota?

Pietgö Raštavua?

Pietgo Rastavua?

Vietätkö joulua?

 

Pien. / En pie.

Pien. / En pie.

Pien. / En pie.

Vietän. / En vietä.

 

Mie kaikičči pruasnuičen Roštuota perehen ta heimolaisien kera.

Mie ainos pruaznuičen Raštavua perehen da rodn’ien kera.

Minä ainos pruaznuičen Rastavua perehen da omahizien kel.

Minä vietän (juhlin) joulua aina perheen ja sukulaisten kanssa.

 

Mie olen Roštuonaki ruavošša.

Mie olen Raštavanagi ruavossa.

Minä olen Rastavangi ruavos.

Minä olen joulunakin töissä.

 

Myö matkuamma Roštuokši ulkomailla.

Myö matkuamma Raštavaksi ulgomualla.

Myö matkuammo Rastavakse ulgomuale.

Me matkustamme jouluksi ulkomaille.

 

Mie olen roštuonhoukka: luajin roštuonkorttija ta -korissukšie kešälläki.

Mie olen raštavanurua: luajin raštavankarttiloi da -čomennuksie kezällägi.

Minä olen rastavanurai: luajin rastavankartiloi da -čomenduksii kezälgi.

Minä olen jouluhullu: teen kesälläkin joulukortteja ja -koristeita.

 

Mitä šie tahtosit šuaha potarkakši?

Midä sie tahtozit suaha podarkaksi?

Midä sinä tahtozit suaja podarkakse?

Mitä sinä haluaisit saada lahjaksi?

 

Mie tahtosin šuaha ainehettoman lahjan.

Mie tahtozin suaha ainehettoman lahjan.

Minä tahtozin suaja ainehettoman lahjan.

Minä haluaisin saada aineettoman lahjan.

 

Mie olen toivon karjalankielistä kirjua.

Mie olen tahton karjalankielistä kniigua.

Minä olen tahtonuh karjalankielisty kniigua.

Minä olen toivonut karjalankielistä kirjaa.

 

Oletko jo oštan lahjat?

Oletgo jo ostan lahjat?

Oletgo jo ostanuh lahjat?

Oletko ostanut jo lahjat?

 

Vielä pitäy erähie oštua.

Vielä pidäy erähie ostua.

Vie pidäy erähii ostua.

Joitakin pitää vielä ostaa.

 

Mie olen luatin kaikki lahjat iče.

Mie olen luadin kaikki lahjat iče.

Minä olen luadinuh kai lahjat iče.

Olen tehnyt kaikki lahjat itse.

 

Mie olen tilannun potarkat verkkokaupoista.

Mie olen tilannun podarkat verkkolaukoista.

Minä olen tilannuh podarkat verkolaukois.

Minä olen tilannut lahjat verkkokaupoista.

 

Miula pitäy vielä kiärie lahjat paperih.

Miula pidäy vielä kiärie lahjat bumuagah.

Minule pidäy vie kiärie lahjat bumuagah.

Minun pitää vielä kääriä lahjat paperiin.

 

Käykö teilä roštuonukko?

Käygö teilä raštavanukko?

Kävyygo teile rastavanukko?

Käykö teillä joulupukki?

 

Roštuonukko kaikičči tulou tuomah meilä lahjat. Lapšet häntä vuotetah.

Raštavanukko ainos tulou tuomah meilä lahjat. Lapset händä vuotetah.

Rastavanukko ainos tulou tuomah meile lahjat. Lapset händy vuotetah.

Joulupukki käy aina meillä tuomassa lahjat. Lapset odottavat häntä.

 

Oletko jo kuušen käynyn?

Oletgo jo kuuzahazen käynyn?

Oletgo jo tuonnuh kodih kuuzahazen?

Oletko hakenut jo kuusen?

 

Meilä ei ole omua meččyä. Miun pitäy oštua kuuši.

Meilä ei ole omua meččiä. Miula pidäy ostua kuuzahane.

Meil ei ole omua meččiä. Minule pidäy ostua kuuzahaine.

Meillä ei ole omaa metsää. Minun pitää ostaa kuusi.

 

Vot on turpie kuuši!

Vot on turbie kuuzi!

Vot on turbei kuuzi!

Onpa tuuhea kuusi!

 

Ičekö olet korissukšet luatin?

Ičegö olet čomennukset luadin?

Ičego olet čomendukset luadinuh?

Itsekö olet tehnyt koristeet?

 

Mimmoni olet näpperä!

Mimmone olet näpperä!

Oletbo maltačču!

Oletpa taitava!

 

Varuššatko iče roštuonšyömiset?

Varussatgo iče raštavansyömizet?

Varustatgo ice rastavansyömizet?

Valmistatko itse jouluruuat?

 

Mie joka Roštuokši iče paissan kalitat, lihat, kalat, kinkun, loutapaissokšet šekä roštuontähet ta -priänikät.

Mie joga Raštavaksi iče paissan piiruat, lihat, kalat, kinkun, vakkapaissokset segö raštavantähet da -priädniekät.

Minä joga Rastavakse iče pastan šipainiekat, lihat, kalat, kinkun, vakkupastokset sego rastavantiähtet da -priädniekät.

Minä paistan itse joka jouluksi karjalanpiirakat, lihat, kalat, kinkun, laatikkoruuat sekä myös joulutortut ja piparit.

 

Mie kaikičči oššan valmehet roštuonšyömiset kaupašta.

Mie ainos ossan valmehet raštavansyömizet laukasta.

Minä ainos ostan valmehet rastavansyömizet laukas.

Minä ostan aina valmiit jouluruuat kaupasta.

 

Miun pitäy vielä oštua kinkku.

Miula pidäy vielä ostua kinkku.

Minule pidäy vie ostua kinku.

Minun täytyy vielä ostaa kinkku.

 

Mie šyön vain kašvikšie.

Mie syön vain kazvoksie.

Minä syön vai kazvoksii.

Minä syön vain kasviksia.

 

Myö olemma veganit.

Myö olemma veganat.

Myö olemmo veganat.

Me olemme vegaaneja.

 

Tykkyätkö roštuonmusiikkie?

Suvaičetgo raštavanmuuzikkua?

Suvaičetgo rastavanmuuzikkua?

Pidätkö joulumusiikista?

 

Roštuon iellä meilä koissa kaiken aikua kuulutah roštuonlaulut.

Raštavan iellä meilä koissa kaiken aigua kuulutah raštavanpajot.

Rastavan iel meil kois kaiken aigua kuulutah rastavanpajot.

Joulun alla meillä soivat koko ajan joululaulut.

 

Vousu en tykkyä roštuonmuusiikkie.

Ni vouse en suvaiče raštavanmuuzikkua.

Ni vouse en suvaiče rastavanmuuzikkua.

En voi ollenkaan sietää joulumusiikkia.

 

Joko šiula on kaikki valmehena Roštuota varoin?

Jogo siula on kaikki valmehena Raštavua varoin?

Jogo sinul on kai valmehennu Rastavah näh?

Joko sinulla on kaikki valmiina joulua varten?

 

Vähäistä ennen Roštuota pešen vielä lattiet ta oššan hiasinttikukan makiella haisumah.

Vähäistä ennen Raštavua pezen vielä lattiet da ossan hiasintan andamah hyviä duuhuo.

Vähästy enne Rastavua pezen vie lattiet da ostan hiasintan andamah magiedu duuhuu.

Vähän ennen joulua pesen vielä lattiat ja ostan hyasintin antamaan hyvää tuoksua.

 

Kaikki on valmehena. Nyt pätöy vain vuottua Roštuon tuluo.

Kaikki on valmehena. Nyt pädäy vain vuottua Raštavan tulendua.

Kai on valmis. Nygöi pädöy vai vuottua Rastavan tulendua.

Kaikki on valmiina. Nyt kelpaa vain odottaa joulun tuloa.

 

Kuvassa hiasintta.

Kuva: Pixabay

Karjalaini roštuonkalenteri ~ Karjalane raštavankalendari ~ Karjalaine rastavankalenduaru

16. talvikuuta ~ 16. raštavankuuda ~ 16. talvikuudu

Kirjutannuh Tuomo Kondie

 

Kristinusko tuli Karjalaan jo satoja vuosia sitten, mutta käytännössä kristillisyys oli usein aika pintapuolista, ja vanha usko eli monissa paikoin hyvin vahvasti virallisen kirkon rinnalla. Usein karjalaisten uskonto olikin käytännössä synkretismiä, jossa uuden kristillisen uskon tavat ja uskomukset yhdistyivät vanhaan uskoon. Vanha usko ei ollut kristinuskon aikaan yhteiskunnallisesti aina kovin hyväksyttyä, ja se opittiin piilottamaan tehokkaasti. Se on kuitenkin säilynyt nykypäivään saakka. Tässä kirjoituksessa eräs karjalainen nuori kertoo, kuinka hänen perheessään vietettiin joulua vanhan uskon mukaan. Hänen pyynnöstään kirjoituksessa ei julkaista hänen nimeään.

Vanhauskoinen joulu

”Joulu” alkaa 21. päivä joulukuuta. Talvipäivänseisauksena aurinko menee kolmeksi päiväksi hautaan. Sen jälkeen aurinko itkee kolme päivää haudan reunalla, kun sen pitää lähteä niin suuria lumikinoksia sulattamaan ja taas korkealle kapuamaan. Sitten se vielä lepää kolme päivää, ennen kuin jatkaa matkaansa.

Tuona aikana Akka, eli Vierissänakka eli Akka Maanlainen lähtee kulkemaan. Jos järven pinta oli jäässä, piti häntä varten tehdä avanto, sillä kun hän laskeutuu taivaasta maan päälle, asuu hän avannossa täällä ollessaan. Akka kulkee ja katsoo että ihmiset elävät kunnollisesti. Hän tutkii saunat, tutkii navetat ja lampolat ja kyselee eläimiltä, etteivät ihmiset vain ole pitäneet niitä pahoin.

Akka myös sanelee tulevia, ja niitä voivat rohkeat käydä kyselemässä tienristeyksissä tai avannon reunalla, saunan tai navetan nurkalla tai pöydän alla käspaikka pään päällä. Lapsena oli tapana ajella serkuksien kanssa avannon reunalle kuuntelemaan Akkaa, josko olisi hyviä vai huonoja uutisia. Istuttiin lampaantaljalla, joka kierrettiin kirveen tai puukon kanssa kolmasti, ja sitten mentiin viltin alle piiloon kuuntelemaan.

Rannalle rakennettiin kokko eli Akan risti, ja se poltettiin joko loppiaisena tai yhdeksäntenä päivänä, kun aurinko taas jatkoi matkaansa. Sillä tavoin saatettiin Akka hyvillä mielin ja lämpimänä takaisin taivaalle, ja poltettiin jäljet ja riähkät (synnit tai vääryydet), joita Akka on sinä aika kerännyt. Tuli myös auttoi Akkaa palaamaan taivaalle – lentäähän paperi tai tuohikin lämpimän ilmavirran avulla korkeammalle.

Akan kulkiessa ei saanut meluta ulkona tai tehdä meluisia töitä, sillä se häiritsi Akkaa. Jos niin teki, kesällä metsä liikkuu enemmän, eli metsässä kulkee karhuja ja muita petoja, ja voi joutua metsän vihoihin. Akalle myös jätettiin vettä, pyyhe ja saippuaa, jotta hän voi pestä kätensä ennen taloon tulemista eikä siten tule vihoissaan.

Jouluna myös talon haltija oli liikkeellä. Talon haltijan tehtävä on huolehtia rakennuksesta, sekä perheestä, joka siellä elää. Jouluna haltija rämisteli talon nurkissa niin että lapset kuulivat ja juoksivat perässä, mutta jotenkin haltija onnistui aina palaamaan piiloon ennen kuin lapset ehtivät häntä nähdä. Tyhjin käsin ei tarvinnut kuitenkaan jäädä, sillä haltijalla oli tapana jättää pieniä lahjoja porstualle, kuten puuleluja, pehmoleluja, herkkuja tai muuta. Muuten lahjoja saatiin perheenjäseniltä, joulupukki ei talossa käynyt.

Ruokaa oli paljon. Kinkku oli ja kaikenlaista kalaa: savustettua, graavattua, silliä ja kuivattua. Ukko eli isoisä halusi aina pyydystää joulukalan itse. Ostettuakin oli, mutta ainakin yksi itse pyydetty kala piti pöydästä löytyä, jottei kalaonni mene. Lisäksi oli perunaa, piirakoita ja laatikoitakin. Ukko teki karjalanpaistin ja julmetun isoja perunapiirakoita, joiden päälle paisti ladottiin. Aamulla ensimmäisenä syötiin riisipuuroa kanelin, sokerin ja sulatetun voin kanssa, ja voita oli myös sokerisessa maitoteessä. Voita piti olla niin paljon saatavilla, että sitä riitti myös haltijalle ja Akalle syötäväksi. Lisäksi oli haudutettuja nauriita. Ne oli esihaudutettu ja loppuun ne kypsennettiin kokolla tikun päällä. Lapsista oli hauskaa aina kun jonkun nauris vierähti kokkoon, ja valmiit nauriit saatettiin laittaa hetkeksi hankeen jäähtymään.

Muuten joulua vietettiin kuin muutkin karjalaiset: yhdessä koko suvun voimin.

 

Akan paluumatkaa taivaalle autettiin kokkoa polttamalla